Vanhana vanhaksi
Keskustelinpa erään muslimi ystäväni kanssa iästä ja sen tuomasta merkityksestä. Hän kertoi tarinan ystävästään, jonka vanhemmat halusivat lomalle kotimaahansa ja siellä tytär pakotettiin naimisiin. Tehtyään kuitenkin jonkinlaisen diilin äitinsä kanssa, he päätyivät Suomeen ja nyt likka seurusteli ihan suomalaisen kanssa. Onneksi tarina päättyi onnellisesti, toki toinenkin lopputulos olisi voinut olla mahdollinen.
Mielestäni kulttuurilliset erot ovat mielenkiintoisia. Luin kauppalehdestä miten Suomessa syntyvyys on laskenut ja laskee hyvin kuin lehmän häntä konsanaan.
”Miehet syrjäytyvät perheellistymisestä. Tällä hetkellä 20−29 vuotiaista miehistä melkein 87 prosenttia on vailla lasta. Tämä on todella korkea luku”, Väestöliiton johtaja Anna Rotkirch sanoo Talouselämälle
Pohtiessamme ympäröivää yhteiskuntaa minua kiinnosti miten hänen perheensä suhtautui siihen, ettei hän ole vielä naimisissa ja ikäkin on vajaa 30. No painostustahan sieltäkin suunnalta tulee jatkuvasti. Osa kavereistaan on sitä mieltä, että kannattaisi mennä äkkiä naimisiin eikä paljoa katsella miestä, sillä hän oli jo sen verran ”vanha”. Äitinsä taas oli sitä mieltä, että nyt tänä kesänä olisi loistava aika hääkelloille!! Tässä tapauksessa epäilen suuresti, että mitkään kellot kilisevät…
Missä vaiheessa koittaakaan sitten tämä kuuluisa: liika vanhuus, jolloin ei kelpaa enää edes lämmittämään keittoa kellekään ja kysymys kaksi, miksi naiset ovat aina se ”liian” vanha osapuoli? Mitenkäs miehet sitten? Eikö heilläkin ikä ala painamaan… Ärsyttää tietty yhteiskunnallinen tuputtaminen, jossa täytyy olla parikymppisenä naimisissa ja vatsa pinkeänä pystyssä, jotta olisi sosiaalisesti hyväksyttävässä roolissa. Ei kaikkia naisia ole tarkoitettu äideiksi, kaikki eivät sitä halua ja kaikki eivät sitä tule saamaan.
Jos sitten ei puhuta äitiydestä, riippuuko naisen viehättävyys ja haluttavuus ruttuisuuteen? Se, että lähenee kuolemaa ja niin takapuoli, silmäluomet kuin muutkin rakkaat osat kehosta alkavat painumaan multaan päin. Sain muuten uuden hienon uimapuvun äidiltä, joka tilasi lievästi sanottuna liian pienen itselleen ja yksi ensimmäisistä kommenteista kun kokeilin ”oi, ei edes roiku mikään, ei takapuolikaan!”. No eipä tietenkään roiku kun meillä nyt saattaa se jokunen vuosikymmen olla eroa.
Mitenkäs sitten miehillä? Kelpaako vanhan miehen muna yhtä hyvin kuin nuoren? Onko silläkin jokin käyttöikäraja jolloin aletaan miettimään, että ”jaa, eipä muuten kelpaa”. Veikkaan tosin, että se ikä ei ala kolmosella…
Tässä on kyllä kieltämättä aika timanttinen muna!
No näitä pohtiessa sitten meneekin taas hetki. Ehkäpä pitäisi sitten jo alkaa varailla hautapaikkaa, sekä suunnittelemaan hienoa arkkua itselleen. Kuulostanpas katkeralta ja myönnän, sitä hiukan olenkin. Syy on ehkä se, että ärsyttää ajatus siitä miten ihmiset, jotka eivät edes tunne minua ovat pohtineet elämälleni raamit jonka mukaan minunkin pitäisi elää, jotta hyödyttäisin yhteiskuntaa. Enkä kiellä sitä, etteikö tässä kaikki oltaisi tietyssä määrin muurahaisina isossa keossa, mutta harmittaa se silti. Sen takia minulla onkin ehkä niin vahva halu kapinoida tätä käsitystä vastaan, että pitäisi olla tietynlainen, jotta elämä olisi mielenkiintoista ja sitä kannattaisi elää. Jokaisen pitäisi saada valita oma tiensä.
Siispä hellurei ja hellästi tuntien!
– A