Lahjakkuus

Olen siitä onnekas ihminen, että omassa lähipiirissäni on kertynyt lahjakkuuksia niin tieteen kuin taiteen puolelta. Mielestäni ihmiset ovat mielenkiintoisia lahjojensa vuoksi, en tarkoita tällä että se määrittelisi ihmisen arvon itselleni tai syyn minkä vuoksi haluaisin olla hänen kanssaan vaan lähinnä puhun syvyydestä, mitä se tuottaa persoonalle. 

Silti monelle ihmiselle tuntuu olevan vaikeaa kehua itseään ja niitä omia taitojaan. En ihan ymmärrä miksi? Johtuuko se ns. vaatimattomuudesta tai itsetunnosta, siitä, että kukaan ei ole kehunut asiasta? Mistä se johtuu?  

Itse olen aina ollut hyvä musiikissa ja kirjoittamisessa. Väittäisin ilmaisevani itseäni paremmin musiikin ja tekstin kautta kuin sanallisesti. Sen vuoksi olisi vaikeaa kuvitella itselleen jotain muuta taitoa, esimerkiksi musiikki itsessään kun on jokaisen ihmisen kieli, kieli jonka kaikki osaavat. 

Miten minut on sitten määritelty näiden taitojen kautta? 

Kun olin yläasteella sain aina hyviä numeroita tarinoistani, aina. En muista kertaakaan, että olisin saanut huonoja arvosanoja lukuunottamatta kertoja jolloin asia liittyi jotenkin tekstitaitoon, se oli mielestäni tylsää. Tekstitaidossa itseäni ärsyttivät aina rajat joita piti noudattaa, tykkään kirjoitella enemmän sitä mikä mieleen juolahtaa ja ehkä tuoda itseäni, sekä persoonallisuuttani esille kirjoituksieni kautta. Vastaavasti musiikki tuo minulle rajoja, joita noudatan, mutta toisaalta tykkään myös rikkoa, kokeillen uusia jippoja. 

Tästä pääsenkin kätevästi aasin siltaa jolkotellen siihen miten arvostan ihmisiä joilla on kyky luoda asioita paperille, piirtää, maalata, tehdä grafiikkoja koneella jne. Itselläni ei mielenkiinto riitä siihen, että kykenisin tekemään kuvia, jotka näyttävät eläviltä. En osaa erottaa ensinnäkään värejä niin tarkasti, saatika osaa piirtää mittasuhteita oikein, mutta ihastelen aina mahtavia teoksia joita muut ovat tehneet. Ihastusta tuottavat varsinkin kaupunkiympäristöön tehdyt kuvat (talojen julkisivut, sähkökaapit, you name it), jotka tuovat värejä ja kertovat tarinaa. Tähän en kuitenkaan lukeuta huonosti tehtyjä graffiteja, mutta kun ne on tehty hyvin, ovat graffititkin aivan mahtavan näköisiä. 

Mielestäni on hauskaa miten taiteilijat saavat arvostusta ihmisiltä tiedepuolta vähemmän. Johtuuko se siitä, että meissä jokaisessa on jotain joka haluaa luoda jotain uutta, jotain erilaista? Mutta ajattelen itse niin, että tiedekin on eräänlainen taiteenmuoto. Kun haluat esimerkiksi tehdä kemiallisia kokeita, täytyy sinun ymmärtää eri aineiden osat ja niiden vaikutukset toisiinsa, kuin yhdistelisit värejä tai säveliä, kaikki eivät sovi keskenään, mutta eri yhdisteitä tekemällä voitkin luoda jotain uutta näkökulmaa mitä ei ole huomattu aiemmin. 

Reyjakvikissa on paljon tämänkaltaista taidetta, monet talojen seinät on maalattu hienoilla teoksilla: 

IMG_20170901_152259.jpg

Rakastan yllä olevaa kuvaa, siinä näkyy hyvin eri vedot ja miten ne muodostavat kuvan. Miten siistiä! 

Summa summarum, olen hieman sitä mieltä, että jokaisen ihmisen tulisi päästä käyttämään lahjojaan ja tuomaan sillä iloa ympäristöön. Nyt painotan myös sitä, että aina lahjakkuus ei törmää yhteen hauskuuden kanssa ja osa ihmisistä välillä kokee olevansa loistavia asioissa missä he eivät oikeasti ole. Hyvä kuitenkin, että he nauttivat asian tekemisestä! MUTTA mikäli ihminen on oikeasti lahjakas ja sisällä kuiskii pieni ääni, joka omista epävarmuuksista huolimatta kuuluu kovempaa ja kertoo sinun olevan hyvä jossain (sekä rakastavan sitä mitä teet…) niin sanoisin, että kannattaa kuunnella sitä ääntä. Se ääni kun tuntuu olevan sydämestä ja ainakin itse uskon siihen, että ihminen ei oikeasti koskaan tule olemaan onnellinen ellei tee sitä mikä hänet on tarkoitettu tekemään, harmitus jää aina, mikäli ei ole saanut toteutettua itseään. 

Uskon, että se lahja mikä minussa ja mikä sinussa on, on asia, joka tulisi jakaa muiden kanssa jotta he voivat päästä eteenpäin omissa unelmissaan. Jos sydämesi sykkii maalaukselle, maalaa ja kehitä itseäsi kehittäen taito huippuunsa. Jaa se sitten maaailman kanssa. Jos taas sydämesi sykkii ihmisten hoitamiselle, lasten kasvattamiselle tai hampaiden korjaamiselle, opettele ja kehitä tekemistäsi. Ehkäpä juuri sinun läpimurtosi, onkin jonkin toisen kannustus, jonka hän tarvitsee omaan läpimurtoonsa. Jos olet multitalentti, vielä parempi! 

Kohti unelmia ja niiden yli! 

There is something new inside of you that fear wants to contain. Don’t let it”.  – Lisa Bevere 

– A

Suhteet Ystävät ja perhe Hyvä olo Suosittelen

Kesärenkaat

Tätä talvea katsoessa on mieli alkanut jo mennä kohti kesää ja lämpöä (okei vitsi, toivon vaan ettei olisi näin kylmä). Viime vuotta muistellessa jotenkin valitettavasti kaihertaa se, että koko kesänä ei ollut tarvetta ottaa takkia pois päältä ollessa ulkona. 

Asiasta kymmenenteen, itseni tuntien luulen, että tämä kirjoittelu tulee olemaan hyvin ailahtelevaa aiheiden puolesta. Rakastan eri asioita ja kiinnostun milloin mistäkin. Siksi jonkinlainen esittelyn luulisi olevan tarpeen: 

Nimeni on… hyvä summaus itseäni. Erikoinen, yllättävä ja äitini mukaan hän pudotti yhden kirjaimen pois ajatellessaan, että jos tyttärestä tulee puhelias alkava kaikki sanoa häntä papukaijaksi. Tämä oli hyvä, tyttärestä nimittäin tuli todella puhelias. 

Olen syntynyt… vuonna 1991 ja silloinhan tapahtui vaikka mitä! Ikäkriisiä ei onneksi sen suuremmin ole alkanut pukkaamaan, toivottavasti ei tulekaan. Ajattelen niin, että elämä kulkee jaksoittain, hauskaa nähdä mille aallolle sitä seuraavaksi pääsee. 

Minusta piti tulla isona… milloin mitäkin. Jossain vaiheessa halusin olla kirurgi (kunnes hiffasin, että pitäisi leikellä ihmisiä), sitten pyörittelin eri hoitoalan työnimikkeitä mielessäni ja lopulta päädyin luoviin aloihin kuten arkkitehtiin, laulajaan, taiteilijaan, kirjailijaan… Näitähän riittää kyllä. 

Jos päivässä olisi enemmän tunteja… käyttäisin sen laiskotteluun ja luomiseen. Teen päivisin paljon, joten en koskaan sanoisi ei edes pienelle extralle. 

Harrastuksiini kuuluu… burleski, liikunta, musiikki ja kulttuuri. Rakastan uusien asioiden testailua, tutkimista ja havannointia. Innostun helposti ja moneen asiaan se innostus lopahtaa yhtä nopeasti. 

Spotify soittaa… päivittäin musiikkia. Kuuntelen aika epäluulottomasti erilaisia bändejä ja artisteja kielestä riippumatta. Tällä hetkellä lempparini on Aleksanteri Hakaniemi. Eniten musiikissa tulee kiinnitettyä huomiota lyriikohin ja niiden toimivuuteen, toki myös melodia on tärkeässä osassa, mutta ellei teksti kosketa ei se kappaletta paranna. 

Bravuurini keittiössä… on yrttilohi tai pistaasikana. Olen aika hyvä kokki, koska tykkään syödä hyvää ruokaa! 

Salainen paheeni… en tiedä onko mitään salaista, aika hyvin salaisuudet tuntuvat kavereille paljastuvan. Mutta yksi asia jota joudun rajoittamaan itseltäni on koululaisen näkkileipä, sitä juuston kanssa ja ei moro. 

Minut saa helpoten itkemään… kun näyttää erään nimeltä mainitsemattoman musikaalin, tai vie musikaaliin, rakastan musikaaleja ja orkesteri ja tanssia jaaaa…. 

Miksi kirjoitan… oikeastaan omaksi ilokseni ja toisten nauruksi. Tykkään mietiskellä asioita ja nyt voin mietiskellä niitä julkisesti. Olen kirjoitellut blogia joskus kun olin 13-vuotias ja pidin siitä paljon, silloin pohjat eivät kuitenkaan olleet ihan tätä mitä nykyisin. 

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut… sitä niittää mitä kylvää! Tällä hetkellä harjoittelen sitä, että ei vertaile itseään muihin vaan huomaa sen kuinka timanttinen itse on. Itsestä sitä näkee vikoja niin helposti, vaikka onneksi niitä on myös muissakin. 

Tällä hetkellä olen onnellinen… koska haaveilin koko päivän turkinpippuri tikkarista, enkä löytänyt yhtään kaupasta, mutta kun tyhjensin reppuani siellä oli joku tikkari jonka olen ostanut kaaauan sitten. Turkinpippuri. Elämä on hyvää! 

Joten hauska tutustua! Nyt menen viettämään vielä näitä viikonlopun viimeisiä hetkiä! 

– A

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään