Kesäkuvahaaste
Jee, kesäkuvahaaste! Tässä seitsemän (tai oikeastaan kahdeksan, kaiken yötä heräilevä kotiäiti ei osaa noin vaikeaa laskutoimitusta) viime kesästä kertovaa valokuvaa. Kuvia katsellessa hoksaa, että kesä oli oikein mainio. Olla nyt kotona koko pitkä kesä ja tehdä kaikkea hauskaa! Aurinkokin paistoi. Tykkäsin! Samalla haastan mukaan kesäkuvahommaan Saaran.
Kävin piknikillä ja muutenkin hengasin samassa pulassa olevien (lue: mamakavereiden) kanssa. V:n piknikki päättyi aina nokosiin. Oi niitä aikoja!
Söin kaikkea ihanaa. Ei ole mitään parempaa, kuin mättää herkkuja! Varsinkin jonkun muun tekemiä herkkuja. Syötiin myös aika paljon ulkona ja mieleen jäi erityisesti tallinnalainen Chedi. Vauva oli vielä sen verran pieni, että ravintolakeikat sujuivat sen kummempia kikkailematta.
Ihan vaan oltiin. Tänä kesänä aurinkoiset lomapäivät eivät olleet kortilla ja se oli ihan parasta. Terassi sai viimeisen silauksen (eli kaiteet) ja ostettiin juhannuksen aikoihin uudet lepotuolit. Mikäs niissä oli pötkötellessä! Ai ja vietettiin juhannusta mainiolla kaveriporukalla meillä kotona.
Tehtiin viikon road trip Virossa. Tallinna-Tartto-Pärnu-Saarenmaa-Tallinna. Monta näkemisen arvoista paikkaa. Varsinkin Saarenmaalle täytyy vielä palata joku kesä. Vuokrata porukalla joku ihana rantahuvila ja viettää kiireettömiä kesäpäiviä. Oli ihan sellainen fiilis, että olisi ollut jossain paljon pidemmällä reissussa! V matkusti hienosti koko reissun ajan. Ja nukkui matkalaukussa, pikkuinen reppana.
Kasvatin kurkkuja, tomaatteja, paprikoita, chiliä, kesäkurpitsaa, munakoisoa, salaattia, porkkanaa, yrttejä… Oli taas niin kivaa olla omavarainen (no ainakin jotakin sinne päin) hetken aikaa. Itse kasvatettujen vihannesten makua ei mikään voita! Kurkkuja kertyi jaettavaksi koko lähipiirille. Oli hauska lähteä kyläilemään kurkku käsilaukussa.
Polkka sai pentuja! Ei tosin meillä, vaan kasvattajan luona. Seitsemän pientä koiranpentua tästä meidän vauvakesästä olisi vielä puuttunutkin. Ennätin katsomaan pentuja vain kaksi kertaa, mutta oli silti avartavaa nähdä oma sähläkoira jotenkin niin seesteisenä omia pentujaan hoivaamassa.
Vietin aikaa kaikkien tärkeiden ja rakkaiden ihmisten kanssa. Tuntuu, ettei näitä ihmisiä ennätä koskaan nähdä tarpeeksi ja kaikki asuvat aivan eri puolilla maata. Siksi visiiteistä pitäisi muistaa nauttia joka hetkestä.