Marraskuu
Pyhäinpäivän jälkeisenä aamuna ei tullut sanomalehteä, mutta nettilehdet kertoivat sumun peittäneen alleen koko Suomen. Lähdin Polkan kanssa metsälenkille puolen päivän aikaan ja kyllä, pellot olivat sankan sumun peitossa. Maisema oli syksyisen surumielinen, mutta kaunis. Luonto on vähän sekaisin pitkästä lämpimästä syksystä, löysin nimittäin kantarellejä! Yleensä tähän aikaan vuodesta voi löytää vielä suppilovahveroita, mutta ei oikein enää muita sieniä.
En erityisemmin rakasta talvea, mutta odotan silti maan jäätymistä ja lunta. Toisaalta en voi käsittää, että vuosi on jo lopuillaan – ensi kuussa on joulu! Joulun myötä ajatukset siirtyvät aina seuraavaan vuoteen. Ensimmäistä kertaa minulla ei ole mitään tietoa, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Kumma kyllä asia ei juurikaan vaivaa minua. Vauvako siihen tarvittiinkin, että opii elämään päivän kerrallaan?
