Kesärenkaat

Tätä talvea katsoessa on mieli alkanut jo mennä kohti kesää ja lämpöä (okei vitsi, toivon vaan ettei olisi näin kylmä). Viime vuotta muistellessa jotenkin valitettavasti kaihertaa se, että koko kesänä ei ollut tarvetta ottaa takkia pois päältä ollessa ulkona. 

Asiasta kymmenenteen, itseni tuntien luulen, että tämä kirjoittelu tulee olemaan hyvin ailahtelevaa aiheiden puolesta. Rakastan eri asioita ja kiinnostun milloin mistäkin. Siksi jonkinlainen esittelyn luulisi olevan tarpeen: 

Nimeni on… hyvä summaus itseäni. Erikoinen, yllättävä ja äitini mukaan hän pudotti yhden kirjaimen pois ajatellessaan, että jos tyttärestä tulee puhelias alkava kaikki sanoa häntä papukaijaksi. Tämä oli hyvä, tyttärestä nimittäin tuli todella puhelias. 

Olen syntynyt… vuonna 1991 ja silloinhan tapahtui vaikka mitä! Ikäkriisiä ei onneksi sen suuremmin ole alkanut pukkaamaan, toivottavasti ei tulekaan. Ajattelen niin, että elämä kulkee jaksoittain, hauskaa nähdä mille aallolle sitä seuraavaksi pääsee. 

Minusta piti tulla isona… milloin mitäkin. Jossain vaiheessa halusin olla kirurgi (kunnes hiffasin, että pitäisi leikellä ihmisiä), sitten pyörittelin eri hoitoalan työnimikkeitä mielessäni ja lopulta päädyin luoviin aloihin kuten arkkitehtiin, laulajaan, taiteilijaan, kirjailijaan… Näitähän riittää kyllä. 

Jos päivässä olisi enemmän tunteja… käyttäisin sen laiskotteluun ja luomiseen. Teen päivisin paljon, joten en koskaan sanoisi ei edes pienelle extralle. 

Harrastuksiini kuuluu… burleski, liikunta, musiikki ja kulttuuri. Rakastan uusien asioiden testailua, tutkimista ja havannointia. Innostun helposti ja moneen asiaan se innostus lopahtaa yhtä nopeasti. 

Spotify soittaa… päivittäin musiikkia. Kuuntelen aika epäluulottomasti erilaisia bändejä ja artisteja kielestä riippumatta. Tällä hetkellä lempparini on Aleksanteri Hakaniemi. Eniten musiikissa tulee kiinnitettyä huomiota lyriikohin ja niiden toimivuuteen, toki myös melodia on tärkeässä osassa, mutta ellei teksti kosketa ei se kappaletta paranna. 

Bravuurini keittiössä… on yrttilohi tai pistaasikana. Olen aika hyvä kokki, koska tykkään syödä hyvää ruokaa! 

Salainen paheeni… en tiedä onko mitään salaista, aika hyvin salaisuudet tuntuvat kavereille paljastuvan. Mutta yksi asia jota joudun rajoittamaan itseltäni on koululaisen näkkileipä, sitä juuston kanssa ja ei moro. 

Minut saa helpoten itkemään… kun näyttää erään nimeltä mainitsemattoman musikaalin, tai vie musikaaliin, rakastan musikaaleja ja orkesteri ja tanssia jaaaa…. 

Miksi kirjoitan… oikeastaan omaksi ilokseni ja toisten nauruksi. Tykkään mietiskellä asioita ja nyt voin mietiskellä niitä julkisesti. Olen kirjoitellut blogia joskus kun olin 13-vuotias ja pidin siitä paljon, silloin pohjat eivät kuitenkaan olleet ihan tätä mitä nykyisin. 

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut… sitä niittää mitä kylvää! Tällä hetkellä harjoittelen sitä, että ei vertaile itseään muihin vaan huomaa sen kuinka timanttinen itse on. Itsestä sitä näkee vikoja niin helposti, vaikka onneksi niitä on myös muissakin. 

Tällä hetkellä olen onnellinen… koska haaveilin koko päivän turkinpippuri tikkarista, enkä löytänyt yhtään kaupasta, mutta kun tyhjensin reppuani siellä oli joku tikkari jonka olen ostanut kaaauan sitten. Turkinpippuri. Elämä on hyvää! 

Joten hauska tutustua! Nyt menen viettämään vielä näitä viikonlopun viimeisiä hetkiä! 

– A