Ladataan...
visual diary

Kun suomityttö lähtee maailmalle asumaan, mitä hän ostaa itse itselleen läksiäislahjaksi? Pienen palan suomidesignia, tietty.

Olen kirjoittanut ennenkin siitä, miten minulla ja ystävälläni on jo viitisentoista vuotta ollut tapana ostella itsellemme eloonjäämislahjoja. Miksei sitä voisi ostaa myös sitten läksiäislahjoja?

Eilen aamulla vanhan meikkipussini kiinnistysmekanismi hajosi ja tänään marssin Fredrikinkadulle Kaunisteen putiikkiin. Siellä odotti tämä ihana meikkipussi, jonka etupuolella on selvästi

suomalaista metsää ja sisäpuolella sitten vähän Lissabonin värejä. Täydellistä.

Jos Kauniste ei ole entuudestaan tuttu, tsekkaa täältä lisää.

-----

Bought myself a going-away-present from Kauniste.

Share
Ladataan...

Ladataan...
visual diary

 

Seuraan kuvittaja Andy Rementeriä instassa ja sieltähän tämäkin bongaus on peräisin.

Andy suunnitteli Komono -kellomerkille siis kellografiikoita ja koska ne ovat vaan niin hienoja, tulee ihan olo:

Miksei mulla oo kelloa enää?

Upeita!

Komonolla on muitakin hienoja mallistoja. Tsekkaa täältä.

-----

Komono x Andy Rementer

Just the coolest.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
visual diary

Helsingin eka oma (kylmäpuristettu) terveysmehubisnes POWAU, josta bloggasinkin jo viime syksynä,

tarvii nyt vähän apua.

Kahden kunnianhimoisen naisen pyörittämä Powau haluaa laajentua koko maan laajuiseksi, eli perustaa nettikaupan ja kehittää uusia tuotteita (mm. kylmäpuristettua mantelimaitoa). Sitä varten on perustettu yhteisrahoitushanke Mesenaattiin.

Tutustu hankkeeseen ja auta täällä.

-----

Powau on myös järkkäämässä syksyllä mehukurssin ja voi hitto kun en ole Suomessa tuolloin. Aion nimittäin todellakin hankkia Lissabonissa mehulingon, koska kaikki ne paikalliset hedelmät kiinnostaa kovin. Olisi siis kiva oppia mehustamisen saloja. Eli jos sulla on nerokas mehuresepti, kerro ihmeessä.

-----

The very first Finnish cold pressed juice company Powau is reaching out.

Help and support them at Mesenaatti.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
visual diary

Jos voisin kuvailla viime viikkoja vain yhdellä sanalla, se olisi tämä:

stressaa.

Päivisin olen ollut ihan cool ja hoitanut hommat, mutta öisin olen lähinnä maannut valveilla ja miettinyt asioita, joita en päivisin muista miettiä. Suurinta osaa niistä ei edes kannattaisi miettiä.

Yhteen aamupalakutsuun tässä taannoin meinasin vastata EN todellakaan ehdi, mutta onneksi menin. Briejuustoa, mysliä, hunajaa ja jogurttia sekä hyvää kahvia (KUKAAN ei juo portugalissa aamuisin teetä, kertoi opettajani João, joten minä olen alkanut opetella vähän kahvinjuojaksi taas).

Voimaeläinkortit (ja ystävät) sen kertoivat:

Don´t worry. It´s all going to be fine.

Harjoittelin mantraa vielä kotonakin ja siitähän syntyi printti.

Tapetoin tällä ehkä tulevan kotini seinät.

Niin siis, minulla on pian neljä seinää! Omia häitäni varten valittu häshtäg #vihdoinkin on osuva myös tähän asuntosäätämiseen. Ensimmäiseksi kuukaudeksi minulla on pieni koppi, sen jälkeen ihan oikea koti.  Seuraavan kerran kun muutan ulkomaille, hankin ensin asunnon ja

sitten vasta lennot.

Tai sitten teen just näin ja hoen vaan itselleni jatkuvalla syötöllä:

It WILL be ok.

-----

Ja sen ihanan aamupalan saa paikasta nimeltä Galleria Keidas, Fleminginkatu 7.

-----

Stuff I´ve learned lately:

It WILL be ok, eventually.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
visual diary

No HUH! Tässä on bikini-lookbook, joka jää mieleen. Upeasti kuvitettu ja stailattu,

ja värimaailmakin on ihan täydellinen.

 

Olisinpa tehnyt tämän itse, mutta ei, tämän tekivät Ernesto Artillo sekä Oysho.

Jos saisin valita maailmankaikkeudesta yhden jutun mitä tekisin työkseni: se olisi muotikuvien päälle piirtäminen. Ihan parasta. Teen sitä aina joskus lehtiin. Siis paperilehteen, sen jälkeen kun olen sen lukenut.

-----

Ostoslistallani on myös uudet bikinit, edelliset hankin vuonna 2010. Kääk.

-----

Ernesto Artillo and Oysho.

Just the coolest.

Share
Ladataan...

Ladataan...
visual diary

Irtisanon netin, sähkösopimuksen, vakuutuksen.

Kierrätän kaikki vanhat vaatteeni, spämmäilen facebookin kierrätysryhmissä päivittäin, pakkaan kuusi pahvilaatikkoa vinttiin ja monta säkillistä roskikseen. Heitän biojätteeseen bulguria, kvinoaa, spelttijauhoja ja linssejä. Ne olin ostanut kai sitä varten, jos tulee ydinräjähdys ja täytyy elellä kotona kuivakaapin antimilla. Tekee tiukkaa heittää roskiin vanhoja kalentereita ja luonnoskirjoja, ei taas yhtään tiukkaa: laatikollinen eksoottisia mausteita, joiden parasta ennen päivä oli 2011.

Kun kannan kierrätyslaatikolle kassillisen kirjoja ja tulen kotiin, yhtäkkiä ajattelen kauhuissani upsis, sinne taisi mennä seassa myös yksi päiväkirja kaksituhattaluvun puolivälistä. Fidasta löytyy sitten.

-----

Kuvittelin, että mulla olisi ne kaksi listaa: to do –lista kaikesta mitä pitää hoitaa ja sitten se ihana fiilistelylista, mitä kaikkea haluan vielä tehdä. Tosiasiassa mulla on vain ja ainoastaan enään järjettömän pitkä to stress –lista. Päähän ei mahdu mitään muuta kuin stressi. Olo tuntuu jatkuvasti vähän humalaiselta ja sekavalta. Unohdan matkakortin kotiin, kysyn samaa asiaa kolmesti töissä ja unohtelen pieniä käytännön asioita jatkuvasti.

Olo on tämä: En halua lähteä, en vain yksinkertaisesti jaksa. Haluaisin olla kotona, laittaa verhot ja puhelimen kiinni, enkä varsinkaan puhua kenenkään kanssa. Haluaisin nukkua kolme päivää putkeen.

Olo on myös tämä:

Note to self: seuraavan kerran kun päätät tehdä ison elämänmuutoksen,

äh, älä teekkään. Ihan saakelin rankkaa!

-----

Osuva kuva ja paljon muita hyviä: täältä.

-----

This picture shows how I feel right now (about moving abroad). It´s stressful as hell.

Share
Ladataan...

Pages