Aprikooseja, sadetta ja wieniläisiä asuntoja

HUH. Mikä viikko. Ei ollenkaan tunnu siltä että olisimme olleet täällä VAIN vähän päälle viikon. Jokainen tällä vietetty päivä on ollut niin tekemistä täyteen ahdettu, että päivät ovat venyneet hahmottamattomiksi ja viikko tuntuu kahdelta.

Onneksi täällä on aprikooseja ja luumuja ja minipäärynöitä ja omenoita ja karhunvatukoita ja pensasmustikoita ja…

Aloitetaan siitä että koe oli ja meni ja tuloksia odotellaan jännityksen vallassa. Wienissä aikamme porhallettuamme ja ystävämme sohvasängyllä vietettyjen öiden jälkeen palasimme viimein Salzburgiin omaan sänkyyn ja maaseudun rauhaan… Kunnes seuraavana päivänä heräsimme varhain auttamaan maatilatöissä. Ainiin, en tainnutkaan mainita niistä 50 kantturasta, jotka meillä on naapurina. Aamulypsyltä sentään saamme vapautuksen, mutta päivisin meille löytyy yllin kyllin puuhaa.

Eilen uhmasin makeannälkäisiä ampiaisia keräämällä minipäärynöitä niiden pesäpuun alta ja toissapäivänä keräsimme Ketun kanssa yli 10 kiloa aprikooseja, perkasimme ne ja sulloimme pakastepusseihin. It’s harvesting time, baby.

Vapaa-aikana halin maatalon hellyydenkipeitä kissoja ja lojun riippumatossa lukemassa Mumins wundersame Inselabenteuer (eli Muumipappa ja meri saksaksi) kirjaa.

Wieniläisistä asunnoista sen verran että niitä on kiitettävästi ja ne ovat edullisia, mutta monet asunnonvälittäjät ovat Arschlocheja (negatiivinen sana, jolla ilmaisen inhoa ja suuttumusta näitä ihmisiä kohtaan, haha). Onneksi, onneksi ja vielä kerran onneksi meillä on puolisentoista kuukautta aikaa etsiä, eli ei kiirettä ottaa vastaan mitään ”nojoo, onhan täällä nyt sentään vessa, kai me pärjätään”-kämppiä.

Jonkin wieniläisen asunnon aula, oho.

Ja niitä paljon luvattuja kuvia tulee pianpianpian!