Viikonloppuvieraana järjestelmäasiantuntija Anu
Olen Anu, 29-vuotias alunperin kouvolalainen, sittemmin espoolaistunut insinöörisnainen. Asuin lapsuudenkodissani 18-vuotiaaksi, kunnes pääsin opiskelemaan Espooseen ja taisin siinä opiskeluaikana jollain tapaa juurtua uuteen kotikaupunkiini. Jaan kivan kerrostalokolmion avomiekkoseni sekä ainakin viiden tietokoneen kanssa (joista neljä taitaa olla minun).
Lapsuuden ammattihaaveeni oli milloin mikäkin, päällimmäisinä mieleeni tulee eläinlääkäri, juristi ja vaatimattomasti astronautti. 😀 Pidin aina kovasti kirjoista, mutta kun perheeseemme tuli ensimmäinen PC-tietokone 90-luvun alussa, niin ATK vei pienen tytön mennessään. Isäni on puuhaillut tietokoneiden parissa 70-luvulta lähtien, ja hänen kauttaan olen saanut mahdollisuuden käytännössä kasvaa PC-koneiden parissa.
Opiskelin vuodesta 2005 alkaen mediatekniikan insinööriksi Metropolia-ammattikorkeakoulussa (ent. EVTEK). Valitsin toisena opiskeluvuonna suuntautumisvaihtoehdokseni digitaalisen median. Toisena vaihtoehtona olisi ollut graafinen tekniikka, joka ei minua juurikaan kiinnostanut ”graafisen silmän” puuttumisen vuoksi.
Kiinnostuin opiskelemaan mediatekniikkaa AMK:ssa, koska siinä yhdistyi tekniikka, mielenkiintoiset opiskeluaiheet ja myös käytännön tekeminen pelkän lukemisen sijaan.
Valmistauduin pääsykokeisiin pläräilemällä MAOL-taulukkoa ja lukemalla tiivistelmän pitkän matematiikan kertauskirjasta. Tiesin pääsykokeissa kysyttävän fysiikkaa ja matematiikkaa, ja koska ne olivat tuoreessa muistissa juuri kirjoitusten jälkeen, niin en ihan hirveästi aiheesta stressannut. Näiden lisäksi oli luetun ymmärtäminen. Pääsykokeet olivatkin melkein läpihuutojuttu kun alla olivat jo valmiiksi suhteellisen mukiinmenevät lähtöpisteet, ja niin kutsu Espooseen kävi syksyllä 2005.
Parasta opiskeluajassani oli aivan mahtavat opiskelukaverit ja superhauskat tunnit! Ensimmäinen vuosi oli pitkälti yksinäistä puurtamista kun opinnot koostuivat lähinnä kaikille insinööreille pakollisista yleisistä aineista (matematiikka, fysiikka, englanti, äidinkieli, jne). Onnekseni tähän löytyi vielä rutiini lukio-opiskelun jäljiltä. 😀 Ensimmäisen vuoden koulukiireistä huolimatta aikaa onneksi riitti juosta kaiken maailman opiskelijariennoissa ja bileissä. Toisen vuoden erikoistumisvalinnan jälkeen päästiin ihan oikeasti tekemään, eli opintojen painopiste siirtyi ryhmätöihin, labratehtäviin ja laajoihin kokonaisuuksiin. Aiheita oli laidasta laitaan, mitä voi vain keksiä digitaalisiin medioihin käytettävistä teknologioista: 3D-mallinnusta, kuvankäsittelyä, Internet-tekniikoita ja -ohjelmointia, mobiiliasioita (WAP… :D), ja niin edelleen. Nautin suuresti käytännönläheisestä tekemisestä ja porukassa tapahtuvasta oppimisesta. Myös opiskeluaikojen bileitä ja muita tapahtumia muistelen lämmöllä edelleen, varsinkin kun useat sen ajan opiskelukavereista ovat edelleen hyviä ystäviäni.
Alallani voi hakeutua monipuolisesti erilaisiin tekniikan alan töihin. Kouluaikaiset harjoittelut ovat varsinkin teknisellä alalla tulevaa uraa ajatellen erittäin tärkeitä, ja hyvän harjoittelupaikan löytämiseen kannattaa panostaa, että löytää edes etäisesti mieleisen yrityksen ja position. Suurin osa luokkalaisistani jatkoi valmistumisen jälkeen töissä samassa paikassa, johon olivat työllistyneet opiskelujen aikana. Töikseen he tekivät/tekevät mm. web-koodausta, käyttöliittymiä, graafista suunnittelua ja myös AV-alan töitä, muun muassa leikkausta ja tuotantoavustusta.
Aloitin itse ensimmäisessä työharjoittelussani painotalo Setecillä ID-kortinvalmistajana. Ei ole ollenkaan sanottua, että varsinkaan ensimmäiset kouluaikojen harjoittelut olisivat olleet palkallisia ja vielä jollain tapaa omalta alalta, joten pidin itseäni erityisen onnekkaana. Seuraavana vuonna sainkin jo unelmieni työpaikan MTV Oy:ltä, ja pääsin harjoitteluun mainonnan hallintaan. Aloitin suunnittelemalla pienille asiakkaille mainoskampanjoita ja tekemällä lähetyspäiväkirjoja ja TV-suunnittelua. Jäin osa-aikaiseksi työntekijäksi loppuopiskelujeni ajaksi ja sain MTV:ltä vielä aiheen mediatekniseen lopputyöhönkin. Valmistuin neljän opiskeluvuoden jälkeen. Valitettavasti valmistumisvuonnani 2009 oli lama pahimmillaan, ja se iski erityisesti media- ja mainosalaan moukarin lailla. Jouduin valmistumisen jälkeen hieman pohtimaan mihin suuntaan haluan jatkaa, ja päädyinkin monen mielenkiintoisen mutkan kautta servicedesk-työhön erääseen pikkufirmaan. Media-alalta pätkätöiden kautta IT-hommiin päätyminen oli ehkä aluksi pienoinen shokki, mutta oman IT-harrastuksen myötä pikkuhiljaa valkeni, että taisinkin nyt olla enemmän omassa lestissäni kuin aikaisemmin.
Nykyään olen asiakastuessa järjestelmäasiantuntijan tittelillä keskisuuressa IT-talossa ja olen päässyt tekemään servicedeskin lisäksi kaikkea projekteista koulutuksiin, dokumentointiin ja serveripuolen säätämiseen, muutamat mainitakseni. Parasta työssäni ja yleensäkin tällä alalla on ehdottomasti samanhenkinen, mahtava porukka. En tiedä onko vain sattumaa, että IT-alalle hakeutuu töihin äärettömän siistejä tyyppejä. On ilo joka päivä tehdä töitä tällaisessa työyhteisössä!
Oudoin opiskellessani ja sittemmin töissä kohtaamani asia on varmaankin se, miten vähän naispuoleisia ihmisiä teknisille aloille suuntautuu. Koulussa olin jo vähemmistönä, mutta IT-alalla ero on tullut vielä selvemmäksi. Tämä suuntautuneisuus tuntui ja tuntuu edelleen kummalliselta, kun itselle tekniikka on aina ollut niin lähellä sydäntä ja siitä uran tekeminen tuntunut itsestäänselvyydeltä. Toivon kovasti, että olen itse omalta osaltani mukana purkamassa ennakkoluuloja alaan liittyen ja että tulevaisuudessa nähtäisiin paljon enemmän naisia tuomassa raikkaita tuulahduksia ehkäpä hikisiksi ja tunkkaisiksi miellettyihin IT-tehtäviin. :D
Kolme neuvoa alalleni suuntaaville:
1. Ole (edes suurinpiirtein) tietoinen siitä mitä haluaisit tutkinnolla saavuttaa. Voin toimia tästä itse huonona esimerkkinä, kun lähdin soitellen sotaan mediatekniikkaa opiskelemaan. Kun ei koko kouluaikana oikein tiedä mihin olisi erikoistunut ja mikä olisi eniten kiinnostanut, niin kohta huomaakin valmistuneensa ammattiin, jossa tietää pikkuisen kaikesta, mutta ei kunnolla oikein mitään. Tuollaisella tutkinnolla on hankala löytää, saati saada töitä! Itselläni kävi erittäin hyvä tuuri, mutta kaikki eivät ole näin onnekkaita.
2. Käytä opiskeluaika hyödyksi! Koulut pursuavat ilmaista tietoa ja upeita ihmisiä, ja näistä kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Käy niin paljon kursseja kuin ehdit/jaksat, tutustu ihmisiin ja ole utelias ja avoin.
3. Kehitä itseäsi jatkuvasti. Hyvälle ja osaavalle tyypille löytyy kyllä töitä, mutta varsinkin teknisellä alalla tiedot vanhenevat äkkiä. Omaa osaamista kannattaa, ei, vaan täytyy ylläpitää koulun jälkeen, jos haluaa pysyä tekniikan ammattilaisena. Kukaan ei tänä päivänä taitaisi tehdä mitään vaikkapa Windows 95 -gurulla. :-)
Työn lisäksi käytän aikaani, mitenkäs muuten kuin tietokoneella. :D Koneella viihdyn kavereiden kanssa ircissä jutellen, pelaamalla, ja otinpa tuossa vähän aikaa sitten projektiksi koota alusta asti itselleni pelikoneen. Minulla on myös paha tapa kerätä nurkkiin vanhoja läppäreitä ja muuta parhaat päivänsä nähnyttä romua, josta koitan sitten kasata jotakin kivaa. Olen sittemmin yrittänyt tasapainottaa jatkuvaa istumista käymällä (aivan liian harvoin!) salilla ja sulkapalloa pelaamassa.
Tulevaisuudelta toivon, että saisin tehdä uraa työpaikassa, jossa arvostetaan erilaisia (teknisiä) taustoja rikkautena. Nykyinen työpaikkani onneksi tarjoaa mahdollisuuksia kehittymiseen ja oman osaamisen hyödyntämiseen mitä moninaisimmissa yhteyksissä. Toivon myös, että naiset innostuisivat enemmän teknisten alojen suomista mahdollisuuksista ja saataisiin näin tuoretta otetta mukaan tekemiseen.