priority nr 1

Se oli vähän sama asia kuin hiusten kanssa. Ne oli hyvät, mutta ajattelin parantaa, ja sitten ryssin. Tai en minä, mikä on ihan mukava ajatus näin itsekkäänä ihmisenä. Mutta minä siitä saan kuitenkin kärsiä… (kyllä joo. Ovat paremmat jo. Plz kasvakaa kiehkurat nopeaan)

Eilinen siis. H otti yhteyttä – kuin launtainakin… silloin ei vastannut, en vain ehtinyt. Eilen vastasin, koska no, jos joku aloittaa keskustelun niin on kohteliasta vastata. Vaikka ei olisi oikeasti ollut edes aikaa, koska deadline painaa päälle niin mahdottomasti. Oli koko ajan tunne, että minun pitäisi olla tekemässä muuta – ja sitten se paheni, kun hänellä kesti epätavallisen kauan aikaa vastata ja huomasin että hän oli online whatsappissa koko melkein koko ajan. Ei ollut kovin hyvä sessio, ja kysyinkin että lähetteleekö joku muu hänelle kuvia. Vastaus oli ei. Mutta luulen, että jonkun muun kanssa hän kyllä tekstasi. Ja se ei tuntunut kivalta, koska oli aika selvää että siinä tilassa hän tuskin tekstaili mistään arkisista asioista äitinsä kanssa. On aika turn off (ja alentavaa) tuntea olevansa osa jonkun haaremia. Vaikka sitten mietin että ihan samalla lailla se jonka kanssa hän tekstasi oli paitsiossa. Tai siis, ei tämä vain minua tee jotenkin huonommaksi tai riittämättömäksi (ehei). Mutta ei. Ei. Jos vaivaudun lähettemään kuvia, varsinkin iltana jona minulla ei olisi siihen aikaa – olisi pitänyt pysyä vahvana ja kieltäytyä kunniasta, mutta ajattelin kohottaa tunnelmaa ennen huomista – tahdon olla huomion pääkohde. Olen sen arvoinen. 

Se se tässä vaivaakin. Tahdoin kohottaa tunnelmaa ennen huomista, mutta onnistuin latistamaan sen itseltäni. En tiedä puhuiko hän totta kun sanoi ettei nähnyt viestiäni jossa sanoin, että minulla on tunne että hän tekstaa jonkun toisen kanssa, ja että se on minulle on tosi turn off. Koska onhan se sitä, olen ihminen ja persoona ja jos hän tahtoo sekstailla kanssani, niin sitten sekstailee kanssani. Jos hän tahtoo tehdä sitä muiden kanssa, siitä vain, mutta ei samaan aikaan. Tuntuu tosi epämiellyttävältä, jos partneri ajattelee muita. Minulle tärkeä tekijä ja se sytyttävä juttu on se, että partnerini tahtoo seksiä juuri minun kanssani. Spesifisti, erityisesti ja palavasti minun kanssani. Eksklusiivisesti siinä hetkessä. Minun, ei kenenkään muun.  

Sitten en taas tiennyt ylireagoinko kun tämä deadline stressaa. Koska kyllä hän sanoi odottavansa huomista. On niin vaikea luottaa enää.

Ja TAAS tämä kysymys: sanonko jotain vai en. Jaksanko välittää niin paljon että sanon, pilaanko jotain jos sanon. Ja vaivaako tämä oikeasti vai onko se stressi. 

Muthei, ei paska punniten parane. Mitä väliä sillä toisaalta on, mitä sitten jos hän tekstaili jonkun toisen kanssa kun sekstaili minun kanssani? Ehkä sanon vaan että mulle toimii kun tunnen että se haluaa just mua. Vaikkei se olisi tottakaan. 

Pitäisikö olla vain ”It wasn’t really good last night. You know why? Because I had the feeling that you were texting with someone else at the same time, and that’s a HUGE turn off for me. I wanna feel that you want me, specifically me. Feel free to talk dirty and fuck with whoever you want, but don’t do it at the same time you’re doing it with me. If I’m sending you nudes, I deserve all your attention. Don’t really appriciate feeling like part of your harem. I’m worth more than that and I refuse to be treated like that. Either you phone fuck with me – and only with me – or you don’t phone fuck with me at all.” 

Erityisesti se vihastuttaa, että sanoin kaverilleni etten ehdi jutella koska minun täytyy työskennellä. Se oli suunnitelma, mutta sitten annoin tämän toisen tekstaajakaveri harhauttaa minut pois ahkeruudestani. Bros before hos (ei mitenkään sukupuoleen liittyvä sanonta minun kohdallani. kaverit on bro ja noh niin. se rimmaa.)

suhteet oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *