Ensimmäinen neuvolakäynti

Raskausviikolla 11 meillä oli ensimmäinen virallinen neuvolakäynti. Käynnin olisi viikkojen mukaan pitänyt olla jo viikon 8 tietämillä, mutta tämän raskauden alkuajankohta yllätti. Tämä käynti oli aika nopea, sillä oltiin käyty aika hiljattain ensimmäinen käynti jo edellisen raskauden myötä ennen sen keskeytymistä.

Minulta mitattiin verenpaine, rauta-arvot ja paino. Kun neuvolatäti kysyi painoa ennen raskautta, merkattiin edelliseltä kerralta edellisen raskauden aikainen paino lähtöpainoksi, mikä tuntui vähän spookylta. En harrasta juuri vaa’alla käyntiä ja nytkin piti yllättyä pudonneesta painosta, sillä pahoinvointi oli aika voimakasta tässäkin vaiheessa.

Sydänäänet doplerilla

Alkiosta ei vielä paljoa voitu mittailla, mutta neuvolatäti kysyi kokeillaanko löytyykö sydänääniä. Hän varoitti myös, että jos ääniä ei kuulu, ei pidä hätääntyä. Kohtu ja alkio ovat vielä niin pieniä, että heidän laitteillaan sydäntä voi olla vielä vaikea kuunnella. Haluttiin yrittää ja siltähän ne löytyi. Taas tuli kyynel silmään. Tällä kertaa mun sisällä on jotain elävää, jotain jolla on jo syke! Aivan mieletöntä! Isäkin totesi asian tuntuvan taas niin paljon konkreettisemmalta. Pieni elämä liikkui sisälläni aktiivisesti ja syke vaihteli jossain 170-180 välillä.

Sitten varattiinkin aika jo ensimmäiseen viralliseen ultraan! Ensimmäiseen viralliseen ultraan, eli niskanturvotusultraan (NT-ultra). Hurjaa, miten nopeasti alku meneekään, sillä edellisen raskauden kohdalla tuntui että ensimmäiset viikot matelivat. Keskenmenoriskinumerot pyörivät suurinpiirtein silmissä ja piti yrittää keskittyä johonkin muuhunkin. Nyt huideltiinkin jo ensimmäisen kolmanneksen loppupuolta ja riskit vähenee kokoajan. Ihanaa, että saa kokea tällaista!