Tapasin tänään aivan mielettömän tyypin – Puksu-Pauliina -nimisen minipossun nimittäin! Siinä se kopisteli menemään ja yritti nyysiä pipareita lasten käsistä. Välillä otus innostui esittelemään taitojaan: se osasi istua, antaa sorkkaa ja pyöriä käskystä.

Meidän pihassa oleva vanha navetta olisi oikein mainio asuinpaikka possukaksikolle. Joskus minipossujen rantautuessa Suomeen ihmiset pitivät niitä ihan kaupunkiasunnoissa, mutta tästä aiheutui ongelmia. Possuille on ominaista kaikenlainen kuopsuttaminen ja kaiveleminen, siinä oli kuulemma parketit kuopilla. Sisäsiisteiksi possut kyllä oppivat ja kaipaavat älykkäinä eläiminä paljon viihdykettä. Miten olisi vaikka possuagility?

Puksu-Pauliina käy kuulemma omistajansa kanssa lenkillä. Siinä sitä oltais kylänraitilla näky lenkkeillessä: minä, vauva, kaksi koiraa (vanhin koiristamme ei enää lenkkeile) ja kaksi sikaa. Minipossuja pitää kuulemma olla aina kaksin kappalein, ne ovat niin seurallista sakkia. Pitää ehkä vähän rauhoittua. Tämä ei kenties ole ihan just se elämäntilanne, missä hankitaan lisää holhokkeja…