Torakkamyrkystä droideihin
”Siis ai missä? Mitä siis oikeasti teet?”: kysyi kerran matematiikka-, fysiikka- ja kemiaüberviisas veljeni. Noh. Yritän auttaa yrityksiä saapumaan tai kehittämään liiketoimintojaan Suomen markkinoilla. Usein yritykset tarvitsevat Suomeen sapuessaan partnerin: maahantuojan, jakelijan, vähittäismyyjän tai muun kumppanin. Joskus heiltä puuttuu tilastollista tai numeerista tietoa markkinoiden suuruudesta tai muutoksista Suomessa. Toisaalta Suomi on haastavasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta pullollaan mahdollisuuksia ja niistä on hyvä ajoittain kuiskia Euroopan suuntaan, jotta muistaisivat mikä mahtava paikka tämä Finland on 😀 Juu, vitsin fin-land, the same as end of land/world, olen kuullut muutaman kerran.
Toimialat ja tuotteet vaihtelevat tässä työssä maasta taivaaseen: torakkamyrkystä droideihin…jep…olen lähes tosissani. Juuri nyt pyrin kuitenkin keskittymään ruoka ja juoma-, kuluttajatuote-, sekä terveyteen liittyviin sektoreihin. Innostun edelleen aivan valtavasti kun tehtäväksi tulee pohtia dilemmaa Suomi plus jokin aivan uudenlainen tuote tai ratkaisu, tai tänne Pohjolaan vielä ehtimätön brändi tai yritys. Sitä opittua nopeaa asioiden yhdistelyä, yleistietoa, lähdekriittisyyttä ja omatoimisuutta tarvitsen aamu yhdeksästä aina viiteen asti, joskus vähän sen ylikin 😀
Projekteja tulee useammasta kanavasta. Sähköpostin lisäksi niitä löytyy vahingossa erilaisista tapahtumista, verkostojen avulla tai niitä käydään haistelemassa alojen messuilla. Työmatkoja on tähän vuoteen mahtunut jo muutama ja sunnuntaina aamulla onkin taas lähtö parin päivän työmatkalle läntiseen Eurooppaan ruokamessuille. Aiemmin talvella kävin sisustus- ja lahjatavaramessuilla, muotimessuilla sekä terveysteknologia messuilla. Pitkien, mutta ehdottomasti mielenkiintoisten päivien päätteeksi ehtii joskus silloin tällöin iltalenkille ja kuten kuvasta näkyy, siinä saa samalla ihastella maisemia, jos säät sattuvat kohdilleen.
Myönnän, bonsaipuuta saati sitten lemmikkiä ei tässä työssä voi ottaa, jos sinulla ei ole puolisoa, viherpeukaloa omaavaa naapurin mummoa tai vastaavaa. Ja oman äidin lahjoittamat luomuomenat saattavat joskus unohtua jääkaappiin kunnes ne ovat valmiita lähtemään Eedenin etsintään itse. Pahinta on, jos tästä laiskuudesta/kiireisyydestä jää kiinni itse lahjoittajalle. Oh well… Anteeksi äiti!