Pakattiin tänään V ja suloinen vauvakaveri I autoon ja lähdettiin Helsinkiin asti katsomaan vauvateatteria (tai -tanssia se taisikin olla). Kaapelitehtaalla on parhaillaan menossa Ruutia-festivaali ja sen tiimoilta ohjelmassa on monenlaisia lapsille suunnattuja esityksiä. Tänään (ja vielä huomenna perjantaina, vink vink) esitettiin ruotsalaisen Räserbyron teos Prassel eli suomeksi rapina.

Ennen esityksen alkua meitä äitejä (ei näkynyt yhtään isää tällä(kään) kertaa) ohjeistettiin, että kakarat sylissä siihen saakka, kunnes matkalaukku aukeaa. Sitten voi antaa palaa ja mennä näyttämölle tutkimaan asioita. Kahden tanssijan intron jälkeen matkalaukku aukesi ja oikeastaan hyvä niin, sillä muutama lapsi (V mukaan lukien) kiemurteli jo sylissä kyllästyneenä.

Mutta niin, sen laukun aukeamisen jälkeen rakas lapseni pääsi todellakin irti. V konttasi etu- ja takaperin, nauroi huutonaurua, jutteli tanssijoille ja rapisteli innoissaan kaikkea lavalta löytynyttä. Kyllästyttyään tähän ns. järjelliseen hommaan tyyppi romahdutti paperipusseista tehdyt lavasteet ja siirtyi tutkimaan johtoja. Ja niitähän muuten löytyi. Syliin jouduttuaan tämä pieni kulttuurikuluttaja kiemurteli ja kitisi vihaisena. Kaikkien muiden lapset olivat hyvin paljon rauhallisempia.

Esiintyjät suhtautuivat keltaiseen tornadoon (kuvassa) ammattimaisesti ja huumorilla. Katsomossa istui tietenkin entisiä tuottajakollegoita, jotka kiemurtelivat naurusta. No mutta suutarin lapsellahan ei ole kenkiä ja esitysten pahimmat häiriköt ovat aina tuottajien tai taiteilijoiden lapsia. Sanottuamme esiintyjille kiitos ja anteeksi siirryimme Kaapelitehtaan Hima&Saliin wokki-lounaalle. V oli riehunut pahimman kärjen pois ja istui syöttötuolissa silmät puoliummessa syömässä ruisleipää.

Mainio reissu, vaikka olinkin ihan raato kun vihdoin päästiin kotiin. Nämä reissut ovat antoisia, mutta onhan tällaisen 1-vuotiaan kanssa lähteminen aina vähän niin kuin laittaisi aikapommin laukkuunsa ja toivoisi vaan parasta.

Ja mitä esitykseen tulee, niin se oli mainio. Tai siis sellainen mielikuva jäi siinä omaa villiä lasta suitsiessa. Tanssia, varjoteatteria, soittorasioita, joku taustamusiikki ja kaikkea rapisevaa tutkittavaa. Kauniit ja yksinkertaiset lavasteet.