Fiiliksiä Slushista

Olin tällä viikolla käymässä Slushissa, ja olihan se taas upeaa nähdä, miltä hurjan hypen ympärilleen kerännyt startup-tapahtuma näytti tänä vuonna. Mielettömältä. Minulle kerrottiin, että messukeskuksessa oli 15 000 narikkakoukkua, 3,5 kilometriä trussia ja päälavan takana oleva seinä koristeltu 500 näppäimistöllä ja 300 hiirellä – kierrätysteeman mukaisesti.

En ole luonteeltani mikään startup-tyyppi, mutta skene kiinnostaa. Lisäksi asioiden kehittäminen ja uudistaminen ovat aina kiehtoneet minua. Inspiroivien ihmisten puheista voi saada niin paljon omaan tekemiseen, ja Slushin ohjelmistosta tuntui upeita esikuvia löytyvän käsittämättömät määrät. Koen myös, että aina on hyvä saada näkökulmia oman perspektiivin ja alan ulkopuolelta, jos siihen on mahdollisuus.

Yleisesti ottaen tällaiset tapahtumat ovat itselleni melko raskaita, koska imen ympäristön ärsykkeet melko tehokkaasti itseeni. Jatkuva kakofonia eri lavoilta, valot, laserit ja savut sekä jatkuva puheensorina vaikeuttavat meikäläisen keskittymistä ja päivien jälkeen olinkin aika loppu. Mutta siltikin oli valtava tarve kuunnella kaikkea mahdollista, koska tätä on kuitenkin tarjolla vain kerran vuodessa. Toiset eivät olleet hälinää huomanneetkaan, mutta ihmiset tunnetusti toimivat eri tavalla.

Mieleen jäi pyörimään monia hyviä ideoita ja asioita. Yksi näistä oli sijoittaja Brittany Laughlinin ajatus yhteisöistä ja niiden voimasta:
”If you want to go fast, go alone. If you want to go far, go together.”