Ruokaa omin näpein

002.JPG

Hoksasin hetki sitten, että tällä viikolla kahdeksan kuukautta täyttävä vauva voisi alkaa syömään omin pikku kätösin. Tai siis ainakin välillä. On se kuivattua ruisleipää, maissinaksuja, riisikakkuja ja kurkunpaloja saanut, mutta muuten ollaan lapioitu soseita ja puuroja naamaan. Raivokas googlettaminen löysi minulle uuden termin sormiruokailevat perheet. Perheet? Pitäisikö tässä itsekin jättää ruokailuvälineet laatikkoon? Olen ihan aavistuksen allerginen näille vauvatermeille, kuten vaikka kantoliinailu ja kestovaippailu. Eikö voi ihan vaan laittaa toukan kantoliinaan ilman alkamista kantoliinailijaksi?

Tällä viikolla ollaan laajennettu näppiruokaa hunajamelonin palasiin ja Prisman vauvanruokahyllystä löytyneisiin ihanuuksiin. Normaalisti vauvanruokahyllylle päästessä ei enää tee mieli alkaa tutustumaan hyllyjen sisältöön, vaan nappaa ne pakolliset tavarat ja suuntaa nopeasti kassalle. Sitä voi tietenkin miettiä, kannattaako vauvan kanssa shoppaavan mennä automarkettiin perjantaina klo 19, mutta näin sitä vaan tulee yleensä tehtyä…

005.JPG

Hyllyjen aktiivinen skannaus tuotti tulosta ja löydettiin kaksi uutta tuotetta: Ella´s kitchenin luomut omena-inkiväärikeksit ja vadelma-vaniljamurot (P.S. varoitus comic sans -allergikoille, tuo klassikko on käytössä ko. putiikin nettisivuilla). Keksit ovat olleet aktiivisessa käytössä kahvilareissuilla ja muissa riennoissa – keksillä saa ostettua melkein vartin rauhallista kahvitteluaikaa. Ja se on ihan hyvin se. Kyseessä on siis hitaasti suuhun liukeneva ja hyvin näpissä pysyvä pitkulan mallinen keksi.

Muroja on puolestaan pyydystelty pöydänreunalta lähinnä ajanvietteeksi. Tarkkuus muron metsästämiseen ja yhteistyö käden ja suun välissä on kehittynyt ihan hurjasti. Muutaman päivän treenin jälkeen suurin osa muroista menee omaan, eikä syöttötuolin alla kyttäävän mäyräkoiran suuhun. Tässä välissä voi vaikka lukea päivän lehden ja syödä aamiaista ihan rauhassa.

007.JPG

Olisi hauska kuulla, mitä sormiruokia (argh, siinä se sana nyt tuli!) muut suunnilleen tämän ikäiset vauvat syövät?

Suhteet Ystävät ja perhe

Kuukauden mutsi

001.JPG

Tämä äitihomma on toisinaan vähän raskasta. Vaikka kaikki menee periaatteessa oikein hyvin, sitä on kuitenkin huono omatunto monta kertaa päivässä. Milloin mistäkin asiasta. Seitsemän kuukauden aikana ja vähän jo sitä ennen vaikka näistä:

Sushia ja lasi viiniä

huono äiti -syndrooma alkaa jo paksuna ollessa. Kiellettyjen ruoka-aineiden lista on pitkä ja houkutteleva. Onko lounassalaatin mozzarella tehty pastöroidystä maidosta? Entä kun tekee mieli yhtä pientä maki-rullaa ja lasia viiniä… Näin minä myrkytän syntymättömän lapseni. Huono omatunto on taattu.

Hups kun unohtu

tuore vauva nukkuu tosi paljon, tai ainakin meillä nukkui. Siinä ajassa ehtii uppoutua kirjaan tai nettiin tai puuhaamaan milloin mitäkin. Kunnes havahtuu rääkäisyyn ja muistaa, että ai niin mullahan on tuo vauva! Ai kamala, miten saatoinkaan unohtaa?

Hakaneula niskassa

vauvan yöpuku tulee kolmatta kertaa pyykistä ja kuivumaan ripustaessa niskassa tuntuu jotakin kummallista. Voi perse, siellähän on vaatteen lapuista jäänyt minipieni hakaneula, onneksi kuitenkin kiinni. Mitä jos se olisi pistänyt kaikessa rauhassa nukkuvaa vauvaani?

Melkein tällit

olen käymässä tallilla ja menen innoissani esittelemään tarhassa olevia hevosia vauvalle. Olen juuri työntämässä pilttiä lähemmäs aitaa, kunnes muistan sen: ei perkele, aidassa menee sähkö! Kai se nyt pitäisi tähän ikään ja tallillanorkoilukokemukseen muistaa.

Kops lattialle

levoton vauva kulkeutui yön aikana viereen nukkumaan. Kyllähän se jo vähän kääntyilee, mutta minä pidän varani. Ja herään siihen, että vauva mätkähtää sängystä lattialle. Perhekerhossa eräs äiti kertoo poistaneensa sängystä jalat ihan vain tästä syystä. Hävettää, että menin edes tunnustamaan mokailuni.

… ja melkein alas syöttötuolista

ollaan reissussa ystävän kanssa ja mennään ihanaan ravintolaan syömään. Siinä jutellessa hiissaan lapsen syöttötuoliin. Vauva venkoilee aikansa ja valahtaa lattialle. Tai ei valahda, kun saan viime tipassa kiinni kainaloista. Katos vaan, syöttiksestä puuttuu se jalkojen väliin tuleva remmi!

Valmispuuroa kuppiin

iloitsen siitä, että vauva syö hyvällä ruokahalulla Piltti-puuroa aamuin ja illoin. Kunnes eräässä vauva-aktiviteetissa kohtaan kanssaäidin, joka kertoo ylpeänä jauhavansa vauvalle puuroainekset aivan tavallisista puurohiutaleista. Koska valmiit vauvapuurot on uusavuttomille.

Epäkorrektit ilmaisut

alussa on vähän vaikea hahmottaa, mitä laatua uusi tulokas on. Suusta pääsee kuolematon ihmiset syö ensin, saat sitten ruokaa. Vaikka eipä silti, minun on ollut aina ihan saakelin vaikea muistaa käyttää termiä aikuinen eikä ihminen.

P.S. Kuvassa tapahtuu aavistuksen epäonnistunut koirien nukkumispaikan eristäminen. Kyllähän vauva nyt tuollaisista viritelmistä pääsee läpi. Ennen kuin mitään ehti tapahtua, tuolit korvattiin lapsiportilla.

Suhteet Ystävät ja perhe Ajattelin tänään