Onnea ja hyviä viboja
Miksi joskus on niin vaikea pysyä hyvällä tuulella? Eilen aamulla kun kävelin ylös linnanrinnettä, ajattelin taas tätä: mitä jos vain olisi onnellinen koko ajan? Jos vain olisi iloinen ja hyvällä tuulella — ja onnellinen. Olin hyvällä tuulella kun heräsin tänä aamuna, ja mietin sitä kun nousin ylös toiselta puolen sänkyä kuin mitä yleensä tapaan tehdä. Ensimmäisen vastoinkäymisen – jouduin taas yrittämään ainakin viisi kertaa ennen kuin kuntosalin ovet aukenivat minulle, ilmeisesti sormeni kuivuvat kylmällä ilmalla niin ettei kone pysty tunnistamaan sormenjälkeäni, heh – jälkeen aloin kuitenkin jollain tapaa kerätä negatiivisia ajatuksia. Kasasin niitä päähäni, ja yksi negatiivinen ajatus synnytti toisen. Enimmäkseen murehdin sitä, miten H on kohdellut minua (koska eilen näin hänen ex-tyttöystävänsä. Niin outoa…). Huomasin sen itse, ja koetin lopettaa, ja ensin se onnistuikin. Mutta en kyennyt pitämään niitä poissa – aloin ärsyyntyä opiskelukaveriini edes tapaamatta tätä. Mietin vain, miten huonosti hän on hoitanut hommiaan tähän mennessä, skipannut luentoja ja aina lykkää tapaamisia (ja sitten on vielä myöhässä kun ensin on siirtänyt tapaamisaikaa tunnilla eteenpäin). MINÄ sain itseni huonolle tuulelle aivan ilman syytä. Ohjaajan tapaaminen näissä fiilareissa ei mennyt kovin hyvin, en ymmärtänyt hänen palautettaan ja kaikki tuntui vain vaikealta ja mahdottomalta. (okei, en vieläkään oikein tajua, mitä ohjaajamme ajoi takaa. Siis pitikö asiasta etsiä tarkempi aspekti vai ei? Kun ensin ei, mutta sitten…. äh)
Täysin ilman syytä. Tulin kotiin ja tein maailman ihanimman lounaan – keräsin vain kaikkea mitä jääkaapista löytyi; papuja, paprikaa, tomaatteja, avokadoa, hummusta, pestoa, fetajuustoa. Ja siitä tuli hyvä fiilis, koska se oli kaunis ja terveellinen ateria. … tosin sitten söin jogurttikookossnackseja. Ja biskvin. Ja huomasin, että en pidä niistä (tai ainakaan noista mitä kaupasta saa. Lindellistä sai ihania, joskin vähän liian isoja). Ja että niistä tuli vähän huono olo, olisi pitänyt jättää ehkä syömättä. Mieleni kulkee kuitenkin vielä ruoka = lohtu -teemalla, ja siitä on yllättävän vaikea päästä eroon! Ajattelin, että piristyisin jos annan itselleni luvan syödä jogurttikookoksia. Ja siis, olihan ne superhyviä. Mutta ehkä sekä jogurttikookokset että biskvi olivat liikaa. Ahh, kohtuus jälleen…
Scott on hyvä veikko.
Tahtoisin olla täynnä valoa. Tanssia Beyoncén tahtiin, iloita pienistä asioista, niin kuin joulukuun ensimmäisestä päivästä. Joulukalentereista. Aamutaivaasta (oi ah, siitä kyllä iloitsin. Meinasin kävellä kuntosalille käyttämättä minuuttia siihen että katson ylös ja ihailen ihanaa tummaa pehmeää sinistä samettista aamutaivasta vielä täynnä tähtiä. Niin kiire ei vain voi olla, etteikö jäisi katsomaan tähtiä. … hmm, hienoinen Uuden kuun Emilia -klingi edellisessä huomiossa, mutta ha! On hyvä olla kliseinen. Ja Emilia oli hyvä muija.) Olla kuin Tove Jansson: ”Välillä juhlin, juon viiniä ja tanssin ihan itsekseni.” Juhlia itsekseen. Siinä on hyvä tavoite.
Hyvät vibat aiheuttavat hyviä viboja. Säteilevät ihmiset vetävät puoleensa säteileviä asioita. Hunaja houkuttaa kärpäsiä. ”What you think, you become”, terkuin Buddha.
Sundayfunday olisi hyvä idea. Yhtenä päivänä teet pelkkiä kivoja asioita. Niin kuin käyt jännittävissä pikkupuodeissa. Luistelet. Leikkautat hiukset. Menet päiväelokuviin.
Aion alkaa hyvävibaiseksi muijaksi. Olen täynnä valoa, olen cool ja olen jännittävä. Tänään ahkeroin analyysin kanssa (sytytin kynttilöitä helpottamaan tätä puuhaa) ja järjestän vihdoin pöytäni – on niin turhauttavaa kun se on täynnä kirjoja, kuitteja, erinäisiä hedelmiä ja tyhjiä puolenlitran Pepsi Max -pulloja. Huomenaamulla menen bodybalanceen ja toivottavasti se viimeistään auttaa tähän selkä/niska/hartiajumitukseen. Sitten menen Cafe Latteen juomaan kaakaota ja jatkamaan analyysejani. Ehkä menen siihen pieneen italiaiseen kahvilaan syömään aamupäiväfocaccian, tai toiseen kahvilaan syömään kakkua.
Kaikki on hyvin. H tulee tänne, se on kiva, en enää jaksa analysoida sitä sen enempää. En sitä, mitä tunnen, enkä varsinkaan sitä, mitä en tunne. Se, että suren sitä etten ole rakastunut, ei auta ketään, ei varsinkaan minua. Katsotaan asiaa sitten 16. päivä. Que sera, sera. (NYT RIITTÄÄ NÄMÄ QUOTET NAINEN!)
Ok kerta kiellon päälle: Amy Poehler, olet ihana. ”You become more attractive when you love yourself. You attract the right things when you have a sense of who you are.”
Ja kun nyt olen aiheessa:
”become the person you would ideally fall in love with. let cars merge into your lane when driving. pay double for parking tickets and leave a second one in the machine. stick your tongue out at babies. compliment people on their cute clothes. challenge yourself to not ridicule anyone for a whole day. then two. then a week. walk with a straight posture. look people in the eye. ask people about their story. talk to acquaintances so they become friends.”