Rituaali

Siinä se nyt on. Ensimmäinen lukukauteni taidehistoriaa yksiin kansiin pakattuna.

”KUNSTGESCHICHTE
W2011

Architektur
Ikonographie
Propädeutikum”*

*Taidehistoria, Talvilukukausi 2011, Arkkitehtuuri, Ikonografia, Johdanto-kurssi

Tätä katsoessa tuntuu hyvältä ja puhtaalta. Rei’ittäessäni luentomuistiinpanoja ja monistenippuja kävin läpi pienen patouman tunteita, jotka olin näihin papereihin liittänyt. Ajattelin prosessin olevan eräänlainen puhdistusrituaali viime kuukausien koettelemuksista. Minulla oli ollut monia hyvin raskaita hetkiä joina en ollut ymmärtänyt sanaakaan tekstien sisällöstä, mutta kuten sivujen marginaalien runsaat merkinnät paljastivat en ollut antanut periksi vaan sanakirjan ja poikaystävän tuella olin kahlannut ne läpi ja koonnut mieleeni ymmärryksen aiheesta. Kokeiden tulokset kertovat omaa tarinaansa ja olen niihin enemmän kuin tyytyväinen.

Vuoden mittainen projektini alkaa täten olla valmis. Päätin poikaystäväni kanssa kevättalvella 2011 että muutamme kesällä hänen kotimaahansa Itävaltaan opiskelemaan. Kotikaupungiksemme valikoitui pääkaupunki Wien ja opiskelupaikaksemme Wienin yliopisto, jonne pääsyä edellytti B2-tason (”taitava kielenkäyttäjä”) kielioppikoe. Opiskelin Suomessa työn ohella koko kevään ja kesän saksaa ja kokeilin taidehistoriaa Helsingin avoimessa yliopistossa.

Heinäkuussa pakkasimme koko pienen omaisuutemme kolmeen matkalaukkuun ja lähdimme matkaan. Kielikokeen läpäisin vielä saman kuukauden aikana ”hyvin arvosanoin”, vaikka pelkäsin jo silloin mokaavani koko jutun alkutekijöihinsä. Jo seuraavalla viikolla kirjauduin opiskelijaksi Wienin yliopistoon.

Yliopisto otti minut enemmän tai vähemmän avosylin vastaan (kuten kaikki muutkin, niin minäkin pääsin yliopistoon ilman pääsykokeita vain ylioppilastodistuksellani), mutta tunsin myös jääväni ihan oman onneni nojaan. Kamppailin paljon kielitaitoni kanssa, eikä Itävallan korkeakoulujärjestelmän byrokraattisuus yhtään keventänyt taakkaani. Elämä tuntui opiskelun vuoksi absurdin monotoniselta tulosten tavoittelulta ja pelkäsin kokeita kuollakseni. Kärsin koko syksyn ja alku talven jatkuvasti ahdistuksesta ja olin aivan surkeana jokaisen luennon tai harjoituksen jälkeen, kun muisitiinpanoni olivat pelkkiä käsittämättömiä suomi-saksa lauseita ja harakanvarpaita.

Viikot ennen kokeita minä vain opiskelin. En käynyt missään, en nähnyt ketään ja pidin vain satunnaisesti yhteyttä luentokavereiheni ja ystäviini. En pystynyt nukkumaan kunnolla ja kävin mielessäni läpi satoja skenaarioita epäonnistumisesta. En pidä itseni ajamisesta tällaisiin tilanteisiin ja olisinkin jo monesti viheltänyt pelin poikki ellei poikaystäväni olisi ollut tukenani ja itkumuurinani. Hänelle suurkiitos ja kunniaa siitä, että olen nyt tässä valmiin mappini kanssa positiivisesti läpäistyt kokeet takanani!

Toisen tarinan loppu on toisen alku. Näin myös tämäkin päätökseen saatettu  urakka on saanut vierelleen jo seuraavan alun: Punainen mappi tuossa valmiin W2011-mapin vieressä on kesälukukautta eli S2012 varten valmiina. Helmikuu on täällä Semesterferien eli lukukausiloma ja maaliskuussa alkaa viimeinkin hartaasti odottamani ”oikea opiskelu”. Saan valita kurssit oman mieleni mukaan ja odotan jo innolla modernia- ja nykytaidetta käsittelevää luentosarjaa!

Nyt ensin nautin ansaitun lomani, tutustun viimeinkin tähän hurmaavaan kaupunkiin ja maaliskuussa lisää taidehistoriointia!

Auf Wiederhören!