Vauvanvaatteiden alkuperästä

017.JPG

Kävin ennen joulua pitkästä aikaa H&M:llä ja vauvanvaateosastolla myytiin perusbodyjä hintaan 8 €/ 2 kpl. Oli tarvetta ja tartuin tarjoukseen. Ja aloin vasta myöhemmin miettiä tuotteiden hintaa. Tai oikeastaan vauvanvaatteiden aivan käsittämätöntä hintaskaalaa – Mini Rodinin body voi maksaa uutena 32 € ja noille edellä mainituille jää hintaa 4 € kappaleelta.

Vaatteiden hinnat nyt koostuvat monista tekijöistä, merkki maksaa, toisia vaatteita myydään valtavia eriä ja niin edelleen. Jäin kuitenkin miettimään, ompeleeko joku surkea pikkulapsi nämä käsittämättömän halvat vaatteet, joita puen todellisessa yltäkylläisyydessä elelevälle lapselleni? Mahdollisesti. Vaikka tuotteen hinta ei takaakaan eettistä valmistusprosessia, ehkä valmistusmaa voi taata jotakin. Vai voiko? Onko Euroopassa valmistettu vaate ainakin lähtökohtaisesti parempi valinta kuin Aasian halvimmassa maassa?

Näitä miettiessäni tein inventaarion.

Kaapista löytyneiden vauvanvaatteiden valmistusmaat:

Taimi (Verson puoti) Viro

Tutta Kiina

Maxomorra Intia

Nosh Portugali

Duns Intia

Småfolk Turkki

H&M Bangladesh

Metsola (ei ilmoiteta vaatteissa, ei löytynyt nettisivuilta)

Molo Bangladesh

Mini Rodini Turkki

AlbaBaby Ukraina

Kimperi Suomi

Marimekko Thaimaa

Lindex Kiina

Polarn O Pyret Kiina

DPAM Kiina

Beau Loves UK

Benetton Bangladesh

Name It Kiina

Skaala on laaja – aina Virosta Brittien kautta Bangladeshiin. Suurin osa vaatteista valmistetaan Kiinassa. Eikä kallis hinta kerro valmistusmaata, Bangladeshissa ommellaan niin halpis Henkkamaukka kuin kallis Molo Kids:kin. Valmistusmaa voi tietenkin vaihdella vaatemerkin sisällä paljonkin, minun otoksenihan perustuu muutamaan vaatteeseen per merkki.

Suomessa ommellaan tästä otoksesta ainoastaan Kimperin vaatteet. Sitä vastoin useampi merkki mainostaa ”designed in Finland”, kuten esimerkiksi Tutta ja Metsola. Metsolan vaatteiden alkuperämaata ei muuten löytynyt mistään ja se on vähän kummallista. Eikö sitä tarvitsekaan ilmoittaa tuotteessa? Pidän Metsolan vaatteista, mutta en moisesta salailusta. Onko taustalla ajatus siitä, että ihmisten halutaan olettavan, että vaatteet ommellaan Suomessa?

En tiedä sitäkään, mihin lopputulokseen pohdinnoissani tulin. Ehkä aion kuitenkin jatkossa ostaa enemmän Euroopassa ommeltuja vaatteita. Ei sillä että haluaisin moralisoida ketään valinnoista, vauvanvaatteita ostetaan paljon ja tarpeeseen. Ja vielä normaaleista pudonneilla tuloilla. Siinä on välillä mahdotonta olla maailman tiedostavin kuluttaja. Toki kallimmilla vaatteilla on hyvä jälleenmyyntiarvo ja niitä voi ostaa käytettyinä, mutta toisaalta hinta ei takaa eettistä valmistusmaata.

Mutta kotimainen Kimperi hoi, voisitteko alkaa ommella enemmän vaatteita? Teidän tämän hetken mallistollanne ei vielä vaateteta lasta.

Muoti Sisustus Ystävät ja perhe Trendit

Vegen tortillalasagne

038.JPG

Soijarouheesta tehty tortillalasagne on ehdottomia arkiruokasuosikkejani. Se valmistuu nopeasti ja kaksi ihmistä syö siitä kaksi kertaa. Ja on vielä tosi hyvääkin. Kovin kauniiksi tätä ruokalajia ei voi kutsua, kuten kuvasta näkyy.

Ainekset:

8 kpl (eli paketti) tortillalättyjä

soijarouhekastike:

3 dl vettä ja loraus kasvisfondia (tai puolikas kasvisliemikuutio)

1,5 dl soijarouhetta

2 salottisipulia

1 valkosipulin kynsi

500 g tomaattimurskaa

230 g (eli purkki) tomaattisalsaa

pari ruokalusikallista pilkottuja jalapenoja (säilykkeenä, tuoreita tietty vähemmän paitsi jos tykkää lieskoista suussa…)

öljyä paistamiseen

valkokastike:

1 prk kolmen juuston ruokakermaa

1 prk ranskankermaa

päälle:

100 g juustoraastetta

Lisää kasvisfondi ja soijarouhe kiuhuvaan veteen ja keitä noin viisi minuuttia. Pilko sipulit ja kuullota pannulla. Lisää keitetty soijarouhe ja paista hetkinen. Lisää tomaattimurska ja salsa ja anna hautua vähän aikaa. Lisää lopuksi pilkotut jalapenot. Sekoita kulhossa ruokakerma ja creme fraiche.

Kokoa lasagne uunivuokaan (halkaisija noin 20 cm ja vetoisuus 3 l) kerroksittain. Ensin valkokastike, sitten tortillalättyjä ja soijarouhekastiketta. Jatka kerroksia niin kauan, kuin aineksia riittää. Viimeisten lättyjen päälle vielä valkokastiketta ja juustoraastetta ja koko komeus uuniin 200 asteeseen noin 20 minuutiksi. Lasagnen kaveriksi sopii salaatti.

Tomaattimurskan ja salsan suhde ei ole mitenkään millintarkkaa. Olen käyttänyt Mutti-merkkistä tomaattimurskaa jo useamman vuoden (ennen tätä huikeaa villitystä, hehee) ja tetraan pakattu murskapurkki on 370 g. Sitten vaan vähän reilummin salsaa ja hyvä tulee. Tai saman verran kuin ohjeessa, ei ruoasta tule niinkään mitenkään kuivaa. Tomaattimurskasta vielä sen verran, että niissä todellakin on eroa. Mutin jälkeen ei ole palaamista kamaliin vetisiin ja pistävän makuisiin halpiksiin. Onneksi Muttia saa ihan Prismastakin.

Alkuperäinen ohje on Maku-lehdestä.

 

 

Koti Ruoka ja juoma