Tunnetko jotain?/ Yöpöydistä

En välttämättä. Mutta en jaksa alkaa ottaa angsteja siitä, että harrastan yhden yön juttuja (… apua, pitäisikö tuon olla yhdyssana? Yhdenyönjuttu. Ei kai.). Ehkä olisi kivempaa jonkun kanssa, josta oikeasti välitän – mutta tällä hetkellä en välitä kenestäkään.

Tällainen jännä syyllisyys istuu kyllä tiukassa. Tänäänkin mietin, että pitäisi kyllä hillitä tätä, että kaverini alkavat ajatella että olen – – ah, mikä se sana onkaan? Loose. Lösaktig? Jätin kertomatta yhdelle kaverilleni, että ei, en lähtenyt kotiin yksin, koska en tahtonut kuulla mitä hän kommentoisi. Kun sitten taas miespuolinen kaverini kommentoi aina vain että ”nice”, ja tekee samaa itsekin, ilmeisesti ilman suurempi tunnontuskia. Enkä  nyt välttämättä sanoisi että minulla on tunnontuskia, mutta… En tiedä. Välillä ajattelen, että nyt pitää pidättäytyä. Mutta pitääkö? Oli kivaa, ja molemmille oli selvää mistä oli kyse. Hö. Turha tuntea syyllisyyttä. Halusin sitä, ja sain sen.