Ladataan...
visual diary

 

 

Voi s******, että pistää vihaksi 

tämä Aamulehden juttu. 

 

Oliko tosiaan niin, että itsenäisyyspäivän ikävin ilmiö oli nainen, joka ei laittanut mekkonsa alle rintsikoita?
Ei esimerkiksi uusnatsien marssi? 

 

 

 

Ja kuka muuten keksi sen, että ilman rintsikoita olemisessa on jotain pahaa ja erityistä? Kiinnostaa! Monissa 90-luvun tv-sarjoissa nimittäin hillutaan ihan vapautuneesti ilman niitä. 

Muutama viikko sitten vietettiin #tissiviikkoa, jonka tarkoituksena oli normalisoida rinnat, jotta ne voitaisiin nähdä muunakin kuin seksuaalisena. Kuten kuvista näkyy, minä vietän aina kesäisin #nännikuukausia, koska suurin osa kesävaatteista ei kaipaa alleen mitään hiostavia läpysköitä. Talvella käytän rintsikoita lähinnä siksi, että ne lämmittävät. 

On pian vuosi 2017. Antakaa nyt jumalauta naisten itse valita haluavatko he pukeutua johonkin vaatekappaleeseen vai eivät. Voitaisiin pikkuhiljaa myös opetella muotoilemaan nämä lauseet paremmin:

Aikuiseksi naiseksi Järnefelt on myös aivan uskomattomassa kunnossa.

 

----

 

Free the nipple! 

 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

En ole postannut tämänhetkisestä Lissabon -kodistani juurikaan kuvia, siitä syystä että täällä ei ole mitään kuvattavaa. Ainoa erityisen kaunis asia kodissani on ikkunanäkymä: puisto ja vastapäisen talon kaakeliseinät. Neljässä eri asunnossa asuttuani tämä on ensimmäinen, josta oikeasti näen  ihanan värikkään kaakelitalon aina ensimmäisenä aamulla. 

(Uskon tämän tarkoittavan vain sitä, että muutkin ei mulle koskaan tapahdu tota -unelmat voivat joskus siis toteutua). 

 

Toki asunnossani on pieniä kivoja yksityiskohtia, muunmuassa kosmetiikkahylly. Ihan sama missä asuu, jotenkin vessaan onnistuu aina haalimaan jos jonkinmoista purkkia ja purnukkaa, jotka sitten vievät kaiken tilan. Kun muutin Lissaboniin, toin matkalaukussani kankaisen säilytyspussin ja hetki sitten sain sille täydennysparin Saana & Ollilta. 

Kankaisessa säilytyspussissahan voi säilöä mitä tahansa, mutta kätevin se on juuri vessan pikkusälälle: silmänympärysvoiteet, luomivärit ja muu sälä, joka muuten nököttäisi yksinään pölyä keräämässä. Pussukat on valmistettu hamppukankaasta, ja ne voi pestä kuudessakympissä. 

Ja miksi säilyttelen kuivakukkia takeaway -pahvimukissa? Teen niistä tuoksukupposen: tiputan niiden päälle eteeristä öljyä, yleensä eycalyptusta, jolloin kylppäri tuoksuu muullekin kuin kissanvessalle. 

Uusi suosikkituotteeni vessan hyllyllä on tämä oikean alareunan ruskea puteli: Camomilla Intea Natural Blond Hair Lotion  -nimeä kantava suihke, jota laitetaan tukkaan ennen föönausta. Tuotteessa on kamomillauutetta ja "kasviperäisiä aineita" sekä pieni määrä vetyperoksidia. Suurta muutosta sillä ei saa aikaan, mutta jos raidoitat tukkaasi etkä jaksa ravata kampaajalla kovin usein (kuten allekirjoittanut), on tässä hyvä tuote ylläpitämään niitä raitoja, joiden haluaisi aina näyttävän siltä, että on juuri tullut aurinkolomalta. 

 

----

 

Ja kun joku kuitenkin kysyy: lavuaari ei ole omani. Se löytyy eräästä kivasta kahvilasta nimeltään Café Nicolau. 

Säilytyspussit saatu blogin kautta. 

 

----

 

Best way to storage all the small things in the bathroom:
these Saana & Olli containers made out of hemp fabric.

Finnish design, just the way I like it. 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Sinä maanantaina ehdin kouluun juuri ennen kamalaa kaatosadetta.

Säätiedotus lupaa aurinkoa, minä lupaan alkaa käyttää uusia kumisaappaitani nahkakenkien sijaan näinä päivinä.

Kahviossa ei ole ketään tuttua, mutta onneksi kahvilla on tuttu kohtuuhinta: kuusikymmentä senttiä.

Viime aikoina on ollut vähän ankeaa, ajattelen kun avaan kaikki tarvittavat tiedostot proffan tapaamista varten ja suljen ne henkilökohtaiset tilitysmuistioni tekstinkäsittelyohjelmasta. Niistä voisi lukea tuon kaiken.

On ollut sellaisia vastoinkäymisiä, joille ei oikein voi mitään, mutta sitten myös muiden aiheuttamaa mielipahaa. (Jolle tosin ei myöskään taida voida mitään).

Illalla yritän psyykata vähän itseäni, kyllä tää tästä. Keitän toisen pannullisen jouluteetä ja laitan villasukat ja suosikkirentoutusbiisin

Nothing´s gonna hurt you, baby...

Tykkään biisistä ehkä siksi, että se rauhoittaa mieleni, mutta myös siksi, että tajuan:

Monetkin asiat tulevat vielä satuttamaan minua, baby, mutta minäpä selviän niistä.

Nyt on vähän blaah, ankeaa, niin ja näin,

mutta ehkä ensi viikolla taas kaikki on paremmin ja valoisammin. Sellaisia hetkiä, kun kävelee kadulla yksin ja huomaa hymyilevänsä, siinä yksikseen kävellessään.

Tai ehkä ei. Elämä kun on usein sitä harmaata arkea, vaikka elääkin pastellikaupungissa, josta pystyy joka päivä instagrammaamaan jonkun vaaleanpunaisen talon ja hattarapilvet.

Seuraavana aamuna on ihanan kirpeä talvi-ilma, vaikka mittari väittääkin neljäätoista lämpoastetta. En usko: kietoudun uuteen harmaaseen huiviini ja kävelen pitkin ylämäkiä siihen uuteen kahvilaan, jonka ohitse olen kulkenut kymmeniä kertoja. Siellä(kin) on pastelliseinät ja ihana valo.

 

 

 

Puoli kahdeltatoista ei ole vielä lounasta tarjolla. Aijoo, siinä menee ehkä joku neljäkymmentä minuuttia, kokki huhuilee keittiöstä.

Jaahas, mikäpä siinä, minäpä otan kahvin ja odottelen, sanon ilmekään (ihmetyksestä) värähtämättä. (Olenhan rento portugalilainen, en enää takakireä suomalainen. Hah, paitsi että eipä yleistetä ja hitto että olenkin usein kireä suomalainen). 

Kaivan läppärin laukusta, joku laittaa soimaan Beach Housea kaiuttimista. (No varmaan se kokki, joka valitsee musiikkia onnistuneemmin kun kokkaa sitä lounasta). Aurinko paistaa pöydillä oleviin pieniin valkoisiin kukkakimppuihin. Yhtäkkiä haluan sisustaa kotini kokonaan vaaleansinisellä, kuten täällä paikassa.

Ja jossain vaiheessa tajuan: no tänäänhän on jo kaikki paremmin.

Nothing´s gonna hurt you, baby,

niin kauan kun on euron kahvia, tunnin verran akkua, aurinkoa ja tällaista valoa. Ja näitä erikoislaatuisia aamupäiviä, jolloin en istu metrovaunussa, toimistossa, aamupalaverissa…

Vaan ihan muualla.

Se on riittävän ihanaa juuri nyt. 

 

 

----

 

This song always makes me relaxed. 

 

 

Share

Pages