Olin vielä keväällä ihan epätoivoinen omassa pihassa ulkoilun suhteen. V ei viihtynyt hetkeäkään tunkematta soraa tai muuta roskaa suuhunsa tai yrittämättä hukuttautua sadevesisaaviin. Mietin, että kerrostalossa olisi sentään hiekkalaatikko ja seuraa. 

Ei onneksi tarvitse miettiä enää. Ollaan vietetty viimeinen kuukausi lähinnä terassilla kahluuallashommissa tai pihan ihmetyksiä tutkiessa. En ole ollut koskaan elämässäni näin ruskea – enkä näin paljon ulkona! Koiratkin ovat menneet aamuruoan jälkeen pihalle ja käyneet sisällä lähinnä juomassa ja satunnaisesti hellettä paossa.

Uskomattominta tässä on se, että olen jopa pystynyt tekemään ulkoillessa erinäisiä asioita. Normaalisti kaikki huomio menee lapsen edesottamuksien kyttäämiseen, mutta nyt olen siistinyt pihaa ja tänään kerättiin porukalla viinimarjoja. Voi sitä ylpeää pikkumiestä, joka osasi kerätä marjat ihan itse suoraan pensaasta. Suurimman osan aikaa pienet tahmaiset kädet ja kaksi kuonoa tavoittelivat tietenkin minun marjaämpäriäni…

Helteet ovat uutisten mukaan kestäneet nyt kuukauden. Mun puolesta voi tulla toinen kuukausi lisää, jaksan kyllä kastella pihaa, jos siitä hyvästä saa kerrankin nauttia pitkästä ihanasta kesästä. Ja kyllä, muistan edelleen sen juhannuksen jälkeisen räntäsateen.