Oikeustieteelliseen hakeminen – Osa II Pääsykokeisiin valmistautuminen
Rikosoikeus, velvoiteoikeus ja perusoikeudet – siinä kevään kolme tärkeintä teemaa kaikille Helsingin oikeustieteelliseen (suomenkieltä taitavien joukossa) tänä keväänä pyrkiville. Turkuun hakijoille tarjolla näytti olevan muun muassa pankki- ja prosessioikeutta, Lappiin puolestaan rikos- ja työoikeutta. Oli hakukohde sitten mikä tiedekunnista tahansa, pääsykoekirjat alkanevat hakijoilla olla jo hankittu ja varmasti ensituntuma aihepiireihin on saatu. Jotta blogista olisi iloa mahdollisimman laajalle joukolle oikikseen hakijoita, en ala tässä ruotimaan kunkin tiedekunnan pääsykoevaatimuksia, vaan ajattelin kirjoittaa yleisesti ajatuksiani siitä, miten lähestyä valintakoekirjoja, oikeustieteellistä tekstiä ja ylipäänsä koko pääsykoekevättä.
1. Tunne itsesi ja kuuntele itseäsi
Ensimmäinen (varsin maailmaasyleilevä) ajatus pääsykoelukemisesta on omasta mielestäni ehkä jopa se tärkein. Pääsykoekevät on intensiivinen ajanjakso, jonka aikana koko elämä tuntuu välillä pyörivän yksinomaan lukemisen ympärillä. Varsinkin ensikertalainen, mutta varmasti myös kokeneempikin hakija, kokee kevätkuukausien aikana aikamoisen tunnerumban, jossa fiilikset käyvät läpi kaiken kirjon huikean flown ja lamaannuttavan paniikkiepätoivon välillä. Kun tietää millainen on oppijana ja mitkä lukutekniikat itselle toimivat, on lukemista helpompi lähestyä. Kun tietää mikä on itselle tehokkain keino purkaa stressiä, on helpompi päästä yli pitkien lukupäivien aiheuttamasta väsymyksestä. Kun tietää määränpään olevan jokaisen lukutunnin arvoinen, on helpompi tarttua pääsykoekirjaan, kuin kaverin leffakutsuun. Epävarmuuden hetkillä saattaa tulla verraneeksi omaa pääsykoelukemistaan muihin ja on helppo tuntea huonommuutta, jos luettuja sivuja tai tunteja ei olekaan yhtä paljon kuin kanssahakijalla. Väitän, että vertailu on täysin turhaa. Hakijat eivät ole samasta puusta veistettyjä, eikä yhtä oikeaa tapaa valmistautua kokeeseen ole olemassa. Siksi lähtökohdaksi on hyvä ottaa se, miten tietää saavansa itse omasta suorituksestaan eniten irti. Siksi – tunne itsesi ja kuuntele itseäsi.
2. Suunnittele
Seuraava väitteeni on, että huonokin suunnitelma on parempi kuin ei suunnitelmaa ollenkaan. Tässä kohtaa viittaan kuitenkin ylläkirjoittamaani ja kehotan tekemään tasan sellaisen suunnitelman joka sopii itselle. Valmistautumiseen on käytettävissä rajallinen määrä aikaa ja monia (itseni mukaan lukien) voi helpottaa huomattavasti, kun kirjaa konkreettisesti paperille sen mitä on tekemässä. Lukusuunnitelma voi olla hyvinkin yksinkertainen (”lue joka päivä”), vähän yksityiskohtaisempi (”lue joka päivä klo 8-16 yhteensä 200 sivua”) tai sitten äärimmilleen vietynä se voi olla minuuttiaikataulu, joka kattaa lukemisen lisäksi myös tauot, ruokailut, liikunnan ja jopa sen mihin kellonaikaan käy suihkussa. Kuten sanottua, tärkeintä on, että on suunnitelma ja mieluiten sellainen suunnitelma, jota on oikeasti mahdollista noudattaa.
Itse kirjasin heti luku-urakan aluksi hyvin yleispiirteisesti ylös sen mitä tulen tekemään, ja aikataulu rakentui pitkälti valmennuskurssin välikokeiden ympärille. Ensimmäisen viikon aikana hahmotin keskimääräisen lukunopeuteni ja sen perusteella laskeskelin kuinka monta kertaa kirjat luen ja kuinka monta sivua ehdin käydä läpi per päivä. Alun kuukausitason suunnitelma muuttui pian viikkotason suunnitelmaksi ja sittemmin se alkoi täsmentyä hyvinkin yksityiskohtaiseksi päivätasoiseksi ohjelmaksi. Suunnittelu toi ainakin itselle tiettyä mielenrauhaa, kun tiesi ehtivänsä tekemään annetussa ajassa kaiken mitä halusi ja lukutavotteisiin pääseminen motivoi. Erityisen hyväksi koin miettiä edeltävänä iltana seuraavan päivän tavoitteet. Aamulla kirjaan oli paljon helppo tarttua, kun tiesi tasan tarkkaan mitä oli tehtävänä. Tapanani oli aloittaa päivä edellisen päivänä luettujen asioiden (lyhyellä) kertaamisella ja vasta sen jälkeen siirtyä uuteen asiaan – eräänlainen pehmeä lasku aivoille ja tuoreessa muistissa olevien asioiden kertaaminen toi hyvän onnistumisfiiliksen.
3. Ensin metsä, sitten puut ja sitten metsän puut
Kenties kliseinenkin vertaus, mutta pääsykokeessa on syytä osata erottaa metsä puilta ja lisäksi osata nimetä sen metsän jokainen puu. Pelkkä periaatteiden ja kokonaiskuvan hahmoittaminen ei riitä, niin kuin ei vastaavasti sekään, että osaa kertoa mitä lukee pääsykoekirjan sivun 126 alaviitteessä 4. Koska tietoa on omaksuttavana lyhyessä ajassa suuri määrä, on hyvä alusta asti jäsentää kirjojen tietoa siten, että se rakentuu muistiin loogisiksi kokonaisuuksiksi. Ison kuvan hahmottaminen on tärkeää erityisesti siinä kohtaa, kun pääsykokeen monisyistä ja tarkoituksella jopa harhaanjohtavaksi kirjoitettua tehtävää alkaa pureksimaan. Kun ensin tunnistaa nopeasti mistä on kysymys, on koherentti vastauskin helpompi rakentaa eikä rajallista vastaustilaa tule täytettyä epäolennaisuuksilla. Tästä syystä suosisin itse lähestymään pääsykoekirjoja siten, että ensin hahmottaa sen ison kuvan. On hyvä selvittää itselleen mistä oikeudenalasssa on kysymys, millaisia tilanteita se sääntelee, mitkä ovat sen keskeiset periaatteet, toimijat ja tilanteet. Yleiskuvan saa helposti esimerkiksi kirjan sisällysluetteloon tutustumalla. Kun yleiskuva on hahmottunut, voi alkaa painamaan mieleensä jo yksityiskohtaisemmin periaatteiden sisältöä, erilaisia tilanteita ja tyyppitapauksia ja sitten täsmällisiä käsitteitä ja termejä. Viimeinen silaus on painaa nämä kaikki selkärankaansa siten, että samanaikaisesti näkee sekä metsän, että sen puut.
Itse toteutin tätä siten, että luin kirjoja eri vaiheissa eri silmin. Ensimmäisillä lukukerroilla tarkoitukseni oli vain hahmottaa mistä missäkin kirjassa on kyse. Mistä puhutaan, mitä säännellään, miksi säännellään ja mihin sääntelyllä pyritään. Esimerkiksi insolvenssioikeudessa keskityin erityisesti oikeuden periaatteisiin ja siihen mihin eri menettelyillä pyritään ja kenelle ne on suunnattu. Seuraavilla lukukerroilla kiinnitin huomioni erilaisiin tilanteisiin – esimerkkiä jatkaakseni pyrin siis hahmottamaan mitä yhtäläisyyksiä ja eroja on konkurssilla, yrityssaneerauksella yksityishenkilön velkajärjestelyllä ja mitä vaiheita niihin kuuluu. Sen jälkeen oli vuorossa täsmällisten käsitteiden ja määritelmien opettelu. Lopuksi luin kirjoja niin, että opettelin yhtä kokonaisuutta, esimerkiksi konkurssia, sen koko laajuudessa siten, että osasin sen keskeiset periaatteet, konkurssin vaiheet ja jokaisen yksittäisen termin.
4. Vaihtelu virkistää
Jollekin varmasti sopii lukea kello 8-16 yhtä kirjaa kerrallaan, tekemättä muistiinpanoja tai alleviivauksia. Vain lukea. Jos tiedät, että tämä toimii kohdallasi, niin tee ehdottomasti niin. Rohkenen kuitenkin väittää, että enemmistölle pelkkä sanojen tankkaaminen alkaa jossain vaiheessa maistua puulta. Ja silloin on aika keksiä vaihtoehtoisia tapoja opiskella kirjojen sisältöä – vain mielikuvitus on rajana. Vaihtelua voi hakea lukemalla useampaa kirjaa päivän aikana. Voi vaihdella paikkaa, kellonaikaa, asentoa ja lukunopeutta. Voi tehdä muistiinpanoja, käsitekarttoja, kysymys-vastaus-kortteja, lukea kirjoja nauhalle ja kuunnella niitä lenkillä. Voi tehdä tehtäviä, selostaa oppimaansa ääneen tai pyytää kaveria kuulustelemaan. Omalla kohdalla käytin päivän parhaat tunnit keskittyneeseen lukemiseen. Iltaisin hieman väsyneemmällä päänupilla muistiinpanojen ja käsitekarttojen tekeminen toimi hyvin. Tein myös Q&A -kortteja (joita luin mm. saunassa ja työpäivinä lounastunnilla). Motivaatio pysyy parempana, kun pitää huolen siitä, että opiskeluun on kiva ja helppo tarttua.
5. Huolehdi itsestäsi
Lienee sanomattakin selvää, että kun koko kevät tähtää yhtä päivää, yhtä muutaman tunnin suoritusta varten, on valintakokeeseen parempi mennä hyvin levänneenä, hyvin ravittuna, erinomaisen hyvin valmistautuneena ja sillä fiiliksellä, että on tehnyt joka päivä parhaansa, ennemmin kuin silmäpussit polvissa, pää ja kroppa ylikierroksilla ja ajatus epäonnistumisesta takaraivossa jyskyttäen. Ethän siis laiminlyö pitää huolta perustarpeista lukemisen vuoksi. Oma taktiikkani oli joka päivä lopettaa lukeminen sellaisella fiiliksellä, että voi kun voisin vielä jatkaa. Lopetin lukemisen myös päivää ennen koetta ja vain lepäsin ja keräsin keskittymistä seuraavaan päivään. Hyvä (ja kurinalainen) ystäväni puolestaan noudatti tiukkaa ruokavaliota ja liikuntarutiinia koko kevään ajan (mutta valmistautui itse koepäivään syömällä edellisenä iltana useamman suklaalevyn). Molemmat keinot todistetusti johtivat onnistuneeseen lopputulokseen.