Kreisit kaverisynttärit

Meillä juhlittiin viikonloppuna V:n 2-vuotissynttäreitä. Vuosi sitten meininki oli ihan eri, sillä kaveripiirin tyypit ovat suunnilleen saman ikäisiä. Silloin vielä aikuiset söivät kakkua, lapset maissinaksuja ja ehkä leikkivät vähän jotakin. Nyt päästiin jo kreisimmille leveleille. Vaikka aika helpolla näiden parivuotiaiden kanssa vielä pääsee. Ei ollut synttäriteemaa, ei lahjapusseja vieraille, ei taikureita tai muita ohjelmanumeroita. Vähän jotain syömistä, vapaata leikkiä ja meidän makkariin perustettu piirustuspiste.

V oli ihan täpinöissään saamistaan lahjoista, kakusta ja juhlavieraista. Vaikka ei se pystynyt vielä yhtään hallitsemaan tilannetta, kuten vaikka kiittämään paketeista ja hyvästelemään vieraita. Mennä touhotti uuden traktorin ja muovieläintensä kanssa ja pihisti juhlapöydän herkkuja aina kun silmä vältti. Näytti onnelliselta ja sehän se on pääasia.

Yritettiin selvitä tarjoiluiden kanssa mahdollisimman vähällä stressillä. Näitähän voisi suunnitella ja väkertää vaikka pienen ikuisuuden ja saada aikaan monta hyvää riitaa näkemyseroa. Suolaisina herkkuina tarjolla oli lihapullia, leipäjuustoa ja tortillarullia kylmäsavulohesta ja rosmariinilampaasta. Makeina puolestaan suklaajuustokakkua, porkkanacupcakeja, viipalepipareita ja kinuskipoppareita. Tarjottavien määrä tuntui ihan sopivalta. 

Sivussa juhlahumusta ollut piirtämispiste oli toimiva idea. Yksi jos toinen pienistä juhlavieraista vetäytyi sinne hetkeksi piirtämään isolle lattiaan teipatulle paperille ihan kaikessa rauhassa. Sen jälkeen jaksoi taas vetää rallia ympäri juhlatannerta. Vaikka nopeastihan näin pienten kekkerit on juhlittu – parissa tunnissa kaikki oli ohi ja vieraat kotona valmistautumassa iltatoimiin (sokerihumalassa, oletan…).

Juhlahumun jälkeen päässä on vain yksi ajatus – minne nämä päivät, kuukaudet ja viikot oikein katoavat? Miten meidän vauva on jo 2-vuotias pieni mies?