Toiset kolmekymmentä päivää: Kohtuus

Okei, ensimmäiset kolmekymmentä päivää ovat tämä blogi. Kirjoitan joka päivä. (Pian kerron mistä sain idean tähän.)

Toiset kolmekymmentä päivää tahdon käyttää muuttaakseni seuraavan asian: kohtuus. En ole kohtuullinen, en ainakaan mitä ruokaan tulee. En osaa syödä kohtuudella. Joko syön kaiken mitä löytyy (niin kuin nyt: söin kolme – KOLME – suklaakeksipatukkaa aamiaisen päälle. uuuurgh.) tai sitten en syö mitään (niin kuin eilen – söin hedelmiä ja smoothieita koko päivän).

Aamulla kun heräsin, mietin ensimmäisenä että hitto vie, en syö ollenkaan niin terveellisesti kuin kuvittelen. Lauantaina söin suklaata ja manteleita. Eilen jogurttimansikoita (koska ne laskettiin hedelmiksi, heh. Mitkä ontuvat perustelut…). Joten tästä eteenpäin – juuri passelisti 30 päivää jouluaattoon – pitäisin karkkilakon. Jalo päätös, joka kesti noin 37 minuuttia. Aloin ajatella miten hyvin jogurttikex sopisi aamuteeni kanssa. Kun olin syönyt yhden, ajattelin että ahh, niin hyvää. Ja teetä on vielä – laatikossa on vielä toinen – otan siis vielä toisen tätä ihanaa komboa. Puolessa välissä toista patukkaa tuli huono olo, mutta en toki voinut jättää suklaata kesken. Söin sen siis kokonaan. Kului hetki. Söin kolmannen. Vatsaan sattui. Tsekkasin ravintoarvot ja huomasin, että vips, reilut 500 kaloria ja huono olo. Miten en osaa olla syömättä vaikka tiedän että siitä tulee huono olo? 

Kolmas 30 päivää: mene aikaisin nukkumaan. Tee se. Vain tee niin. Mene. Älä slösurfaile blogeissa. MENE NUKKUMAAN. 

Neljäs: herää kun aiot. Älä kymmeneltä maanantaiaamuna. Se juuri johtaa tällaisiin suklaafrossa-aamiaisiin ja aamulenkin skippaamiseen. 

Viides: juokse puolimaraton. 

Tästä ehkä voi huomata kehän: jos menen aikaisin nukkumaan, herään aikaisin, saan päiväni käyntiin ja menen lenkille (mikä oli tänäänkin tarkoituksena) enkä syö epäterveellisyyksiä ylettömissä määrin. 

 

Haluan tehdä nämä kaikki yhtä aikaa (heh, se siitä kohtuullisuudesta). Joten tänä iltana: menen aikaisin nukkumaan. Herään huomenna aikaisin ja menen salille (se on jo bookattu, jes). Syön terveellisesti ja kohtuudella.

 

Argh. Mikä tuska. Hämmästytän itseäni olemalla näin tyhmä kerta toisensa jälkeen ja syömällä liikaa, vaikka tiedän että saan vatsanväänteitä. Aijaijai.