Matkani KTÄmmäksi

Asuin 1996 – 1998 Englannissa ja siihen perään vielä puolisen vuotta Hollannissa. Aina siitä lähtien olen ollut kiinnostunut kielistä, vieraista kulttuureista ja kansainvälisyydestä. Siispä yläasteen ensimmäisten opinto-ohjaustuntien jälkeen pyöräilin kotiin ja kysyin vanhemmiltani, mikä olisi sellainen opinahjo, joka mahdollisi myöhemmin urallani vieraiden kielten hyödyntämisen, vuorovaikutuksen eri kulttuurien/kansalaisuuksien kanssa ja muutenkin työskenetelyn kansainvälisessä ympäristössä. Vanhempani totesivat, että kauppakorkeakoulu voisi olla sopiva paikka.

Toisin kuin esimerkiksi lääkiksen tai monien teknillisten alojen tapauksessa, kauppispaikasta haaveillessa ei juuri tarvitse taktikoida lukion kurssivalintojen kanssa. Itse luin pitkän matikan, joka teki kyllä kauppiksen pakollisista taloustieteiden kvantitatiivisten menetelmien kursseista suhteellisen helppoja; täytyi lähinnä osata soveltaa kaavoja. Lisäksi luin valinnaisina saksaa, ranskaa, psykologiaa, yhteiskuntaoppia sekä kaikki mahdolliset filosofian kurssit. Kuuluin siihen ensimmäiseen ikäryhmään, joka pääsi kokeilemaan uutta ainereaalia. Kirjoitin yhteiskuntaopin sekä filosofian. Hieman kämmenet etukäteen hikoilivat, kun mietin filosofian yo-kokeen arvosanoja ja Gaussin käyrää, sillä esim. psykologian kirjoittajia oli monta tuhatta ja filosofian kirjoittajia noin 80. Hyvin siinä kuitenkin lopulta kävi ja neiti sai painaa valkolakin päähänsä ja laulaa Gaudeamus Igituria keväällä 2006.

Lukion jälkeen pidin välivuoden ja työskentelin puolisen vuotta viestintäassarina paperiteollisuuden alan konsernissa. Kevään päätin uhrata kokonaan pääsykokeisiin valmistautumiseen, mutta helmikuussa minuun oltiin yhteydessä entiseltä yläasteeltani, kun tyttöjen liikunnanopettaja oli murtanut nilkkansa ja heillä oli tarve liikunnan sijaiselle. Otin paikan innolla vastaan, sillä pystyin edelleen lukemaan useita tunteja päivässä ja siinä ohessa tienaamaan ja harrastamaan itsekin liikuntaa, kun opetin tytöille power mover -tanssin koreografiaa tai juoksin tuomarina jalkapallomatsissa. Kerrankin kaikki meni kuin Strömsössä eli kevät oli ihana ja pääsin myös sisälle Turun Kauppakorkeakouluun opiskelemaan kansainvälistä liiketoimintaa.

1. Kauppiksen ensimmäinen vuosi oli täynnä massaluentoja, pakollisia kursseja, pirskeitä ja minglaamista. Haalarit täyttyivät merkeistä (jotka ihana äitini ompeli, koska JErolle ompeleminen on yhtä helppoa kuin negatiivisen neliöjuuren ottaminen), alan peruskäsitteet iskostuivat tajuntaan (jota C2H5OH toisinaan hetkellisesti sumensi), akateeminen vartti tuli tutuksi ja juomalaulut raikuivat, kun kylterit sitsasivat itsensä älykkäiksi
2. Toisena vuonna oli jo aika kahlata urakalla läpi kandivaiheen pää- ja sivuainekursseja sekä hakea vaihtopaikkaa seuraavaksi vuodeksi. Pääsin myös osallistumaan yliopiston vuosijuhlaan (ensimmäisen vuoden opiskelijat eli puput ovat perinteisesti vuosijuhlassa nakkihommissa) sekä legendaariseen silliaamiaiseen. Sain myös ensikosketuksen järjestötoimintaan ylioppilaskunnan kulttuurijaoston hallituksessa, jossa toimin vuoden verran viestintävastaavana. Toisen vuoden syksynä aloitin tuntityöt vakuutusyhtiön yrityskorvauspuolella ja viihdyinkin samassa yrityksessä aina siihen asti, kun muutin 2012 keväällä pois Turusta. En ainakaan itse kokenut, että 15 viikkotyötuntia opiskeluiden päälle olisi ollut millään muotoa liian raskasta tai opiskeluja viivästyttävää, päinvastoin. Suunnittelin ajankäyttöni jopa tehokkaammin aloitettuani tuntityöt.
   
3. Kolmas opiskeluvuosi oli yksi elämäni upeimmista ja ikimuistoisimmista. Vietin syksyn 2009 vaihdossa Pariisin ESSEC:issä ja kevään 2010 Wienin WU:ssa. Vaihto-opiskeluista on tulossa ihan erilliset postauksensa, joskaan en tiedä, miten ikinä löydän sanoja kuvailemaan näitä kokemuksia.
4. Neljäntenä vuonna valmistuin kauppatieteiden kandidaatiksi ja näyttelin kauppiksen speksissä herttaista mummelia. Hiukseni vähenivät noin kolmanneksella kiitos jatkuvan tupeeraamisen, mutta hulvattoman hauskaa oli ja Via Dolorosa tuli uniinkin sen jälkeen kun sitä oli kuunnellut monta päivää non-stoppina speksin kiertuebussissa. Neljännen vuoden loppuun mennessä minulla oli jo kasassa noin 90% opintopisteistä. Jäljellä oli käytännössä pari hassua kurssia sekä se paras ja kaunein eli gradun kirjoittaminen. Neljännen vuoden keväällä muutin Tuomiokirkon kupeeseen aivan mahtavaan kimppakämppään (tunnettiin myös nimillä Lepakkoluola tai Vänrikinkadun seurahuone) rakkaiden ystävieni kanssa. Se oli parhaita päätöksiäni ikinä.
   
5. Viidennen vuoden tein jo kokopäiväisesti töitä, aloitin gradu-urakan sekä nautin Turusta ja ystävieni seurasta. Tämän saman vuoden keväällä hain kaikessa hiljaisuudessa paikkaa Harvardista, jonne pääsinkin samana vuonna suorittamaan leadership-opintoja.
6. Kuudes vuosi alkoi opiskeluilla Harvardissa Bostonin kupeessa (myös tästä tulossa oma postauksensa), jonka jälkeen muutin puoleksi vuodeksi Lontooseen, missä työskentelin Suomen suurlähetystön alaisuudessa toimivan vientikeskuksen eli Finpron palveluksessa (you guessed it – oma postauksensa luvassa tästäkin). Kuudennen vuoden lopulla muutin takaisin Suomeen. Sinä keväänä aloin hetkellisesti ahdistua, kun heräsin siihen todellisuuteen, että mielekkäät työpaikat olivat todella kiven alla. Lähetin useita kymmeniä työhakemuksia ja sain takaisin lukuisia toinen toistaan geneerisempiä ”valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun” -vastauksia. Siinä oli melkoisessa järjen ja tunteiden ristitulessa, sillä järjellä ajatellen tiesi, että tätä ei tulisi ottaa henkilökohtaisesti, mutta pakostakin se jatkuva ei-vastausten tulva nakersi itsetuntoa. Huhti-toukokuussa pääsin onneksi muutamaan työhaastatteluun ja sain paikan globaalista teknologiayrityksestä. Silloin tajusin, että nyt on pakko tehdä radikaali liike ja saada se kirottu gradu pakettiin ennen kuin työt alkavat elokuun lopussa. Siispä muutin kesäksi vanhempieni luo Myllykoskelle, missä ei ollut turhia ärsykkeitä, vaan pystyin keskittämään kaiken energiani globaalin mainonnan vetovoimatekijöiden tutkimiseen. Ai oliko kiva viettää kesä neljän seinän sisällä ja tietokoneen ääressä? EI OLLUT, mutta olen jälkikäteen todella iloinen, että tein sen. Kun sain syksyllä graduni painosta ja kansitettuna ja kuuden vuoden uurastus palkittiin tutkintotodistuksella ja Ekonomin arvonimellä, se teki kyllä aika eetvarttia.
   

Kauppatieteellisen alan yhteisvalinta on tänä vuonna 17.03. – 09.04.