Olipa kerrassaan mainio viikonloppu! Mies oli vapaalla torstaista alkaen ja se on minun mittakaavassa käsittämätöntä luksusta. On toinen käsipari viihdyttämään lasta ja toinen ratkomaan keittiössä vallitsevaa kaaosta. Tai toinen voi käydä kaupassa ja toinen siivota sillä välin. Mietin tänään, että nykyisin siivoaminenkin on ihan ookoo homma, jos sen saa tehdä rauhassa. Tervetuloa vaan, keski-ikä!

Ennätin myös kitkeä kukkapenkit, istuttaa kesäkukat ja kasvihuoneen taimet ja kesäkurpitsat ja laittaa kasvilavan valmiiksi kylvöksiä varten. Tai siis tämä kaikki tehtiin kaksistaan V:n mentyä nukkumaan. Ehdotan jälleen kerran jonkun sortin palkintoa itkuhälärin keksijälle. Lisäksi haettiin hiekkalaatikon puutavarat ja mies nikkaroi laatikon valmiiksi. Enää kaksi kerrosta valkoista maalia ja hiekanhakureissu. Laatikoitahan myydään valmiina, mutta kunnon maalainen tekee itse. Sitä paitsi valmiit oli liian pieniä ja rumia. Alan muistuttaa sen verran maalaista, että olin melkein samaa mieltä.

Tänään lähdettiin ystävän kanssa katsomaan kenttäratsastuskisoja ihan vaan koirien kanssa (koirakuva makkaraa kerjäävästä koirapopulaatiosta, mitä sitä nyt hienoja hevosia kuvaamaan…) Miten järjettömän helppoa ja kätevää lapsireissuihin verrattuna! Pystyi oikein juttelemaan ihmisten kanssa ja keskittymään siihen mitä ne sanoo ja juomaan jaffat ja syömään raparperipiirakat ilman mitään giganttisia viihdyttämistoimia. Sen kun käskee koiran istua paikallaan ja tekee mitä haluaa. Kotiin palatessa minua odotti päikkäreiltä tyytyväisenä herännyt V, savustumassa ollut lohi ja kattilassa kiehuvat uudet perunat. Vähän kuin lomareissulla olisi ollut.