Ladataan...
visual diary

 

 

Muistatteko lapsuudesta sen hetken, kun joku viisas kertoi saippuakauppias -sanan nerokkuuden?

 

 

Portugalissa osataan tehdä hyvin monia asioita. Yksi niistä on viini, toinen on saippua ja sille kauniit pakkaukset. Claus Porto on ihana portugalilainen saippuamerkki, jolla on Lissabonissa ehkä maailman kaunein putiikki. 

 

 

Fun fact: silloin kun en vielä asunut Lissabonissa ja olin täällä vaan lomalla, ajattelin että oi, vähänkö mun kodissa ois aina näitä nättejä saippuoita ja oliiviöljy tollasessa kauneimmassa pullossa. Joo. 

Nyt mun Lissabon-kodissa on Continenten (eli paikallisen S-marketin) pumppusaippua ja saman putiikin ruma muovinen oliiviöljypullo. Heh. 

 

----

Claus Portossa on myös hajuvesiä, kynttilöitä ja käsivoiteita. Putiikki löytyy osoitteesta:

Rua da Misericórdia, 135, Lisbon, Portugal

Kuvat: Claus Porto

 

----

 

Loving these Portuguese soaps by Claus Porto. 

 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

16 päivää siinä meni, mutta nyt olen listannut itselleni tavoitteet tälle vuodelle.
 

Vuonna 2017 minä haluan: 

- olla ulkona kun aurinko paistaa. 

- olla se tyyppi, josta ihmiset sanovat: Saara, tiiätkö se sellanen kiva ja rento tyyppi. 

- ottaa kuvan niin monesta vaaleanpunaisesta talosta kun vaan huvittaa. 

-ratkaista sen mysteerin, että mitä ihmettä toi kissa tekee tossa ylemmässä kuvassa?????

 

+ saada yhden gradun valmiiks. 

 

----

 

My goals for 2017 in 2 pictures. 

 

 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Sinä keskiviikkona minulla on kamala päänsärky. Kuvittelen että siihen auttaisi ruoka ja kahvi, ei auta. Pyörittelen monisteita, joita minun pitäisi lukea ja tuijottelen kahvilan ikkunasta ulos. Auringonpaiste sattuu silmiin. 

Sitten luovutan: otan särkylääkkeen, toisen kahvin ja taittelen monisteet laukkuun. Otan sieltä kirjan ja alan lukea. 

Päänsärky hälvenee.

Saman viikon sunnuntaina jätän vastaamatta kahvikutsuun ja kävelen yksin suosikkikioskiini. Ulkona tuoksuu keväältä, kahvilta ja tupakalta. Istun auringossa kaksi tuntia ja luen kirjan loppuun. Koko loppupäivän päässäni pyörivät suomankieliset sanat ja tarinat, se on ihaninta. (On muuten outoa, miten nopeasti sitä alkaakin ajatella ja nähdä unia englanniksi). Tykkään puhua paljon englantia, mutta kirjat, ne tykkään lukea ihan suomeksi. 

Helmi Kekkosella on ihana tapa kirjoittaa. Lauseet soljuvat kauniisti, ne ovat ketteriä ja sujuvia. Tykkään lukea aina kirjat kerralla ahmimalla, niin tämänkin. Kirja saa kaipaamaan Helsingin kaduille ja valoisiin iltoihin, ystävien kotiin juhlailtoina. Yhtäkkiä haluan kävellä Kaivarin rantoja ja olla taas oma itseni, se Helsingissä asuva suomityttö.

Ja sitten kirja saa myös ajattelemaan paljon ihmisiä, suhteita, yhteyksiä ja sellaisia hetkiä, kun on vain tehtävä isoja päätöksiä. 

Aikuisuutta. 

----

 

Helmillä oli ennen Lilyssä blogi, nykyisin se löytyy täältä. 

 

----

 

 

Share

Pages