Ladataan...
visual diary

 

 

 

En juo koskaan aamuisin kahvia (paitsi hotellilomalla), mutta silti olisi ihana herätä kahvin tuoksuun aamuisin. 

Ihanampaa kuin esimerkiksi hirveään piippausääneen, joka tulee herätyskellosta. 

 

 

Mutta miten yksin asuva ihminen heräisi kahvin tuoksuun aamuisin? Tässä ratkaisu!

Scent Based Alarm Clock on 18-vuotiaan ranskalaispojan autotallikeksintö, joka on tietysti Kickstarterissa ja kerännyt jo tarpeeksi rahaa päästäkseen tuotantoon. 

Herätyskello ei luota siihen, että kaikki heräisivät vain tuoksuun. Sen voi asettaa portaittain tuottamaan tuoksua, valoa ja ääntä.  Google onkin jo nimittänyt tämän Top 15 Maailmaa muuttavat keksinnöt -listalleen. Ehkä vähän liioittelua, mutta nerokas idea kuitenkin!

 

 

 

 

 

----

 

 

This Scent Based Alarm Clock needs to be in my bedroom!

 

Ladataan...
visual diary

 

 

Olin lapsena tosi paljon sairaana. Muutaman kerran tosi vakavastikin. Itse en muista näistä ajoista oikeastaan mitään muuta kuin loputtomat verikokeet ja niiden jälkeen saadut palkkiotikkarit sekä sairaaloiden sukat, jotka olivat nyppyisiä kangasputkia. Ainoa asia, jonka muistan kristallin kirkkaasti, oli se mitä äitini sanoi minulla myöhemmin: Ole onnellinen, jos nimittäin olisit syntynyt vaikka parikymmentä vuotta aiemmin tai johonkin toiseen maahan, olisit luultavasti viettänyt koko elämäsi pyörätuolissa. Nyt lääketiede on kehittynyttä ja selvisit kaikesta lähinnä vain säikähdyksellä ja asiantuntevalla hoidolla. 

Olen miettinyt tätä asiaa luonnollisestikin todella, todella paljon. Siis sitä, millaiset lähtökohdat elämään saa. Ne kun ovat eri ihmisillä hyvin erilaiset. 

Me suomalaiset olemme monessa näistä asioista ihan hullun onnekkaita. Kyllä, meillä on erittäin korkealaatuinen ja halpa terveydenhuolto. Meillä on myös mahdollisuus kouluttautua vaikka kuinka pitkälle, ihan ilman vanhempien varallisuutta. Ja mahdollisuus valita, mitä teemme elämässä. Jopa meillä naisilla.

Niin kun ei tietysti kaikkialla ole. 

 

 

Naisten Pankki on verkosto vapaaehtoisia, osakkaita ja lahjoittajia, jotka työskentelevät kehitysmaiden naisten hyväksi. Tavoitteena on tukea kehitysmaiden naisten toimeentuloa ja yrittäjyyttä kestävän kehityksen mukaisesti.

Koen vahvasti, että niiden jotka ovat hyväosaisia, kuuluisi auttaa muita. Ja sitten samaan hengenvetoon voin myöntää, etten ole kovin usein sitä tehnyt. Minulle, suht pienituloiselle freelancerille esimerkiksi kuukausilahjoittaminen ei tällä hetkellä ole kovin realistista, mutta vaikka yksittäinen 30€ on jo ihan mahdollista. Se kun on yksi pidemmän kaavan ravintolaillallinen, jonka voin ihan hyvin jättää väliin. Varsinkin kun katsoo vaikka tätä listausta, josta huomaa miten erilaisia asioita tuollakin rahalla voi saada. 

15 eurolla koulutetaan nainen oikeuksista ja tasa-arvosta.

20 eurolla saadaan possu, joka voi olla alkusijoitus pienkarjankasvatukseen.

30 eurolla nainen saa mahdollisuuden ammattiin

 

 

Miksi Naisten Pankki sitten tukee vain naisia? 

- Naiset ovat maailmanlaajuisesti kaikkein köyhimpiä. 

- Maailman 800 miljoonasta äärimmäisessä köyhyydessä elävästä ihmisestä suurin osa on naisia. 

- Naisista osallistuu palkkatyömarkkinoille 47 %, miehistä 72 %. Kuitenkin naiset tekevät suurimman osan maailman palkattomasta tai epävirallisen sektorin työstä.

- Naisten heikko taloudellinen asema vaikeuttaa heidän ihmisoikeuksiensa toteutumista monella tavalla.

 

 

Olen halunnut tehdä hyväntekeväisyystyötä jo vaikka kuinka kauan. Jotain sellaista, mihin uskoisin täysin, mikä toisi minulle sen tunteen että tekemälläni hommalla on merkitystä ja jotain missä voisin käyttää omaa erityisosaamistani. Siksi teenkin tästä lähtien aina toisinaan vapaaehtoistyötä Naisten Pankille. Niinkuin esimerkiksi tällaisia slogankuvituksia, joita tullaan näkemään muutamissa muissakin blogeissa tämän kesän aikana. 

 

Haluaisitko sinäkin osallistua tähän toimintaan? Lue lisää täältä. 

 

 

 

----

 

 

If you want to do good for other, less fortunate women in this world, 

join Women´s Bank. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...
visual diary

 

 

 

Olen kantanut metrossa puolitoistametristä huonekasvia ja teollisuusalueella äänieristykseen soveltuvaa seinämateriaalia. 

Olen ollut liikaa sisällä, koska ulkona on ollut liian kylmä. 

Olen päivitellyt yötä päivää sitä, miten on kesä ja tässä maassa sama keli kun joskus joulukuussa. 

Olen päivitellyt myös listaa asioista, joita haluan tehdä tänä kesänä. 

Olen kysynyt ystävältäni, mitä teenkään nyt kun hän ei tule jokavuotiseen tapaansa Lissaboniin juhannukseksi. Ennenkuin hän ehti sanoa mitään, jouduin myöntämään että minulla onkin kyllä jo juhannussuunnitelmat valmiina. 

Olen puhunut hirveän paljon Helsingistä ja Lissabonista yhden illan aikana ja vertaillut niitä lähes kaikissa asioissa. Lopputulos: aika 50/50. 

 

 

Olen tuijottanut kirkkaita näyttöjä saamatta aikaan mitään järkevää. Sitten noussut sohvalta ja suihkutellut huonekasveja ja jutellut niille. 

Olen haaveillut rantapäivistä ja siitä olotilasta kun pitkän biitsipäivän jälkeen käy suihkussa, laittaa yökasvonaamion ja menee voipuneen onnellisena nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. 

Olen muistanut sen kerran kuin aikuisuus iski todella vahvasti päin naamaa: ystävä lähetti viestin että lähtikin Flowsta kotiin jo puolen yön maissa ja kuinka ihanaa oli mennä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. 

 

 

Olen sanonut ääneen ettei minulla mitään ikäkriisiä ole ja samaan hengenvetoon että synttäreilleni en sitten kutsu ketään minua nuorempaa. 

Olen piirtänyt elävää mallia ehkä viidentoista vuoden tauon jälkeen toisessa kädessäni punaviinilasillinen. 

Ollut juomatta viiniä viikon, sillätavalla myötätunnosta kun kämppis on supertdetoxdieetillä. 

Olen juonut salaa portviiniä omassa huoneessani keskiyöllä ja lukenut kahden vuoden takaisia blogipostauksia, halunnut silittää itseäni päälaelta ja sanoa: 

Kyllä se siitä vielä paranee. Sitten huononee, sitten taas paranee.

 

 

----

 

 

Life lately. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pages