Meillä vallitsee täydellinen kaaos.

Voin kertoa, että todellisuudessa pakkaaminen ei näytä näin romanttisen lavastetulta.

Ei tätä näkyä muuksi voi sanoin kuvailla kuin kaaokseksi. Lattiamme mustavalkea shakkikuvio on peittynyt pesemättömien vaatteiden, muovipussien ja paperipinovuorien alle. Matkalaukut ammottavat aukilevitettyinä sängyllä ja pöydillä lojuu tavaroita joiden kohtalosta emme ole vielä päättäneet. Nurkassa lojuvien roskapussien kapasiteetit on venytetty äärimmilleen ja ne odottavat solmittuina viimeistä sijoitustaan roskikseen ja lehtikeräykseen.

Joten, mitä rationaalinen ihminen tällaisessa tilanteessa tekee? a) siivoaa, vie roskat ja järjestää tavarat kauniisti omiin laukkuihin, b) nakittaa poikaystävän tekemään sen vedoten huonoon oloon, c) jättää tilanteen niikseen ja karkaa poikaystävän kanssa Turkuun? Kieltämättä b-vaihtoehto houkuttelisi, mutta päädyimme lopulta tasa-arvonhengessä viimeiseen vaihtoehtoon eli Turkuun. Hengähdystauko. Sitten loppuviikosta takaisin raivaamaan kaaosta. Hyvin järjestelty mielestäni. Nyt otamme chillisti ja hyvästelemme läheisimmät ystävät ja perheen. Pahus, en pidä hyvästeistä ja itkuista.

Olen minä kuitenkin jotain konkreettistakin saanut aikaiseksi. Soitin Sörnäisten Fidaan (hyväntekeväisyyskirpputori) ja sieltä tullaan ensi viikolla hakemaan pöytämme ja sänkymme, ellei niitä joku sitä ennen ehdi halua viedä (ks. edellinen postaus). ”Viralliset järjestelyt” ovat myös suurinpiirtein pulkassa, vaikkei niiden osalta täysin säästytty pettymyksiltä. Muuttojännitys ja lentokonejännitys nakertavat alitajunnassa, mutta en anna niiden ottaa ylivaltaa. Välillä jopa pelottaa tämä kaikki kaaos. Nyt on kaikesta huolimatta rauhallinen olo.

5 päivää…