Miltä vauvakuume tuntuu fyysisesti?
Mulle iski viime keväänä todella kova vauvakuume, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tunsin sen ensin vain pääni sisällä, mutta sen jälkeen siitä tuli fyysistä.
Vauvakuumeeni alkoi vähän hassusti lapsettomuudenpelkona (josta kirjoitinkin aiemmassa postauksessa). Olin saanut yhden suuren työprojektin päätökseen, jonka jälkeen stressi helpotti ja oli aikaa ajatella elämää ja sen suuntaa suuremmin. Tajusin, että täytän ihan pian 30 ja siitähän tämä ”30kriisi” sitten alkoikin. Täytän 30, mitä olen saanut aikaani elämässä? Viis töistä, suurin haaveeni ikinä on perhe ja se asia on täysin levällään. On mulla sentään mies, tai poikaystävä. Miten sekään ei ymmärrä kosia.
Vuosi aiemmin olimme kuitenkin käyneet keskusteluita, että haluammeko ylipäätänsä yhdessä lapsia. Minä halusin ehdottomasti ja päätös jäi aikalailla hänen tehtäväkseen. Päädyttiin onneksi samaan lopputulokseen, vielä ei kuitenkaan ollut aika. Vaikka mä olin ollut jo valmis varmaan 20 -vuotiaana.
Vauvakuumeisku
Kaikki oli siis vain meidän parisuhteesta kiinni, yhteiset suunnitelmat oli jo muuten. Tarpeeksi kauan vauva-asioita pyöriteltyäni yksin, mun oli pakko sanoa se ääneen. ”Mä en voi ajatella mitään muuta!” Puolisoni oli luullut minun olevan vihainen tai jotain, kun olin ollut niin hiljainen pidemmän aikaa. Kerroin, että en ensin halunnut vaivata häntä asialla, mutta onhan mun pakko.
Tähän samaan rysään osui vähän lomaa. Juteltiin siis paljon ja kuvailin tuntemuksiani. Lapsenkaipuu oli niin suuri, että se teki mut surulliseksi. Elämästäni puuttui jotain suurta. Lapsettomuudenpelko pahimpana mielessä. Siihen ei auttanut yhtään tämä iskenyt 30kriisi. Kuinka vanha mä jo olenkaan. Miten mä oon antanut ajan vaan kulua.
Fyysiset oireet
Ensin tunsin jotain alavatsassa. Tunsin, että täällä pitäisi tapahtua jotain ja se tuntuisi hyvältä. Haluan tänne siemenen kasvamaan.
Sitten iskikin aivan jäätävät himot. Kiihotuin raskautumismahdollisuudesta osana seksiä (aika luonnollista, mutta silti!). Kiihotuin ajatuksesta tulla äidiksi, siitä että mieheni tulisi isäksi. Rentouttavien päihteiden alaisena vasta kiimainen olinkin. Puolisoni alkoi vähitellen ymmärtämään, että tämä on jo fyysistäkin. Luonto yrittää kai sanoa jotain. Onneksi olimme nyt keskusteluissa edenneet siihen, että käytetään kuitenkin ainakin muutama kuukausi vielä ehkäisyä. Jostain syystä puolisoni ei ollut samalla sekunnilla valmis, kun mulle iski tällainen vauvakuume. Haha.
No sitten tuli ensimmäiset kuukautiset vauvakuumeen iskettyä. Mikä pettymys ja epäonnistumisen olo. Mun kroppa haluaisi hedelmöittyä joka kuukausi ja minä laitan hölmönä vastaan. Ihan hirveää! Sitä epäonnistumisen oloa on vaikea kuvailla, mutta se iski kuukausi kuukaudelta pahempana. Eikä se nyt oikeastaan helpottanut silloinkaan kun ehkäisy jätettiin pois. Kuukautiset kuitenkin aina tuo epäonnistuneesti hedelmöittymättömän munasolun tullessaan.
En tiedä, onko nää ”oireet” täysin ajatuksen voimalla itseaiheutettuja, mutta en usko. Mä uskon, että hormonit ja kroppa muutenkin alkaa vihjailemaan sen tärkeimmän tehtävän täyttämisestä, jos vain sitä osaa kuunnella.
Ootteko muut kokeneet vauvakuumetta fyysisesti?