Toinen

Viime päivinä olen pohdiskellut ihmisten parisuhteita ja yleisesti sitä, miten ihmiset nykypäivänä edes löytävät toisensa. Kaikki ehkä lähti kun luin jonkinlaisen Tinderiin liittyvän artikkelin, jossa pohdittiin, sitä miten helposti ihmiset lopettavat keskustelun kesken ja sosiaalisen median vuoksi ehkä tietynlaiset käytöstavat poistuvat vrt normaaliin elämään, jossa harvemmin kukaan lähtee kesken keskustelun/lauseen pois pöydästä. 

Pohdiskelimme erään ystäväni kanssa kerran tätä, sillä hän on hieman vanhempi ja kertoi siitä, miten monet olettavat hänen ikänsä puolesta, että hänellä on jo perhe puolisoineen ja rivari koirineen. Totesi perään, että sitä kuitenkaan yhteiskunta ei jokaiselle tarjoa ja tottahan se on, jokainen on täällä oman onnensa seppä, onnen kantamoista ei kaikille tule.

 Itse olen siitä onnekkaassa asemassa, että saan suht usein pyyntöjä lähteä ulos ja se on hauskaa. Toisaalta en kuitenkaan ihastu helposti ja yritän pitää aina tiettyä etäisyyttä ihmiseen ennen kuin olen tutustunut häneen sen verran hyvin, että osaan päättää oman mielipiteeni hänestä ja ylipäätänsä sen onko tuo ihminen luottamukseni arvoinen. Nykyaikana jotenkin tuntuu, että pettäminen on muotia. Ja sitten otsikkoon. 

Toisena naisena oleminen, on aina omanlainen prosessinsa kummallekin puolelle. Oma kohtainen kokemukseni on siitä miten mies salasi tyttöystävänsä hyvin tietoisesti ja koska hän ei käytä sosiaalista mediaa, enpä olisi sitä voinut edes tarkistaa. Muistan tunteen, kun tyyppi lipsautti vahingossa tyttöystävästään ja sen kauhistuneen ilmeen hänen kasvoillaan, omassa päässäni taas humisi ja mietin, miten pystyin olemaan niin sinisilmäinen etten nähnyt tätä. Varsinkin kun olimme tunteneet suhteellisen pitkään. 

Salaisuuden paljastumisen jälkeen pidin pitkään taukoa hänen näkemisestään, kunnes sitten päätin, että olisi hyvä puhua asiat läpi, oikeastaan myös ihan oman pääni takia joka oli täysin sekaisin itsesyytöksistä ja huonosta omastatunnosta. Onnekseni keskustelu sujui ihan hyvin ja ymmärsinkin toisen osapuolen ajatuksia. Pahinta oli ehkä se, että hän kertoi olevansa tyttöystävänsä kanssa vain siksi, etten itse aikoinaan vastannut hänen tunteisiinsa. Miten sitä nyt sitten reagoida tuollaiseen? Jälkikäteen olen ajatellut, että mitenkä sitä koskaan voi tietää jos onkin toiselle vain kakkosvaihtoehto kun se ykkönen ei halunnutkaan sinua. 

No mitä tarinasta opimme, no ainakin sen, että vaikka luulet tuntevasi jonkun ihmisen, hän voi kuitenkin salata sinulta mitä ikinä haluaakin jos on tarpeeksi hyvä siinä. Ja meidän välit, no niitä ei ole enää, koska kerroin hänelle etten voi luottaa ihmiseen joka tekee näin ja sen vuoksi en koe, että voisimme olla edes kavereita. Tyttöystävästä en tiedä mitään, en edes sitä saiko hän koskaan tietää asiasta, toivon, että asiat heidän välillään ovat kuitenkin hyvin ja mies kunnioittaisi häntä enemmän. 

 

Saisikohan jostain jonkun tunnistuspalvelun ”tämä ihminen haluaa olla tosissaan kanssasi ja elätte loppuelämän yhdessä”. Elikkäs sitten tosi rakkaudesta haaveillen:

– A