Isänpäiväkahvit Metsäkylässä

Koska meiksin näytöt oli jo annettu tänään kahviaikaan, lähdettiin isänpäiväkahville Metsäkylän kartanon Leivintupaan. Vietettiin siis isänpäivää eilen mun vanhempien kanssa ja tehtiin itse ruokaa pidemmän kaavan kautta. Tänään oli hyvä päästä vähän helpommalla. Tuo Leivintupa on tosi ihana paikka, aika on pysähtynyt siellä jonnekin viime vuosisadan alkuun. Tarjolla on pannukakkuja erilaisilla täytteillä ja pannupullaa. Tee on haudutettua, eikä mitään Liptonin pussilitkua. Ainoa huono puoli näin kylmään aikaan on kahvilan suosio vs. asiakaspaikat. Aika usein joutuu odottelemaan pöydän vapautumista. Kesällä voi istua ulkona ja silloin paikkojakin on paljon enemmän.

Tämä ihanuus on siis meidän lähikahvila. Harmi, että se on auki vain sunnuntaisin!

Isänpäivä oli meidän talouden ensimmäinen. Tuntuu tosi kummalliselta viettää isänpäivää yhtäkkiä puolison kanssa – sitä on niin tottunut juhlistamaan isänpäivänä omaa isäänsä! Noudatettiin hienosti perinteitä: V oli askarrellut kortin (perhekahvilassa vauvojen värikylpy-metodilla) ja annettiin lahjaksi kalsarit. Kyllä, isänpäivänä nyt vaan kuuluu antaa lahjaksi kalsarit. Ensimmäistä isänpäiväänsä viettänyt iskä näytti tyytyväiseltä. Edellisenä päivänä lahjoimme omaa isääni konjakilla ja V:n kuvista tehdyllä kuvakirjalla. Nappiin taisi mennä sekin. Miehille on jotenkin niin hankala keksiä lahjoja.

Kuvista on kiittäminen Visual diaryä.