Tässäkö tämä talvi nyt sitten oli? Lunta ja pakkasta oli kerta kaikkiaan kuukauden päivät ja taas sataa vettä. Uskomattoman surkea esitys vuodenajalta nimeltä talvi. Talvi talvena ja marraskuu marraskuuna, sanon minä. Ja revin verkkarini, jos tämä lopputalvi on alkutalven toisinto eli kaksi kuukautta +3 ja vesisadetta.

Positiivisimmat meistä laskevat tietenkin tämän kevään merkiksi ja odottavat ensimmäisten leskenlehtien puhkeamista. Mutta ei se niin mene, en usko hetkeäkään. Kevät tulee sitten aikanaan ja ensin kituutetaan tämän ns. talven kanssa.

Ostin V:lle vauvapulkan ja suunnittelin, että tekisimme pitkiä jäälenkkejä koirien kanssa kevätauringon paistaessa. Ottaisimme eväät ja pysähtyisimme vaikka paistamaan makkaraa (ei kun paheellisia soijanakkeja). Hehee. Jäälle ehdin tasan kerran ja ihme täytyy tapahtua, että sinne on vielä tänä talvena menemistä. Pulkka on ladossa, eikä sitä käytetty kertaakaan. Hankin myös kaksi talvihaalaria, että olisi sitten parempi haalari ja rymyhaalari. No lumessa ei ole rymytty kertaakaan, koska on joko satanut vettä tai ollut hullut pakkaset sen muutaman viikon. Eipä silti – mieluummin valitsen tulipalopakkaset kuin rapaiset tiet helmikuussa.

Mutta eipä minulta kukaan kysynyt eli nyt sitten pestään taas jokaisen koiralenkin jälkeen tassuja ja imuroidaan siitä huolimatta koko ajan. Eikä viihdytä ulkona kovinkaan hyvin.

Missä minun talveni on, kysyn vaan?! Ilmeisesti näissä muutamissa valokuvissa, jotka ehdin nappaamaan.