Jokaisen lähipiiristä löytynee henkilö, joka ottaa itsestään täydellisiä selfieitä. Siis sellaisia, ettei aina tule edes mieleen, että tyyppi on ottanut kuvansa itse. Kuvakulma on paras mahdollinen, ei näy rypyt, näpyt eikä kaksoisleuka.
Minä en kuulu tähän joukkoon, en todellakaan. Sitä paitsi minusta selfien ottaminen on aina jotenkin… vaivaannuttavaa. Mutta katsokaapa koiraani – sillä on selkeästi selfieilme ja -kulma tarkasti harkittuina!
Tiedättehän sen valituksen, kun ei ikinä ennätä nähdä kavereita? Päätin tehdä asialle jotakin ja kutsuin meidän pihaan laskiaissunnuntain mäenlaskuun lähipiirin lapselliset. Kello kymmenen aamulla on sellainen aika, että kukaan muu ei ole silloin liikkeellä… Lopputuloksena pihan ensimmäiseen perinteiseen laskiaisriehaan osallistui kolmetoista aikuista ja yhdeksän lasta. Aika hyvin!
Aamupäivän teemana oli mäenlasku, makkaranpaisto, kuuma kaakao ja laskiaispullat. Teema upposi hyvin pikkuväkeen ja aikuiset saivat hetken rauhan juoruta keskenään ja lämmitellä kevättalven auringossa. Ei sitä aina muista, miten pienet asiat voivat olla lapsille isoja – kuten vaikka pihaan kasattu mäennyppylä ja valikoima pulkkia ja liukureita.
Eikä aina muista sitäkään, että voivottelun sijaan voisi toimia ja ihan vaan kutsua niitä ystäviä käymään.
