Arts management -opinnot Sibelius-Akatemiassa

Nyt kun esittelykierros on saatu päätökseen, ajattelin avata pelin kirjoittamalla tämänhetkisistä opiskeluistani Sibelius-Akatemiassa. Haku Taideyliopistoon on avoinna 27. tammikuuta asti, joten vielä ehtii lähettää hakemuksen matkaan jos taideopinnot kiinnostavat.

Kuten esittelyssäni kirjoitin, toivon valmistuvani tämän vuoden lopulla eli enää muutama projektiraportti sekä gradu odottavat tekijänsä inspiraation syttymistä. Täydellinen ajoitus siis laittaa (itseänikin varten) ajatuksia ylös, sillä vaikka luennot ovat jo ohi, asiat eivät ole vielä unohtuneet. Postaus on jaettu kahteen osaan ja tässä ensimmäisessä käyn enemmän läpi hakua ja pääsykoetta – jälkimmäisessä opiskelua ja opintoja.

Mitä on arts management eli taidehallinto?

En itse aina jaksa innostua yliopistojen sivujen infoteksteistä, sillä halutessani tietoa kaipaan jotain muuta kuin yleispätevää selostusta oppiaineesta. Itseasiassa tämä oli yksi syy perustaa blogikin. Koska Siban kuvaus ohjelmasta on niin ytimekäs ja voin sen allekirjoittaa, teen poikkeuksen ja painan omppua ja c:tä:
Taidehallinnon maisteriohjelman tavoite on valmistaa opiskelijoita ymmärtämään taidealan rakenteita, toimijoita ja muuttuvia olosuhteita sekä käyttämään vahvaa johtamisen, talouden, viestinnän ja tutkimuksen osaamista sekä analyyttistä ajattelutapaa taidealan erilaisissa hallinnointi- ja johtamistehtävissä. Opiskeltaviin aiheisiin kuuluu monipuolisesti taiteen markkinointia, johtamista, yleisötyötä, lainsäädäntöä, rahoitusta sekä kulttuuripolitiikkaa. Sujuva englanninkielen taito on edellytys Arts Management -opintojen menestyksekkääseen suorittamiseen.

Taidehallinnon tukinnolla pääsee aikalailla samoihin töihin kuin musiikkitieteen tutkinnollakin, mutta mitään varmaa työpaikkaa tämäkään koulutus ei takaa. Tosin itse ajattelin kyllä vastata seuraavissa sukujuhlissa pakolliseen mikskä sä sit niinku valmistut -kysymykseen, että minusta tulee taidehallitsija (voin jo kuvitella isäni ylpeän ilmeen).

Mikä on Taideyliopisto?

Taideyliopisto syntyi vuonna 2013 Sibelius-Akatemian, Kuvataideakatemian ja Teatterikorkeakoulun yhdistäessä voimansa. Taideyliopisto antaa taiteen korkeinta opetusta Suomessa, tutkii taidetta ja harjoittaa taiteellista toimintaa eli järjesteää konsertteja, esityksiä ja näyttelyitä. Kaikki kolme akatemiaa ovat samanarvoisia ja tarjoavat myös opiskelijoille liikkuvuusopintoja, mikä tarkoittaa että Sibelius-Akatemian opiskelijoiden on mahdollista suorittaa esimerkiksi joitakin Teatterikorkeakoulun kursseja.

Hakuvaihe ja mitä hakijalta vaaditaan

Hakuvaiheessa täytyy olla suoritettuna alempi korkeakoulututkinto, koska kyseessä on maisteriohjelma. Tutkinnon lisäksi pitää olla riittävä määrä työkokemusta alalta. Ohjelmaan hakeutuvien tausta on monenlainen ja omalla vuosikurssillani on niin kulttuurituottajia kuin kaupallisesti koulutettuja kulttuurityöläisiäkin. Itselläni oli haun alkaessa jo maisterinpaperit, mutta hain siis kandin papereilla sisään. Oma tutkintoni on humanististen tieteiden kandidaatti eli HuK, pääaineena musiikkitiede. Toki kannattaa huomioida, että tutkinnon ei tule olla vielä valmis hakemusta lähetettäessä ja kannattaa tarkistaa yliopiston sivuilta, mikä on myöhäisin mahdollinen tutkintotodistuksen toimituspäivä. Näin ollen jos valmistut vasta kesällä, sinulla voi silti olla mahdollisuus hakea ohjelmaan.

Lisäksi minun piti lähettää yliopistolle essee (otsikolla ”Why do I wish to work in the field of arts management?”), CV ja mahdolliset suositukset (kaikki englanniksi) sekä tehdä englannin kielikoe. Hyväksyttäviä kielikokeita olivat IELTS ja TOEFL, joista tein ensimmäisen. Kielikokeista piti saada tietty pistemäärä osoittamaan (akateemisen) englannin riittävä taso opintoja ajatellen. Tätäkin jännitin, sillä vaikka olin käyttänyt englantia työkielenä vuosia, en ollut varma riittäisikö kielitaito ollenkaan akateemisen maailman haasteisiin. Lisäksi ajatus kielikokeesta ällötti, koska viimeisin muistoni vastaavasta tilanteesta olivat ylppärit. Ne onnekkaat, jotka olivat jo opiskelleet alemman tutkintonsa englanniksi, eivät tietenkään tarvinneet kielitestiä.

Arts management -opinnot olivat pitkäaikainen unelmani, mutta ajattelin että itselläni olisi tarpeeksi meriittejä hakua varten ja pitkitin sitä vuosia. Ajatuksena oli, että haen sitten kun mulla on ”tarpeeksi natsoja”. Kävi kuitenkin niin, että loppuvuodesta 2012 Sibelius-Akatemia julkaisi opiskelijoiden portfoliot sivuillaan ja niistä kävi ilmi, että opiskelijathan olivatkin tavallisia kulttuurialalla työskenteleviä tyyppejä eivätkä mitään superihmisiä kuten olin kuvitellut. Tästä innostuneena rustasin omankin hakemukseni kasaan.

Pääsykoe ja jännitys

En ole ikinä jännittänyt mitään (pääsy)koetta niin paljon kuin tätä. Koe ei sinänsä ollut kovin vaikea, sillä olinhan lukenut akateemisia artikkeleita englanniksi aikaisemminkin ja kirjoittanut kymmeniä esseitä humanistin urallani, mutta omalla stressaamisellani onnistuin tekemään siitä melkoista tuskaa. Varmastikin se punainen lanka ajatuksissani oli, että jos en nyt pääse sisään niin sitten en tule myöhemmin hakemaankaan. Koin, että juuri silloin omassa elämässä olisi täydellinen rako opiskella vielä hetken aikaa ja toteuttaa se yksi unelma opintoihin liittyen. Kaikki pelissä siis.

Pääsykokeeseen valittiin tietty määrä (noin 25) opiskelijoita heidän lähettämiensä dokumenttien perusteella. Minut valittiin ja sain sähköpostitse englanninkielisiä artikkeleita, jotka tuli lukea koetilannetta varten. Artikkeleiden perusteella tuli vastata koekysmyksiin esseemuodossa. Kirjallisen osion jälkeen oli vuorossa haastattelu, jossa arvioitiin muun muassa hakijan sopivuutta alalle. Minua haastateltiin englanniksi ja haastattelijoita oli useita – muun muassa taidehallinnon ainejohtaja sekä muita taidehallinon ammattilaisia. Mietin vastauksia etukäteen tiettyihin peruskysymyksiin (miksi hait, missä näet itsesi viiden vuoden päästä, miksi olisit sopiva alalle), mutta en muista mitä minulta haastattelutilanteessa kysyttiin, sillä olin varmasti niin paniikissa.

Vaikka arts management -haku yksi stressaavimpia kokemuksia itselleni pitkään aikaan, olen ollut aivan mielettömän iloinen opiskelupaikasta. Oli upea juttu nähdä oma nimensä uusien opiskelijoiden listalla ja kiljaista kun vihreä Taideyliopiston kuori oli odottamassa eteisen lattialla. 

Lisäkysymyksiä hakemisesta löydät Taideyliopiston sivuilta.

Ja tosiaan, tulen kirjoittamaan vielä lisää fiiliksiä Siballa opiskelusta yleensä, kursseista ja myös viimesyksyisestä opintomatkasta New Yorkiin.