Ladataan...
visual diary

Tässä uusi suosikkivaatemerkkini: Paloma Wool.

Ihanat printit, mallit ja niin parhaat mallistokuvat.

Marmorihousujen lisäksi näkisin itseni myös näissä asuissa:

Ja parasta näissä vaatteissa:

Made in Barcelona. (Ja: international shipping)

-----

My new favorite clothes:

Paloma Wool.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
visual diary

Olin nuorempana keramiikkakurssilla monta vuotta. Opin siellä muunmuassa sen, mitä moni isonkaan brändin teepannujen valmistaja ei näytä tietävän:

Jos (ja kun) teepannusta haluaa sellaisen, ettei se valuta kaataessa teetä minne tahansa, täytyy tekovaiheessa kaatonokan alaosaan painaa peukalolla litteämpi kohta. Siten toimii.

Vuosikausiin en ole upottanut käsiäni saveen, vaikka se kiinnostaakin tasaisin väliajoin.

Esim kun näkee nämä Bolden Ceramicsin ihanuudet.

Nyt kiinnostaisi eniten tuollainen Fingers crossed sisustuselementti.

Teepannun ostin muuten eilen ja ekana testasin tietysti tuota kaatonokkaa sormella. Ei tiputtele ja pelastaa aamut.

-----

Loving these ceramics by Bolden Ceramics.

Share
Ladataan...

Ladataan...
visual diary

Menen kahden kangaskassillisen kanssa uudelle asunnolle. Jaahas, ovi ei aukea. Käännän avainta kaikella mahdollisella tavalla. Ei. Hikoilen paitani märäksi yrittäessäni, ei vaan aukea.

Soitan ystävälleni. Ei vastaa. No ei kai tässä sitten,

menenpä lähipuistoon kaljalle.

Myöhemmin parinkymmenen minuutin ja parin avuliaan naapurintädin jälkeen saamme ehkä joka kolmannella yrittämällä oven auki. Voi Abloy –lukot, kuinka teitä kaipaankaan. Ei kikkoja. Avain lukkoon ja sillä selvä.Asunto on ihan kiva. Tiedän, olen asuntonirppanokka ja minua ärsyttää vaikka mikä asia, mutta yritän olla sanomatta kaikkea ääneen. Tuijottelen lattiaa, se on ihana.

Sitten pakkaan vanhalla asunnolla kaiken. Rikkinäinen matkalaukku vetää itseensä lähemmäs kolmekymmentä kiloa tavaraa. Mutta sitten jumittuu neljännen kerroksen rappukäytävään. Ei hitto. Kello on kymmenen sunnuntaiyönä ja jyystän sillä kauniita puisia rappusia. Eikä liiku mihinkään.

Tilanteen pelastaa toinen hikinen ihminen: Kokovalkoiseksi maalattuun naapuriasuntoon muuttaa juuri mies, jonka paidaton ystävä (joka on käynyt salilla hieman itseäni useammin), tarttuu laukkuun kiinni ja kantaa sen kadulle asti.

De nada, vastaa vuolaisiin kiitoksiini.

Muutan siis paidattoman miehen ja kissaystävällisen taksikuskisedän avulla, kokonaiskesto 20 min. Sitten olenkin jo uudessa kodissa fiilistelemässä sitä tunnetta kun saa purettua kaiken pois matkalaukusta ja voi vaellella ympäri asuntoa yöpaidassa.

Oh, tästä se alkaa.

Minulla on vihdoin koti, seuraavaksi viideksi kuukaudeksi.

-----

Seuraavana aamuna herään kello seitsemältä maailmanlopun kuuloiseen jylinään ja paukkeeseen. Ensin ajattelen: nyt se maanjäristys siis tuli. Sitten tajuan: ei vaan piikkaamista, betonin poraamista ja seinien purkua.

Porttikongissa on lappu: Aloitamme tänään yläkerran remontoinnin, arkipäivisin klo 8-18, kesto 4 kuukautta. Pahoittelemme remontista aiheutuvaa häiriötä ja melua.

(Ja tähän kaikki kirosanat).

Sitten avaan tottuneesti selaimeeni kaikki asunnonvälitysfirmojen sivut ja alan etsiä uutta.

----

Rented a flat or 5 months just to discover the same day I moved in, they started to renovate the flat upstairs, which will last for 4 months, daily from 8 am to 6 pm. And the noise is unbearable.

Just my luck.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
visual diary

Jee, vihdoinkin:

Minusta eli siis Visual Diarystä, tuli suositeltu blogi täällä Lilyssä. Voit lukea mun erittäin viisaan ja syvällisen haastattelun toimituksen blogista.

Nimityksen myötä blogi pysyy ihan ennallaan, mikään siinä ei muutu. Paitsi nimityksen kunniaksi suunnittelin blogilleni uuden bannerin. Piirisin yhtenä hikisenä yönä logon ja seuraavana hikisenä päivänä ystäväni otti kuvat.

Bannereita suunnittelin vanhana mainostoimistoihmisena tietysti neljä (jotta asiakkaalla olisi valinnanvaraa). Finaalikierroksella on nyt kaksi. En vaan osaa päättää kumpi olisi parempi ja näyttäisi enemmän Visual Diaryltä:

Vaihtoehto 1.

Vaihtoehto 2.

Mutta kumpi on parempi?

-----

I designed to new banners for my blog, but which one is better, 1 or 2? Can´t decide.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
visual diary

Suunnittelin vuosikausia,

että ottaisin palkatonta vapaata töistä ja lähtisin puoleksi vuodeksi Aasiaan. Yksin. Istuisin vuorenrinteellä jossain keskellä ei mitään ja katselisin merelle. Ja olisin vain omien ajatusteni kanssa.

Tämä ja huulilävistyksen ottaminen 90-luvulla kilpailevat tähänastisen elämäni tyhmimmät ideat -tittelistä.

Olen istunut kahviloissa ja puistoissa niiden omien ajatusteni kanssa nyt useamman viikon ajan ja käy aika äkkiä ilmi, ettei niitä ajatuksia niin kauheasti olekaan.

Olen suunnitellut yhden kirjaprojektin, jota haluaisin tehdä, ja yhden kuvitushomman. Tehnyt yhden hääkutsun ja yhden logon. Olen käynyt museoissa, pyörinyt kaupoissa ja juonut mehuja terasseilla. Olen kävellyt kahta eri reittiä kotiin, kolmea eri reittiä pois kotoa. Oppinut, minne kujille ei kannata mennä maleksimaan yksin ja missä kioskissa on komein kahvimyyjä. Olen ajanut metrolla kauas ja takaisin, löytänyt kaupan jossa myydään suht hyvää ruisleivän korviketta ja mistä kaupasta saa chia-siemeniä ja mistä taas parasta proseccoa. Olen eksynyt ja yhtäkkiä huomannut taas palanneeni kartalle.

En ole koskaan ollut rantaloma –ihminen, koska tylsistyn kirjan lukemiseen ja loikoiluun jo kolmessa päivässä. Nyt haluaisin lukea kaikki ne kirjat, jotka pakkasin pahvilaatikkoon ja tungin vinttikomeroon. Voisin tietysti ostaa portugalin kielisiä kirjoja ja lukea niitä sanakirjan kanssa. Arvatenkin vaan selailen mielummin muotilehtiä. 

Yritän refleksinomaisesti vahingossa selata myös jatkuvasti työmeilejä. Ehkä ihmisellä on lihasmuistissa tsekata kerralla kaksi postilaatikkoa: oma ja työ.

Tällä hetkellä mulla on to do –lista, jossa sanotaan:

- Osta kameran piuha

- Käy verotoimistossa (heinäkuussa)

Ja siinäpä se.

Tavallaan rakastan tätä toimettomuuden tunnetta, mutta myös vähän vihaan. On paljon ihanampaa olla tekemättä mitään silloin, kun on oikeasti tekemistä. Ihmiselle, jolla on vuosikausia ollut päivätyö, freelance -töitä, blogi ja suht laaja sosiaalinen elämä,

tällainen toimettomuuden tila on todella outo.

Mutta sitten luen viisaat sanat Facebookin chätti-ikkunasta ja rauhoitun:

Mä oon jotenkin tajunnu

että uutta ei voi syntyä mistään muusta kuin

tyhjyydestä ja tylsyydestä. Sanoo ihminen, joka on kokenut saman.

Tein suuren elämänmuutoksen ja muutin tänne siksi, että asiat olisivat eri tavalla kuin kotona Suomessa. Nyt ne ovat.

Nyt totuttelen siihen. Se olkoon tärkein asia to do –listallani.

-----

After working full time for 10 years, I´ve found it quite hard to switch to not-doing-anything-mode. Don´t get me wrong, I really enjoy it, but it also makes me feel very useless. But the reason I came to Lisbon, was that things would be different.

Now they truly are. And on my to do list is the fact that I have to get used to it.

Share
Ladataan...

Ladataan...
visual diary

Tykkään käyttää yleensä aika vartalonmyötäisiä vaatteita, periaatteella vielä kun voi.

Tai ainakin klassikkoa: löysä yläosa, tiukka alaosa ja toisinpäin. Joskus kuitenkin toimivin yhdistelmä on löysä ja löysä. Varsinkin kun mittari näyttää 30 astetta.

Topin ompelin viimeisenä Helsinkiyönä, kun olisi pitänyt pakata. Itsetehty printtikangas oli alunperin suunniteltu sohvatyynyihin, mutta ihan kivalta se näyttää päälläkin. Nyt kaduttaa etten ommellut samanmoisia lisää. Ohut, löysä ja ilmava toppi kun on paras vaate tällaisella kelillä.

Ehkä kaupungista löytyy joku ompelukahvila?

Ja ne kengät. Kimaltavaa, just oikean paksuinen pohja ja ei liukas pohjamateriaali. Eihän sellaisia voi vastustaa.

-----

Sortsit Samsoe&Samsoe Toppi omaa designia Kengät Outo kenkäoutlet täällä Lissabonissa Laukku the Stowe

Kuvat: Leyla Avsar

-----

I usually like to war quite tight clothes. But when it´s 30 degrees and sunshine, this is only way to go.

Shorts Samsoe&Samsoe Top my own design Shoes from this weird outlet in Lisbon Bag the Stowe

Share
Ladataan...

Pages