Bilbao, Baskimaa, Espanja
Tein lokakuun alussa matkan ystävälleni, joka oli au pairina Espanjan Baskimaassa. Mulla on jonkin verran matkutuskokemusta, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun lähdin reissuun yksin. Vaikka määränpäässä odottikin tuttu, oli yksin lentokoneeseen nouseminen jännittävä kokemus. Poikkeavan matkasta teki myös sen varaamisajankohta. Olen aina tiennyt olevani spontaani persoona, mutta silti yllätyin löytäessäni itseni tilanteesta, jossa varasin lentoa niin, että lähtö olisi muutaman tunnin päästä. Tässä ajassa oli pakattava, ja lähdettävä Turusta kohti Helsinkiä. Onnistuin tehtävässäni, ja pian odotinkin jo lennon lähtöä Helsinki-Vantaan lentokentällä. Välilasku Lissabonissa kesti kuusi tuntia, ja mulla oli hyvä aika soittaa läheisilleni kertoakseni mitä tuli taas tehtyä.
Kun viimein pääsin määränpäähäni Bilbaoon, kaupungissa oli jo ilta. Bongasin ystäväni, söimme muutaman pinchon ja joimme lasilliset valkoviiniä ennen kuin lähdimme hänen host-perheensä luo.
Aamulla tapasin vihdoin perheen lapset ja äidin. Oli mielenkiintoista nähdä oikeasti ne ihmiset, joista on kuullut puhuttavan. Tuttavuutemme jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä perhe lähti Ranskaan pian samana päivänä. Jäimme siis ystäväni kanssa kahdestaan pitämään taloa pystyssä ja ruokkimaan talon eläimiä. Perheen lähdettyä ryhdyimme laittamaan itselleme lounasta. Totta puhuen siitä kaikki hetkestä lähtieni meni vastoin odotuksia, tosin negatiivisella tavalla. Pastapurkista löytyi hyönteisiä, ja ostimme viinipullon viallisella korkilla. Kyllä, katsoimme videoita korkkiruuvilla viinipullon avaamiseen käytettävästä oikeasta tekniikasta, joten tällä kertaa vika ei ollut käyttäjissä. Emme kuitenkaan lannistuneet koettelemuksista, vaan päätimme yrittää uudestaan ruuanlaittoa, ja syödä jotain muuta pastan sijaan. Aloitimme kaiken alusta vain todetaksemme ettei meistä ehkä sittenkään tule isona kokkeja. Päätimme käyttää shoppailuterapiaa, jonka jälkeen menimme italiaiseen Tagliatelle-ravintolaan. Kuten arvata saattaa, emme edes yrittäneet tehdä itse ruokaa loppureissun aikana.
Heräsimme uuteen, poikkeuksellisen tuuliseen päivään. Aamupalaksi vohveleita, ja silmien eteen juuri ilmestynyt Riverdalen kolmas kausi, jonka jälkeen suuntaisimme kohti Bilbaon keskustaa. Mikä voisikaan mennä vikaan? Noh, vaikka mikä! Sähkökatkos on nimittäin yllättävän hyvä pilaamaan suunnitelmia. Talon pihassa oli sähköllä toimiva portti, joten autolla oli turha kuvitella lähtevänsä yhtään mihinkään. Ulkona oli noin 27 astetta lämmintä, joten jääkaappikin kaipaisi kipeästi sähköä. Odotimme sähkömiehiä tunteja vain huomataksemme, etteivät he lupauksistaan huolimatta koskaan saapuneet paikalle. Niinpä teimme poikkeuksen suunnitelmaamme. Kiipesimme pihaa ympäröivän sähköportin yli, lähdimme kohti rantaa, ja kipusimme sieltä löytyvälle pienelle kukkulalle. Huipulle päästyämme maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniit, ja vesi aivan kirkkaan sinistä. Näkymä huipulta oli todellakin näkemisen arvoinen, joten suunnitelma B osoittautui siis ehkä jopa alkuperäistä paremmaksi vaihtoehdoksi.
Talolle palatessamme sähköt olivat vihdoin palanneet, ja pääsimme vihdoin lähtemään kohti kaupunkia, ja tutustumaan sen yöelämään. Itku pitkästä ilosta, kaupat menivät kiinni ennen kuin ehdimme kissaa sanoa, joten matkaeväät jäivät tällä kertaa ostamatta.
Karma oli jahdannut meitä koko alkureissun, joten loppumatkan saimme olla suhteellisen rauhassa sattumilta, jos ei lasketa vahingossa vanhan kaupugin pimeille kujille eksymistä, joka oli vaaleana, nuorena, pohjoismaalaisena tyttönä varsin mielenkiintoinen kokemus, ja sitä että ostoskeskus, jossa suunnittelimme pistäytyvämme ennen lähtöäni takaisin Suomeen, oli kiinni.
Vaikka koko matka tuntui olevan kummallisten yhteensattumien summa, oli se tekemisen arvoinen. Reissun seurauksena kaapistani löytyy nykyisin muutakin kuin Zaraa, ja mikä tärkeintä taskustani muutama huikea kokemus lisää. Kokemukseni mukaan äkkinäiset päätökset osoittautuvat usein parhaiksi, ja niin kävi tälläkin kertaa.
