Ladataan...
visual diary

Muistelen edelleen hyvin lämmöllä sitä kesää kun olin kaksikymmentäkolme.

Vietin kaksi viikkoa Lontoossa. En ollut matkustellut kovin paljon ennen sitä, joten kaikki oli mieletöntä ja ihanaa. Olin aivan rahaton, majoituin exäni kavereiden hippi(poika)kommuunissa, jossa sai nukkua aina sen pojan sängyssä, joka ei tullut baarista kotiin. Teimme samaa pastakastiketta lähes joka päivä (taisin syödä kerran ulkona koko reissun aikana, lukuunottamatta metroasemilta ostettuja intialaisia samosapiirakoita), joimme viiniä puistoissa ja maleksimme pitkin katuja. Ehkä ihaninta oli makoilla kommuunin takapihalla viinilasi kädessä ja kuunnella brittiaksentilla käytyjä keskusteluita. (Näitä samoja asioita rakastan edelleen).

Ajelin metrolla ympäri kaupunkia, ostin elämäni ensimmäiset aurinkolasit ja koko reissun ajattelin: 

En kestä. Maailma on ihanan avara ja jännä ja erilainen kuin kotimaa. 

Ostin myös Camden Marketista (tietty) keltaiset suipot nahkatossut. Käytin niitä varmaan kaksi vuotta ja ne olivat ihaninta koskaan. Tänä kesänä ne näyttäisivät olevan taas in.

(Harmi että tossuja ei enää ole. Mutta ihanaa että reissun muistot edelleen on). 

Kaikki pisteet muuten Dolce Vita -merkin kengille. Olen ostanut niitä Lontoota myöhemmiltä reissuiltani kahdet ja ei mitään valittamista. No okei se, että ekat viikot jalat on verillä, mutta sen jälkeen: maailman mukavimpia ja kestävimpiä kenkiä. 

Kaikki nämä kengät: Need supply co. 

Ja hitto: nyt tuli Lontoo-kuume!

----

In summer 2016, I want to walk in these shoes. 

Share

Ladataan...
visual diary

Yksinkertaisia asioita, jotka tekevät elämästä vähän paremman:

Teepannu

Koska haluan juoda aamuisin pannullisen teetä, en kupillista. Teepannun pitää olla kaunis, mutta myös käytännöllinen. Ja teen on oltava hyvää teetä, ei pussiteetä, ei kitkerää eikä ikinä maustamatonta mustaa teetä. Hyh. 

Kolme tyynyä

Nukkuuko kukaan ihminen muka vain yhdellä tyynyllä? Itse tarvitsen kolme, yhden pään alle, yhden etupuolelle ja yhden takapuolelle. Tyynyjen välissä nukkuminen on jotenkin vaan parasta. Deittailin jokin aika sitten miestä, joka omisti vain kaksi tyynyä, mutta toisaalta tilannetaju paikkasi tämän suuren puutteen:
I guess I´ll be your ass-pillow then.

Kotialttari

Omat tavarat tuntuvat ulkomailla asuessa erityisen tärkeiltä. Samoin muistot. Siksi kasaankin kotialttaria, jossa on muistoja niin entisestä kuin nykyisestä elämästä.

Asenne

Voi helvetin kuustoista, jos tietäisittekin miten moni asia on mennyt aivan päin persettä viimeisen vuoden aikana. Ilman tarkempia yksityiskohtia, ainoa keino olla hengissä ja suht järjissään on pitäytyä asenteessa joka on tätä tyyppiä: give everything but up. 

Kesämuisto

Siksi roikotan mekkoja seinällä. Kyllä se sieltä vielä tulee.

Skype

Usein kun on huono päivä, riittää yksi viesti: Skypet nyt? Ja sitten taas muistaa että on ihania ihmisiä ja kaikki kuitenkin suht hyvin.

Chia

Ällö totuus, mutta mahan toiminta on vaan tärkeää. Olen syönyt chiasiemeniä pari vuotta lähes joka päivä eivätkä mahaongelmat kuulu elämääni. Eivät kuuluneet myöskään vaikka muutin vieraaseen maahan ja uuteen bakteerikantaan (kuten kovasti varoiteltiin).

Podcastit

Rakastan katsoa hömppää, mutta rakastan myös fiksua puhetta. Viimeaikoina olen korvannut hömpän katsomisen podcasteillä ja tehnyt samalla (niitä luovempia) kouluprojekteja. Omia suosikkejani on Women of the Hour, jossa Lena Dunham puhuu muiden naisten kanssa tärkeistä asioista sekä keveämpi: Oh Boy by Man Repeller.

Ps. Vaikka vihaisitkin Girls –sarjaa, kuuntele Women of the Hour silti.

----

Life essentials. 

Share

Ladataan...
visual diary

Kirjoittelen nykyisin sivuduunina vähän sisustuksesta, eli tulee taas seurattua aika tarkkaan mitä siellä rintamalla tapahtuu. 

Tässä yksi silmiin osunut mallisto, jonka väri- ja kuosimaailma on vaan niin omaan makuun että tämä on pakko jakaa. 

Ikean limited edition TILLFÄLLE -mallistossa on ihan selkeää Brasiliahenkeä. Itse keksisin noille pikkulaatoille ja astioille paljonkin käyttötarjoituksia ja värikkäät tyynynpäällisetkin houkuttelisivat, kun miettii kesäisiä iltoja parvekkeella, sangriaa juoden ja hikeä pyyhkien. Alkuvuodesta haaveilemani Rio de Janeiroon karkaaminen jäi tällä kertaa vain haaveilun asteelle, mutta joskus vielä minä sinne matkaan. Ainakin sitten kun kieli on kunnolla hallussa. 

----

TILLFÄLLE -malliston tuotteet tulevat myyntiin helmikuussa.

----

Loving this Brazil inspired collection by Ikea. 

Share

Ladataan...
visual diary

Erään lukijani yllyttämänä: tässä lisää kuvia valoisasta talvesta. 

Join eräänä päivänä yksin kahvia näköalapaikalla. Tai no en ihan yksin, paikalla oli myös aika tuttavallinen lokki. 

Täällä ihmisiä saa jatkuvasti ihmetyttää kertomalla Helsingin lokkiongelmasta. Tarinat jäätelöä ja pizzaa varastelevista jättilokeista laitetaan varmaankin lähinnä mun outouden piikkiin. Olen kertonut toki tarinoita myös siitä, miten joskus on vaan niin saakelin kylmä, että on juostava baarista kotiin. 

Ja sitten myös niitä tarinoita, kun ei todellakaan juosta baarista kotiin, koska kello neljältä aurinko paistaa, linnut laulavat ja on Suomen kesä

(Tähän joku nostalgiaemoji)

----

Seagulls & sun. 

Share

Ladataan...
visual diary

Olen yleensä simppeleiden asioiden ystävä. 

Kun meikkaan, korostan yleensä lähinnä huulia. Punainen huulipuna kun raikastaa väsyneenkin ilmeen. Kun käytän koruja, käytän lähes aina vaan yhtä kerrallaan. Ja yleensä juurikin piristämään sellaista farkut ja harmaa neule -perusasua. 

 

Betsy & Iya osaa molemmat. Korut on ihanan simppeleitä ja lookbookin malleilla on mahtavat huulipunat. Eniten houkuttelisi nyt tuo oikealla alimmaisena oleva kultainen kaulakoru. Niin simppeli, niin tyylikäs. 

Korviksetkin kiinnostaa, mutta kun on se outo fiksaatio ettei rillejä ja korviksia voi olla samassa päässä. Olisikohan vihdoin aika unohtaa se?

----

Loving the jewelry and lookbook by Betsy & Iya.

 

Share

Ladataan...
visual diary

Tammikuun viimeisellä viikolla

pussailin kahden eri miehen kanssa.

Toisaalta, samalla viikolla itkin eräänä iltana niin paljon etten voinut mennä kouluun seuraavana päivänä.

Piirsin kuvitusasiakkaalle kaloja ja sammakoita. Samalla mietin suustani pääseviä vastaavia ja päätin visusti olla puuttumatta muiden ihmisten asioihin enää.

Istuin kokonaisen päivän kahvilassa, jonne paistoi lämpimästi keväinen aurinko.

Ja sitten palellutin itseni seuraavana päivänä kävelemällä kolme tuntia ulkona liian vähissä vaatteissa.

Kävin ruokakaupassa ihmisen kanssa joka ei ollut ikinä nähnyt ruukkubasilikaa. Kerroin hänelle että Suomessa on sanonta jonka mukaan onni kannattaa kätkeä ja se oli hänestä vielä ruukkuyrttejäkin kummallisempaa. 

Join punaviiniä hienolla kattoterassilla ja puhuin ammattimaisesti paljon alasta, jolla olin ennen töissä. Seuraavana aamuna puhuin sieltä entiseltä alalta saadun ystävän kanssa siitä, miten emme edelleenkään tässä iässä käsitä olevamme aikuisia.

Aivan kuin tätä itselleni todistellakseni, söin aamupalaksi mantelikeksejä enkä edelleenkään mennyt lääkäriin kipeän käteni takia.

Pesin pyykit kaksi kertaa, koska sadevesi kasteli ne. Juttelin raitiovaunussa ulkomaalaisen pariskunnan kanssa niin kauan että ajoin neljä pysäkkiä liian kauas. 

En hermostunut näistä asioista yhtään niin paljon kuin normaalisti.

Portugalilainen tuttuni kertoi hermostuvansa aina, kun joku sanoo Portugalin ja Espanjan olevan samanlaisia. Minä myönsin ajatelleeni samalla lailla kesään 2014 asti.

Pukeuduin kokoharmaaseen monta päivää ja ihmettelin yhtäkkisesti pituutta venähtäneitä hiuksiani. Käytin koko viikon samoja farkkuja ja liikaa aikaa tulevaisuudesta murehtimiseen. 

Annoin bussirahaa miehelle, joka pyysi sitä kadulla enkä sanonut mitään kun pikkukaupan kassa laskutti liikaa juustokimpaleesta. Tiputin kahvikioskin tippimukiin kaikki vaihtorahani. 

Halusin mennä käymään hienossa vanhassa kasvitieteellisessä sisäpuutarhassa, mutten löytänyt sitä. Istuin penkillä ja mietin, olenko elämässä enemmän luovuttaja vai jankuttaja. Luovutin ja menin syömään intialaista ruokaa paikkaan jossa oli outo henkilökunta.

Katsoin ysärielokuvan siitä, miten elämä voi muuttua jos ei ehdikään metron ovista sisään.

Mietin tilanteita, jotka ovat muokanneet elämääni.

Kaipasin Helsinkikotini ikkunalautoja, monia ihmisiä ja sellaista kaikki palikat kohdallaan -tunnetilaa. 

Join matchateetä ja kuvittelin kuinka kaikki terveelliset ainesosat imeytyvät elimistööni.

Sitten söin pussillisen salmiakkia. 

----

Helmikuu, ei haittaa jos olet vähän vähemmän sekava. 

----

Week of random thoughts.

Share

Pages