Ladataan...
visual diary

Olen mennä jolkotellut takki auki ja sukatkin palasivat käyttöön vasta pari viikkoa sitten. Nyt on kuitenkin pakko myöntyä, koska on lokakuun eka:

Kesä on ohitse ja kohta on talvi.

Hämärinä ja viileinä aamuina peiton alta pois pääseminen on kovin tuskaista.

Mutta: aamupiirtäminen, se on yksi asia, joka saa minut ylös sängystä. Postasin tästä uudesta harrastuksesta hetki sitten ja ylpeänä kerron, että se on edelleen voimissaan. Olen jopa saanut siihen uutta intoa yhden kivan lisäprojektin myötä.

Siitä lisää myöhemmin.

-----

No-one!

Share
Ladataan...

Ladataan...
visual diary

Joskus yhden yön maisemanvaihdos ja miniminiloma tekee jo tarvittavan.

Viime viikonloppuna suuntasimme siskon kanssa jokasyksyiselle Tallinnan reissulle. Sisko jätti kotiin vauvan, minä mm. joulukuvauksista stressaamisen. Lauantai-iltana kello seitsemän tajuttiin, että oltiin skoolattu tälle hyvälle idealle saman päivän aikana jo punaviinillä, valkoviinillä, kahvilla, teellä, smoothiella, rosélla ja fresitalla. Viimeisimmällä vielä allasosaston porealtaassa.

Sunnuntaina ehti käydä vielä tsekkaamassa mitä uutta Kalamajan alueelle on taas vuodessa tullut. Muutamia uusia pikkuputiikkeja ja väliaikainen Sfäär -kaupparavintolayhdistelmän outlet ainakin löytyi.

Lounas syötiin Baar & Biistro Kukeke:ssa, jonka kukkoaiheinen sisustus ja ihana lohi-punajuurisalaatti toimivat. Plussaa tietysti instagram-ystävällisistä marmoripöydistä.

Muut Tallinnan kestosuosikkijutut:

Kaubamajan luonnonkosmetiikkaosasto (taivas), Zizi-putiikin pellavatekstiilit, intialaiset ravintolat (Missä Helsigissä saa superhyvää intialaista? Sitä minä en ainakaan tiedä) ja kakkukahvittelu missä tahansa.

Taisin jopa unohtaa ne joulukuvaukset ja loppujen lopuksi ne menikin sitten oikein hyvin.

-----

Went on a minimini holiday to Tallinn.

Share
Ladataan...

Ladataan...
visual diary

Miltä tuntuisi saada paketillinen tarpeellista tavaraa ja kauniisti yksittäispakattuja suklaakonvehteja

samalla kun saat kylään kuukausittaisen vieraan:

menkat.

Le Parcel:in idea on hämmentävä, mutta tulee kauniissa paketissa.

Jäin ainoastaan miettimään sitä, saako tän lähetyksen synkattua oman kiertonsa mukaan? Että tulisi sitten juuri oikeaa kiukkupäivää pelastamaan.

-----

Beautiful package design for Le Parcel

called that time of the month.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
visual diary

Ikävöin aikaa, jolloin etkojen järjestäminen tarkoitti sipsipussin avaamista,

kirjoitin eräänä lauantaina Facebookiin. Olin luvannut järkätä etkot, ihan sellaiset pienimuotoiset illanistujaiset vaan, mutta huomasin peseväni lattioita, harjaavani kissankarvoja verhoista, miettiväni onko liian vähän jos mulla on vaan salaatti ja sitten vähän juustoja ja tuokohan kukaan mitään makeaa, kun kuitenkin alkaa tehdä mieli salmiakkia kun on juonut viiniä. Ja apua eihän mulla ole kuin neljä viinilasia pölyisenä tuolla ylähyllyllä.

Sitten kun vielä kiiruhdin ostamaan leikkokukkia,

tajusin:

Minusta on tullut säätävä täti.

Kahdeksantoistavuotiaana istuin parhaan ystäväni kanssa suosikkibaarissamme teellä ja mietimme, miten epäreilua on se, että miehet vanhetessaan komistuvat ja miehistyvät, ja jotenkin ihanasti rentoutuvat. Oltiin tosi nuoria, mutta silti jotenkin ahdisti se ajatus, että tässä sitä nyt vanhennutaan kuitenkin. Ulkonäöstä viis, mutta pahinta: meistä tulee tätejä, ystäväni sanoi. Sellaisia, jotka ei voi koskaan enää tehdä mitään spontaanisti, aina pitää säätää kaiken kanssa, ei voi mennä ulos syömään, jos jääkaapissa on joku nahistuva kesäkurpitsa josta saa kokattua pastakastikkeen, pitää olla tehokkaana, aikatauluttaa ja suunnitella kaikki etukäteen. Kun haluaisin olla vaan rento mies, joka voi lähteä bisselle viiden minuutin varoitusajalla.

Kahdeksantoistavuotiaan nerokkuudella vaihdoimme samantien sitten teet punaviiniin ja vannoimme skoolatessa:

MEISTÄ EI TULE KOSKAAN TÄTEJÄ.

-----

Luulen, että jokainen kolmenkympin tienoilla oleva nainen tunnistaa tämän ilmiön. Enkä sano, että se on aina pahasta. Rakastan järkätä illanistujaisia ja vierailla muiden järkkäämissä sellaisissa, eikä siivoaminenkaan ei koskaan ole pahitteeksi. Olen tosi onnellinen jos joku kutsuu mut syömään ja äimistynyt, jos on vielä jälkiruokaakin ja kaadetaan lasi viiniä. Ja ne leikkokukat, rakastan kyllä niitäkin.

Mutta juhlien järkkääminen, synttärilahjan ostaminen, ruokapaikan päättäminen, puhumattakaan sitten vaikka polttareista tai viikonloppuloman järkkäämisestä, 

paisuu säädöksi ja yleensä järjettömän pitkäksi Facebook-viestiketjuksi, jossa jokainen säätää kuin se nuorena pelkäämäni täti konsanaan. Itse siellä myös, koska en halua mennä syömään sinne paikkaan missä oli kerran pahaa guacamolea enkä välttämättä ehdi puoli kuudeksi vielä ja entä jos kukaan ei tuokaan päärynöitä ja muistakaan etten halua niitä sipsejä joissa on natriumglutamaattia. HUH.

Viime aikoina olen tietoisesti päättänyt säätää vähemmän. Ja olla vähän rennompi, vähän äijempi.

Järkkäsin taannoin jopa ex-temporebileet siivoamattomassa kodissani, jossa tarjolla oli vain puolalaisen vodkapullon jämät, jaffaa sekä kaapin perältä kaivettu puolikas suklaalevy. Ja oli ihan huippu ilta!

Kahdeksantoistavuotiaalle Saaralle sanoisin siis, että siinä täteytymisessä on hyvätkin puolensa, mutta edelleen haluan kyllä olla myös ihminen, joka voi lähteä sinne bisselle edes puolen tunnin varoitusajalla. Kunhan on tukka pestynä valmiiksi!

-----

I miss the times when having a pre-party on a Saturday night just meant opening a bag of potato chips.

Share
Ladataan...

Ladataan...
visual diary

Haaveilen usein siitä, että tekisin oman keittokirjan. MITÄ!? sanoisi ruokahifistelijäperheeni, jos tämän kuulisi, sillä en ole tunnettu mielettömistä kokkaustaidoistani. Haluaisinkin vaan ruokastailata kirjan, joku muut voisi tehdä ne ohjeet.

Ja se lopputulos voisi näyttää vaikka tältä.

Raph Rashidin Hungry For That keittokirja ja instatili ovat superinspiroivia.

Plus on myös kamala NÄLKÄ!

-----

Raph Rashid´s Hungry For That cookbook looks so good.

Share
Ladataan...

Ladataan...
visual diary

Muutama vuosi sitten kun meditaatiobuumi tuli, olin itsekin havahtunut siihen että keskittymiskykyni on alkanut selvästi huonontua.
Räplään puhelinta jatkuvasti, en jaksa odotella esimerkiksi hitaasti latautuvaa videota ja Netflixissä mulla on noin viisitoista leffaa, joista olen katsonut alusta neljä minuuttia.

Mietin silloin jo, kannattaisikohan mennä meditaatioon, mutta epäilin kovasti sitä, olisiko se mulle sopiva laji kuitenkaan. En kyllä mitenkään nää sua meditoimassa jossain jogasalilla, ehkä sun on keksittävä oma meditaatiotapa, viisaampi ystäväni sanoi.

Enpä kyllä keksi mitä se voisi olla, ajattelin, ja siirryinkin sitten jo pohtimaan seuraavaa ongelmaa.

Kerroin loppukesästä, miten olen alkanut taas piirtää. Piirrän nykyisin joka aamu lehden lukemisen sijaan ja piirrän toisinaan iltaisinkin. Istun sohvalla, juon teetä ja piirrän. Ah, aivan kuten lapsena, teininä ja opiskeluaikoina.

Tajusin vasta tällä viikolla, että tässähän se mun meditaatio on.

En vilkuile puhelinta koko ajan, en selaa nettiä ja teen vaan käsin. Jos menee pieleen, ei auta omppu+z, auttaa se että aloittaa alusta.

Pitäisi selkeästi myös hankkia luonnoskirjasponssi. Toissaviikolla piirsin puupalikoihin, nyt paperikassiin.

-----

I finally found the best version of meditation:

drawing


 

Share
Ladataan...

Pages