Ladataan...
visual diary

Ihanin tyylikohteliaisuus jonka olen IKINÄ kuullut, kuului näin:

Sä oot tollanen Suomen Solange.

Oh. Rakastan Solangen musiikkia ja tyyliä (ja viimevuotisten häiden pukukoodia ja pyöräilevää morsiusparia).

Nyt tämä nainen on suunnitellut ihania tennareita Pumalle.

Nämä mallistokuvat voisin laittaa seinälle

ja jalkaan nuo kengät, vaikken varsinainen lenkkarityttö olekaan.

-----

Solange x Puma.

Love these colors sooooooo much.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
visual diary

Vuosikausia etsin niitä: täydellisiä mustia olkaimettomia rintsikoita.

Siis sellaisia joissa on olkaimet, mutta ne saa irti. Ja jotka ovat napakat päällä, jopa ilman niitä olkaimia. Omistan paljon vaatteita, jotka ovat avonaisia joko selästä tai olkapäistä, joten olkaimettomat toimivat vaan parhaiten.

(Ja vihaan sitä, kun rintsikoiden olkaimet vilkkuvat vaatteiden alta).

Vuosi sitten päätin panostaa ja ostin lupaavan oloiset Stockmannilta, merkkiä Calvin Klein. Hintaa oli sellaiset viitisenkymppiä.

Ja tällä viikolla ostin uudet, täysin samanlaiset, koska tässä on vihdoin se täydellinen olkaimeton malli. Mukava päällä, kestävä, ei valu muttei myöskään kiristä liikaa.

Calvin Kleinilla on muutenkin aika kivoja alusvaatteita. Satuin täällä paikalle aleaikaan, joten kahdellakympillä lähti myös vähän kirjavampi versio.

Oli pakko jakaa tämä löytö, koska tuskailin itse asian kanssa niin kauan. Vaikka onkin vähän outoa postailla kuvia

tällaiset alusvaatteet mulla on.

-----

Tisseistä puheenollen, näitkö jo tän?

-----

Best strapless black bra ever:

from Calvin Klein.

Share
Ladataan...

Ladataan...
visual diary

Yksi syy siihen, miksi rakastuin niin kovasti Portugaliin, on tässä:

Täällä rakastetaan värejä, eikä pelätä vetää vähän överiksi.

Katselin kansallispäivän juhlallisuuksia täällä asuvan amerikkalaisen kaverini kanssa ja hänestä kaikki oli aivan too much, mutta itse salaa tykkäsin övereistä puvuista ja siitä, että jokainen katu oli koristeltu värikkäin nauhoin ja pikkulampuin. Miksi juhlia hillitysti, kun voi vetää koko kaupungin ihan överikoristelluksi?

Juuri nyt Portugalin Alentejossa on kukkafestarit, Festas das Flores ja siellä näyttää tältä. Hitto vie!

Olin alkukuusta etelässä, pienessä Odeceixen kylässä, jossa oli näitä samoja paperikukkakoristeita, joskin vähän hillitymmin. Ja ne olivat niin kauniita. Ensi kesänä siis suunnaksi Alentejo ja kukkafestarit. (Ja kuinka ihanaa että voi tehdä kesäsuunnitelmia ensi vuodelle tähän maahan. Jes!)

-----

Kuvat ja lisäinfoa täältä.

-----

One thing to add on my Portugal bucket list:

Festas das Floras in Alentejo.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
visual diary

Kello on 18.03.

Sen piti soittaa kun se lähtee töistä. Kuudelta. Se sanoi lähtevänsä töistä yleensä kuudelta.
Vai sanoiko. Ainiin, olen Portugalissa, jossa mun pitää mennä nyt tarkoittaa sitä että vielä voi haahuilla ympäri kaupunkia tunnin, juoda kaksi kuppia kahvia ja polttaa tupakan.

Hengitän syvään.

Miksi mua ärsyttääkin näin paljon. Miksi mua oikeastaan aina ärsyttää niin paljon?
Onkohan tälle joku termi?

MIKSI kissojen pitää aina hinkata päätään läppärin reunaan. Ää, nyt se kiipeää kirjahyllyyn,

Älä kiipeä,

Tai no miksei. Tyhjä kirjahylly, mahtuuhan sinne.

Hitto kun olisi kaikki ne kirjat nyt mitä en koskaan ehtinyt lukea. Pakkasinko ne vinttikomeroon? Pakkasinko suosikkilakanat tyhjiöpussiin vai vaan laatikkoon? Pakkasinko ne yhdet farkut jonnekin. Kohtahan on syksy.

Ainiin mulla on se yksi ihana syyspaita. Missähän se on.

Miksei se soita? En kyllä ala odottelemaan kovin kauaa. Menen yksin syömään.

Miten on muuten mahdollista että vielä vuonna 2015 miesten puhelimista puuttuu ominaisuus vastaa tähän viestiin NYT HETI.

Hitto että on paljon asioita joista en ymmärrä mitään.

Pitäisi useammin käyttää muiden vaatteita. Tää kämppiksen hame on niin ihana. Sopisikohan tän kanssa paremmin se toinen paita sittenkin.

Sovittaa.

Ei.

Kello on jo 18.07. Kauhee nälkä! Voisikohan tänään mennä lasilliselle lähipuistoon. Ei kun nythän on maanantai.

Mitä ihmettä sanon kaikille jotka kysyvät mitä olen tehnyt tänä kesänä? Onkohan outoa mennä käymään Suomessa.

Hitto että tekee mieli avokadotacoa. Mitähän se maksoikaan, onkohan mulla varaa ostaa sellainen kun menen Helsinkiin.

Jos laittaisin nyt pyykit koneeseen pikaohjelmalla, ehtisin odottaa ne loppuun asti.

Onpa kauniin näköinen valo just nyt. Pitäisi ottaa kuvia. Mitä instagrammasinkaan tänään?

Äh, miksei se vieläkään soita. Kello on 18.11.

Lähden ulos.

-----

Kiitos ideasta Laura ja Helmi , salamakirjoittaminen oli ihan mahtavaa. Ajatuksenjuoksuni on näemmä todella nopeaa ja poukkoilevaa, mikä ei kyllä yllätä ollenkaan, olenhan ollut oman pääni sisällä jo 35 vuotta. (Ilmankos väsyttää KOKO ajan).

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
visual diary

Selailen tosi paljon ulkomaisia sisustusblogeja ja Pinterestiä (ja huokailen, IKÄVÄ Helsinkikotia).

Kokovalkoisten kotien lisäksi omalle innostuslistalle on hiipinyt myös värejä ja puupintoja sekä jotenkin sellainen tavalliset kodit -fiilis. Ettei kaikki ole designia ja niin superhienoa ja harkittua, mukana on myös tosi tavallisia ja ei niin yhteensopivia juttuja.

(Olen myös katsonut paljon Frasieria ja sarjan asunto on jotenkin IHANA).

Tässä yhden suosikkiblogini,  Design Sponge:n esittelemässä kodissa on juuri tuo fiilis.

(Ja jotain Woody Allenin leffojen kaltaista. En tiedä miksi, mutta osaan kuvitella tuonne hyvin jonkun neuroottisen pariskunnan kinastelemaan).

Tykkään!

-----

Loving this home on Design Sponge.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
visual diary

Jos istuskelet nätin nuoren miehen kanssa (ihan vaan kaverimielessä) kotisohvalla, viinilasit kädessä, älä paina katsomatta Spotifystä play-nappia.

In the land of Gods and Monsters / I was an Angel / Looking to get fucked hard

Tai no toisaalta, paina vaan. Ja naura asialle niin että se viinisuullinen, jonka juuri kiskaisit, tulee lähinnä ulos nenästä.

Koska mokailu on vain hyvästä.

Yleensä kun minulle tapahtuu jotain todella mahtavaa, en välttämättä hehkuta sitä Facebookissa. Mutta lähes aina kun mokaan, kerron siitä.

Olin aloittanut uudessa työpaikassa ja menin esittäytymään uusille asiakkaille neukkariin. Hei, Saara, graafikko tässä tiimissä, kättelin ihmisiä. Muistin katsoa silmiin ja kätellä sopivalla voimakkuudella. Hauska tutustua, menenkin tästä jatkamaan töitä. Sitten kävelin ovesta, en kuitenkaan siitä ovesta mistä olin tullut, vaan toisesta ovesta, suoraan siivouskomeroon. Siellä sitten viisi sekuntia mietin, joko jään tänne tunniksi piiloon tai sitten kävelen ulos:

Heh, taisi olla väärä ovi.

No tietysti kävelin ulos.

Olen myös vierittänyt käsilaukustani tampoonit keskelle miesvaltaista palaveria, esittänyt vahingossa englanninkielistä ihmistä suomalaisella työpaikalla, kävellyt kaupungin suosituimman terassin läpi hame alushousuihin tungettuna… Näitä tarinoita riittää.

Olen melko kova mokailemaan, mutta olen myös oppinut että mokailu ja itselleen nauraminen tekee ihmisestä inhimillisen ja helposti lähestyttävän.

Toimituksen blogissa kyseltiin joku aika sitten vinkkejä siihen, miten pokata heila itselleen.

Oma vinkkini tulee tässä: Tee jotain, mikä poikkeaa siitä mielikuvasta, jonka olet muutoin antanut itsestäsi. Se tekee sinusta kiinnostavan ja mieleenpainuvan. Itse yritän tietysti aina aluksi antaa itsestäni suht normaalin ja järkevän mielikuvan, mutta sitten rikon sen kuvan kertomalla jonkun hullun tarinan, esimerkiksi siitä, kuinka join yllytettynä puoli litraa oliiviöljyä, koska ihmiset alkoivat latoa kaksikymppisiä pöytään. Loppujen lopuksi minulla oli sata euroa ja tosi pehmeä iho monta viikkoa.

Vuosia sitten olin vähän ihastunut yhteen poikaan, jonka kanssa vietin kivan baari-illan. Kotimatkalla sain viestin, jonka muistan edelleen, koska se vain oli yksi parhaista viesteistä ikinä. Hän ei kehunut minua kauniiksi tai ihanaksi, muistanut millainen mekko minulla oli päällä tai kuinka nätisti hiukseni olivat. Viesti meni näin:

Mahtava ilta! Nauroin vielä koko kotimatkankin sun jutuille.

Jos joskus pitäisi valita, olisinko mielummin mieleenpainuvan kaunis vai mieleenpainuvan hauska, valkkaisin ehdottomasti hauskan. Ja hauskuus syntyy aika usein siitä, että osaa nauraa itselleen. Nykyisin osaan jo ajatella monesta todella nolosta hetkestä, että olipa kamalaa, mutta ehkä kuukauden päästä voin jo kertoa tätä hauskana juttuna.

Eli mokailen jatkossakin, oikein antaumuksella. Kauneus haihtuu, mutta hyvät jutut ovat ikuisia.

-----

Make mistakes and learn to laugh at yourself. That´s good.

 

Share
Ladataan...

Pages