PA= PerheArki

family-love.jpg

IHANA PERHEARKI on valvomista, hampaiden kiristystä, hiusten repimistä, rähjääntynyttä oloa, välillä ei aikakaan riitä päivässä, raha ongelmia, siivoamista, itkua, huutoa ja MITÄ VIELÄ! Mutta, silti se perhe on tärkeä!

Se ihana kulta kimpale, jonka naiset synnyttävät ovat maailman tärkein lahja. Joillakin on onnea ja saavat lapsia, mutta on näitäkin jotka eivät halua tai eivät saa lapsia. Toisaalta minä en ymmärrä että kuka ei haluaisi lapsia? Pelätäänkö vastuuta? Toki ymmärrän kun halutaan ensin ura ja raha-asiat kuntoon ja nauttia villistä nuoruudesta ja matkustaa, mutta entä kun se biologinen kello rupeaa tikittämäänkin ja huomaakin, että ei voi saadakkaan lapsia?

Joillakin taas sairaudet estää, tai ne jotka kovasti haluavat lapsia mutta jossakin vika niin eivät saakkaan lapsia. Mutta entä nämä puhutut lasten ”vihaajat”? Olen kuullut kun moni on sanonut että ”mitä sitä lapsia tekemään kun maapallolla on jo niin paljon ihmisiä.” TÄH?? Toki kaikkihan tekee oman ratkaisunsa miten elämänsä käyttää.

Eihän tämä perhearki ole hirveä, enemmän hyviä kuin huonoja hetkiä, mutta välillä tulee vain puhuttua siitä huonosta ja ärsyttävästä päivästä vaikka olisikin ollut hyviäkin hetkiä.

Rahahan on aika iso asia lapsiperheissä. On työttömyyttä, lomautuksia yms muita jotka vaikuttavat tuloihin, ja menotkin vain kasvavat, mutta aina siitä on selvitty ja selviää. Kelan etuudethan eivät ole hirmu isot mitä saat äitiyslomalla ja kotihoidontukikaan ole sen kummosempi, mutta eikö se niin ole, että on elettävä sen mukaan miten rahallisesti pystyy.. Joistakin asioista on luovuttava ja luovunkin kuhan vain saan lapsilleni ruuan nokan eteen. Niin että lapsiahan ei tehdä rahan takia, niinkuin jotkut voisi niin luulla. Olen lukenut sellaista yhteisöä kuin yksinhuoltajat yhteiskunnan pohjasakkaa ja se oli pelkkää naisten inhoa ja haukkumista, parempi vaan että tietämättömät yksinäiset  ihmiset ei rupee arvostelemaan perhe elämää ennenkuin ovat sen itse kokeneet.

Ja perheitä on niin monenlaisia, miettii että on semmosia missä mies ei auta lasten hoidossa ollenkaan, pitääkö sellaista katsoa? Tai mikä erioikeus miehellä on jäädä sänkyyn nukkumaan ja nainen nousee ylös lapsensa kanssa. Miksi ei voi vuorotella? mutta sitten kun on vuoro ja nainen tökkii että sun vuoro ni kauheen huuon kanssa noustaan ja mitäpä muutakaa siitä tulee ku riitaa! Mutta kun ei sanomiset auta ni joo mikä siihen auttaa? Nainen tuntee että paremmin tässä pärjäis yksinhuoltajana? miks kattoa ukkoo joka vaan nukkuu ja ei auta lapsen hoidossa? onneksi maailmassa on semmoisia miehiä jotka sitten auttaa ja semmonen on kyllä tosi hyvä suhde! Mutta sitten sana yksinhuoltaja on kyllä joillekki kirosana! ja mitä vielä.. ihmiset tuomitsee jo ennen kuin ees tietää koko totuutta. Aina ei ole ruusuilla tanssimista olla perhe.. varsinkaan jos apua ei toiselta osapuolelta tipu.. ja sanomiset ei mene kaaliin ni onpa ihana perhe arki! Siis on tullu mietittyä että miksi musta tuntuu että MIEHET on niin valopäitä oikeesti että.. ja ne väittää että naiset on vaikeita! Olen itse huomannut sen että siinä tilanteessa missä mies on sanonut että naiset on vaikeita ja ajattelee vaikeesti niin ei pidä paikkaansa, ratkaisu oli helppo naisella ja kun mentiin miehen mukaan eikä sen mukaan mitä nainen on ehottanut ni siitä oot melkeinpä joutunut maksamaan ylimääräistä! Ja perhe elämässä ei semmonen oikeesti ole hyvästä.. sitä vitkutellaan pienellä rahalla koko perhe ja aina just ja just loppu kuuhun asti pärjää. Ja niin paljon kun inhoan politiikkaa mutta pakko mainita, LAPSILISÄ! se oli niin paskasti tehty että muka vähennetään! siis huh huh.. oli siinä kyllä hermoomisen aihetta ja pinnojen kiristystä. Miksi ei voi tehä kunnon ratkaisuja? Miks kaikki otetaan lapsilta tai vanhuksilta? Siinäpä miettiminen..

Mutta on aivan mahtavaa että saa olla se oma lapsi ja se on sellainen aarre että et saa silmiä irti kun sen sinun lapsesi saat syliisi.. ja voi sitä ku saat seurata että toinen kehittyy, pyörähtää mahalle, puhuu, juoksee, lukee, kirjoittaa ja sitten huomaatki että se on jo ylä-asteella ja kohta 18v ja asuu itsenäisesti! voisiko olla mitään yhtä ihanaa nähdä kun oma lapsi kasvaa, näistä vastoinkäymisistä huolimatta! Voisi jopa sanoa että on niin paljon rakkautta että sydän pakahtuu! Ihana lapsi!! ja kaikista ihaninta on jakaa se oman perheen kanssa!

Vanhempina kuljetaan lasten rinnalla samaa polkua ja pidetään heistä samalla huolta ja annetaan hyvä elämä, vaikka kuin tulisi vastoinkäymisiä.

-2 & 3 – 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *