Ladataan...
visual diary

Kaupallinen yhteistyö: Matterprints

 

Olipa kiva lukea huivihaaveita Matterprints -arvonnasta! Kiitos. 

Tällä kertaa onnetar suosi nimimerkkiä Hertta-Viola, joka kirjoitti näin:

JAMDANI: SHUNYA GREY ja minä maailman ympärysmatkalla. Huivi olisi turvani, suojani, lohtuni ja iloni. Minä ja huivi, voittamaton pari jännittävällä matkalla kohti uusia kokemuksia.

Toivottavasti huivi on kaikkea tätä :)

----

Winner of Matterprints -give away is Hertta-Viola. 

Congrats!

Share

Ladataan...
visual diary

Kaikenlaiset tilapäiskodin kaunistusvinkit ovat juuri nyt mielessä. 

Yksi sellainen keino on tapetti. Ei siis vanhanajan tapetti vaan moderni tarratapetti, joita tuntuu nyt tulevan esiin monessakin paikassa. Tarratapetti on siis nimensä mukaan tarraa, eli sitä ei tarvitse liisteröidä ja usein sen voi myös kiinnittää uudelleen irroittamisen jälkeen vaikka muuton yhteydessä.

Nerokasta!

Yksi tarratapetteja valmistava firma on Chasing Paper, jonne suosikkikuvittajani Jordan Sondler suunnitteli juuri ihania tapettikuoseja. 

Tapetilla voisi koristaa muitakin paikkoja, esimerkiksi kirjahyllyn taustaseinää. 

Ah, sisustussormet syyhyää: tätä voisi laittaa (rumiin) kaapinoviin, vanhaan ikkunankehykseen... minne vaan!

----

Loving this adhesive wall paper -collaboration by
Jordan Sondler and Chasing Paper. 

Share

Ladataan...
visual diary

Aamujunassa tuoksuu appelsiineilta. Minulla on mukana kahdeksansataasivuinen kirja, josta luen ehkä neljä sivua.

Junamatkalla Lissabonista Portoon ei ole kyllä mitään nähtävää, ota halpislento mielummin, minua ohjeistetaan aiemmin samalla viikolla. Mutta koska vastustan maan sisäistä turhaa lentämistä, päädyn junaan.

Tuijotan tyytyväisenä maisemia kolme tuntia ja olen ihan eri mieltä ohjeista. On vihreää, vehreää, palmuja, kaktuksia ja vanhoja juna-asemia sekä ikkunasta naamaan kuumottava aurinko. Spotify –soittolistani toimii vähän niin ja näin katkeilevan wifin vuoksi ja soittaa lähinnä kolmea kappaletta, jotka tosin tiivistävät sitten kaiken oleellisen olotilasta.

Puolen päivän jälkeen olen jo Portossa. Huoneeni sijaitsee taidekorttelissa, kolmannessa kerroksessa. Kaunis tyttö avaa oven, johdattaa minut keittiöön ja kertoo että hänellä on tänään syntymäpäivä.

Kohta 30, hän sanoo ja irvistää, pian alkaa varmaan ahdistaa. Kuule, lähes kaikki parhaat asiat tulee kolmenkympin jälkeen, tekee mieli sanoa.

Sillä aikaa kun hän kertoo asunnon perusjutut, raidallinen kissa kiipeää syliini. Myöhemmin opin, että sen uteliaisuudella ei ole mitään rajaa.

Minulla ei ole mitään suunnitelmia eikä karttaa, mutta lähden vain ulos. Tutut ruokakauppaketjut vieraassa kaupungissa tuntuvat hassulta. Mutta toisaalta, Porto ja Lissabonhan ovat vähän kuin Helsinki ja Tampere. Syön kasviscurryä hippikaupan takapihalla olevassa puutarhassa. Kahden tädin pyörittämässä ravintolassa soi Frank Ocean ja jaloissa pyörii kaksi kissaa. 

Olen lomalla. Ilman läppäriä, ilman suunnitelmia, ilman tuttuja juttuja. Se on orpoa, outoa, onnellista.

Ensimmäisenä päivänä en kuitenkaan saa kaupungista oikein mitään otetta. On yhtäkkiä hullun kuuma ja minulla on ihan liikaa päällä. Saan ehkä liikaa aurinkoa ja lounaasta tulee jotenkin huono olo.

Vaikka olen itsenäinen nainen, joskus yksin reissatessa minusta tulee hermostuva mokailija. Pelkkä oma seura ja se, että on oltava itse vastuussa ihan kaikesta, vie minut toisinaan sellaiseen tilaan. 

Illalla valkkaan huonon iltapalapaikan. Syön jotain, mille olen allerginen ja siinä ravintolan pöydässä istuessani mietin turpoavaa suutani ja sitä, missä olisi lähin auki oleva apteekki. Ravintolan vessassa tiputan vessapaperirullan vahingossa vessanpönttöön. Suun turvotus onneksi laskee nopeasti ilman lääkkeitä ja päätän vaan paeta kotiin. Siellä en saa jostain syystä suihkusta kuin kylmää vettä. Kylpyammeen reunalla seuranani istuva raidallinen kissa katselee kysyvästi, kun kiroilen suomeksi.

Pesen kainalot ja naaman kylmällä vedellä, juon lasin punaviiniä ja vedän suurella tiikerin naamalla kuvioidun viltin ylleni.

Nukun kaksitoista tuntia. Se tiettävästi auttaa lähes kaikkeen.

Itsensä psyykkaaminen on myös yksi ihmismielen kiinnostavimpia asioita. Nyt helvetti nautit tästä lomasta, sanon itselleni aamulla vessassa, jossa kuivakukat on asteltu juuri niin, että ne peittävät vessaselfiessäni naamani.  

Sinä päivänä löydänkin sitten kaikki ihanat paikat.

Vaeltelen pitkin katuja, välillä loogisesti, välillä ympyrää. Käyn ihanissa vintagekaupoissa, joista en osta juuri mitään. Syön lounasta paikassa, jossa on ihana sisustus, mutta katossa roikkuvat valaisimet paljastuvat tarkemmalla havainnoinnilla talouspaperirulliksi. Ihanan luovaa ja vähän rähjäistä, niinkuin koko kaupunki. Porto on samaan aikaan tosi erilainen kun Lissabon, mutta kuitenkin vähän sama. 

Joissain kadunkulmissa tulee mieleen Lontoo, joissain kuppiloissa Pariisi. Jokirannassa Turku. 

Yhtäkkiä tajuan, että vaikka kuinka kirjoittelen epämukavuusalueeella olosta Lissabonelämässäni,
ei se ole epämukavuusalueeni enää. Se on kotini. Siksi olo on siellä suurimman osan ajasta rauhallinen ja vakaa.

Ja sitä tasapainoa on hyvä välillä vähän järkytellä käymällä muualla, yksin.

Ei saa jämähtää, niinhän se äiti opetti. 

----

Porto, first I didn´t like you and then I just LOVED you. 

Share

Ladataan...
visual diary

Olen aina ollut tosi visuaalinen ihminen. Kauniit asiat tuovat minulle vaan TODELLA hyvän olon. Värit, muodot, valot, varjot, kaikki se. Eivät ne tietenkään ole koko elämäni sisältö tai ettenkö voisi elää ilman niitä, mutta ne ovat vain tärkeitä. 

Olen käynyt toisinaan mielenkiintoisia keskusteluita siitä, missä menee pinnallisuuden ja visuaalisuuden raja. Jos haluaa elää kauniiden tavaroiden ympäröimänä, voiko sitä pitää pinnallisena? Kyllä voi, mutta sitä voi myös aina perustella visuaalisuudella. 

Oli miten oli, ei oikeastaan kiinnosta ollenkaan se jos joku pitää minua pinnallisena siksi, että tulen onnelliseksi kauniiden asioiden katselusta. Minä olen sellainen, piste.

Kävelin eilen auringonlaskun aikaan ystäväni kanssa yhdessä kauneimmassa kaupunginosassa Lissabonissa. Ensin huokailimme kauniille valolle ja rakennuksille ja sille, miten täällä vieläkin on toisinaan sellainen En kestä miten kaunista -olo ja pitää pysähtyä ottamaan kuvia vaaleanpunaisista auringonlaskuista. Sitten puiston penkillä kauniiden sushiboksiemme kanssa nauroimme itsellemme: Entinen AD ja entinen stailisti pystyvät myös syömään ne kauniit sushinsa täydellisessä iltavalossa ottamatta yhtään kuvaa, koska on vaan niin nälkä ja paljon puhuttavaa. 

Kohtuus kaikessa, se on just hyvä ohje,

no ihan KAIKKEEN.

(Paitsi sushiin). 

Tämä ajatuskulku lähti näistä kuvista. Etsin erästä roadtrip -videota netistä ja yhtäkkiä huokailin näiden kuvien äärellä. Vaan niin kauniita!

Collection on Los Angelesissa oleva vintagekauppa, jolla on juuri sellaisia vaatteita, joihin haluaisin pukeutua. Ja sellaisia hintoja, etten tule ikinä niihin pukeutumaan. Eli katselen vaan näitä täydellisiä kuvia. 

 

 

 

Kaunista sunnuntaita!

----

Absolutely in love with these pictures by Collection, a vintage store in Los Angeles. 

 

Share

Ladataan...
visual diary

Olen miettinyt viime aikoina sitä, miten englanniksi lightness tarkoittaa sekä keveyttä ja valoisuutta. 

On ollut molempia. 

Jos elämä olisi aina täynnä roseviinin värisiä auringonlaskuja ja mansikka-aamupaloja, olisi se ehkä liikaa. Mutta toisinaan ne tulevat todella tarpeeseen.

Samoin sellaiset illat kun tulee suihkusta, kävelee paljain varpain keittiöön ja tajuaa yhtäkkiä: 

Olen sisätiloissa, enkä silti syväjäässä. On kevät!

----

Spring vibes from Lisbon. 

Share

Ladataan...
visual diary

Välillä meitä koetellaan oikein kunnolla koulussa.

Tiistaisin meillä on aina kolmen tunnin tehtävänantoja, jotka pitää suunnitella ja toteuttaa samantien. Esimerkiksi tällaisia:

The unexpected

Goal: To create and lay out a graphic novel—which uses only photographic/illustrated images—depicting an unexpected event. Description: You'll create, photograph/illustrate and lay out a graphic novel. The goal is to describe an unexpected event. You can create your story from someone else's idea and even use someone else's text (if you want to use text, because you don't have to).

The graphic novel must be between 4 to 8 A4-size pages and employ a minimum of 16 different pictures. 

 

Ja kuten kunnon jännäreissä, vasta vikalla sivulla selviää, mistä on kyse: 

 

Jo työelämää nähneenä aikuisopiskelijana osaan arvostaa tällaisia tehtäviä, koska joskus työelämä on juuri tällaista. Toisinaan luokassa tulee kyllä istuttua tuskastuneena, pää tyhjänä ja huokailtua: EN KEKSI MITÄÄN. Tämän tehtävänannon jälkeen ehdin käydä kahvilla ja sitten olikin kahden tunnin iltaworkshop, jossa eteen lykättiin toinen superhelppo aihe: Suunnittele kampanja, joka ratkaisee jonkun maailman suurimmista kriiseistä, esim. sodat, nälänhätä, pakolaisongelma. 

Illalla kotona vähän väsytti. Näiden päivien vastapainona on välillä ihan kiva olla portugalin kielisellä designhistorian luennolla, istua takimmaisessa penkissä ja laskeskella: ymmärsin kolme sanaa viimeisen viiden minuutin aikana. Hyvä minä! Ja karata kahville. 

----

I made and illustrated a graphic novel in 3 hours. 

Share

Pages