Kesä on tuonut tullessaan paljon hyviä asioita mutta voi jeesus, miten se on sekoittanut V:n päivärytmin. Vasta nyt tajuan, miten helppoa oli elää lapsen kanssa, joka herää aamuisin suunnilleen samaan aikaan, menee päikkäreille noin tiettyyn aikaan ja sitten illalla nukkumaan suunnilleen samaan aikaan. Silloin on nimittäin aika helppo suunnitella päivän menot.

Tätä nykyä täällä herätään aamulla 6-9.30 välillä, mennään päikkäreille 11-13 välissä ja nukutaan puolesta tunnista kahteen tuntiin. Iltapäivällä yritetään epätoivoisesti saada puoli tuntia nukkunutta pikku raivoajaa toisille päikkäreille, jotka sitten mahdollisesti myöhästyttävät nukkumaanmenoa, mikä tapahtuu 20-22 välissä. Että sovi tässä nyt sitten, että monelta voidaan mennä jonnekin ihmisten ilmoille. 

Homma alkoi mennä sekavaksi oikeastaan jo keväällä valon määrän lisääntyessä. Ostettiin kunnon pimennysverhot, mikä auttoi vähän asiaa. Sitten lapsi ei enää mahtunut vaunukoppaan ja piti siirtyä rattaisiin. V siis nukkuu päikkärit pihalla ja ilmeisesti rattaissa ei nukuta yhtä hyvin kuin vaunuissa. Ja sitten on kaiken maailman epäonnisia sattumia kuten vaikkapa tänään, kun lenkille lähtiessä koirat yrittivät napata räkätinpoikasen ja karjuin niille niin lujaa, että rattaissa matkustaneen V:n silmät aukesivat, eivätkä menneet enää kiinni. Mutta linnunpoikanen jäi henkiin.

Optimistina elättelen edelleen toiveita siitä, että tämäkin on vaan joku vaihe ja ensi viikolla tiedän edes suunnilleen, milloin tästä talosta pääsee pihalle.