Ladataan...
visual diary

Kun kävin hiljattain Suomessa, ystäväni pahoittelivat ties mitä: anteeksi kun oon näin krapulassa, anteeksi kun tää vauva vaan itkee, anteeksi kun oon näin hajalla ja anteeksi kun me ollaan näin kireellä fiiliksellä. 

Minua se huvitti. Sellaistahan elämä just on. Välillä menee kaikki putkeen, toisinaan sitten taas ei mikään. Mutta sitten yhtäkkiä meneekin ja jossain vaiheessa sitten taas ei. 

Sitä kuvaa hyvin tämä video. 

----

Life is a bitch. 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

4 asuntoa.

Yksi lääkärikäynti ja yksi päivystyskäynti.

0 flunssaa, mutta lukuisia homekämppäoireita. 

480 ulkona juotua kahvikupillista.

Yksi jalkapallomatsi livenä. (Benfica voitti).

10 Suomivierasta. 

60 suoritettua opintopistettä.

Kaksi hyväksiluettua kurssia.

Kolme maan sisäistä matkaa.

Kolme matkaa Suomeen.

Kolme särkynyttä sydäntä. (Tai oikeastaan 5, mutta 3 minun).

Yksi taksimatka helvetistä.

Ehkä viisikymmentä normaalia taksimatkaa.

Kolmet festarit.

Kolme tyttöä, joista käytän nimitystä ystävä.

Yksi sellainen krapula josta en meinannut selvitä.

Yksi salamarakastuminen.

Yksi joogakerta.

Kolme kertaa luuri korvaan kysyessäni Puhutteko englantia?

Neljät uudet kengät.

Kolme kertaa palanut nenä.

Viisi kertaa julkisesti itkemistä. 

Yksi kerta kun meinasin pokata suosikkibaarini baarimikon. (Aina huono idea). 

Kolme skootterimatkaa.

255 sivua tilitysmuistiota.

Kaksi kuollutta huonekasvia.

Kolme samannimistä miestä.

Sadoittain poskisuudelmia. Kymmenittäin oikeita. 

Kaksi kampaajakäyntiä.

Yksi pedikyyri.

Satatuhatta onnihetkeä.

Kaksisataa epäonnihetkeä.

3 ostettua suklaalevyä. (Lopetin jostain syystä suklaan syömisen muutettuani Portugaliin). 

Yksi elokuvakäynti. 

Yksi eläinlääkärikäynti. 

Kaksi koiratuttavuutta. 

Noin kaksikymmentä Pastel de Nata –leivosta, joista 0 siinä kuuluisimmassa Pastel de Nata -kahvilassa.

100 litraa viiniä.

Yksi kahdentoista euron pröystäilykallis viinipullo. (Kaupasta). 

Yksi stalkkeri. 

Yksi ulkomaajoulu. 

Kymmenen after workia ilman sitä workia. 

Keskimäärin kaksikymmentä kertaa kuultu sama vitsi. (Nimeni portugalilaisittain lausuttuna kuulostaa Saharan autiomaalta).

Kaksi hajonnutta pankkikorttia.

Yhdet mansplaining –treffit.

Yhdet maailman täydellisimmät treffit.

Kolme kertaa koko tänne muuton katumista. 

----

Kiitos haasteesta, Juliaihminen. 

----

15 months in Lisbon and

I´ve been to the movies once, killed 2 plants, dated guys with a same name 3 times and had 100 litres of wine. 

 

Share

Ladataan...
visual diary

Onko ikävä töihin?

on asia joita minulta kysellään usein. 

Toisinaan on. Varsinkin ikävöin kuvauspäiviä, jotka olivat työni ehdottomasti parhaimpia hetkiä. 

Tykkään tehdä töitä yksin ja itsenäisesti, mutta tiimityössä on myös puolensa. Varsinkin silloin kun on hyvä tiimi, jossa kaikki ymmärtävät, täydentävät ja kunnioittavat toisiaan. On ihana suunnitella kuvauksia inspiraatiokuvien kanssa ja sitten nähdä lopputulos joka on monen eri ihmisen vision yhteistyö ja usein vielä parempi kuin alunperin uskalsi uskoakaan.

Kuvauspäivät ovat myös rankinta AD:n työssä. On iso vastuu, mutta pieni stressi tekee toisinaan hyvää. Ja kun on päivän aikana käyttänyt koko visuaalisen kapasiteettinsa ja seissyt jaloillaan, sen jälkeen ei jaksa kuin kaatua sohvalle. 

Sitä fiilistä minulla on ikävä. 

Nämä hienot mallistokuvat ovat Matterprintsin uudesta KUMAON yhteistyömallistosta. 

----

Lue aiemmat postaukseni AD:n työstä täältä ja täältä. 

----

I sometimes miss working and especially those photoshoot days I used to have when I was working as an Art Director. 

These lovely photos are from Matterprints new KUMAON collection. 

Share

Pages