Päivä Gatitan kengissä
Ajattelin kokeilla ns. ”päivä minun kengissä”-postausta. Ehkä näin saan avarrettua rennolla tavalla sitä, millaista se ”normaali” elämä vientikonsulttina ja Gatitana on 🙂 Okkei, let’s go.
Startti päivään käynnistyy kello 08:00. Torkutus tuntuu taas maailman hienoimmalta idealta. Aamupala? Skip it. Toimistoon olen näitä aamuja varten ostanut jogurttia jo alkuviikosta. Lasi vettä saa riittää. Vaatteet? Käyn nopeasti läpi päivän kalenterin päässäni. Asiakastapaaminen toimiston ulkopuolella, plus normi toimisto. Oikeastaan se ei vaadi mitenkään erityistä vaatetusta, koska useimmiten toimistolla on kuitenkin käytettävä smart casual-tyyliä. Olen äärettömän huono edes itse lukemaan muotiblogeja, mutta omaa tyyliäni voisi varmaan kuvailla aika skandinaavisen yksinkertaiseksi ja ajattoman valtavirran trendejä myötäileväksi. Valkoinen paita, mustat aavistuksen nilkoista lyhyemmäksi jäävät housut ja mustat sukkahousut, harmaa bleiseri ja lopuksi tietenkin piristykseksi helmet kaulaan.
Olen juuri muuttanut uuteen asuntoon, joten ratikka-aikataulut eivät vielä ole ulkomuistissa saati sitten lihasmuistissa aamuaskeraita hoitaessa. Juoksen. Juoksen kovempaan. Ehdin! Tässä vaiheessa huomaan että sataa… Ja sataa muuten aika paljon… prkl. Kumisaappaat, EI nahkaiset herrainkengät olisivat olleet käytännöllisempi valinta. Oh well 😀
Toimistolla avaan koneet, pöytäpuhelimen, sähköpostin, kauppalehden ja HS:n. Käyn uudet emailit läpi nopeasti ja siivoan lukemattomista pois ne jotka eivät vaadi enää vastausta. Siivoamisella tarkoitan jaottelua kullekin kuuluvalle kansioon Outlookissa. File-logiikkani ei ole aukoton, mutta suurimmaksi osaksi löydän tarvitsemani postit nopeasti. Uusien uutiskirjeiden (tänään esimerkiksi Tekes) linkit napsautan valmiiksi selaimeen auki. Keitän vettä ja käyn salakaapillani. Lidlin cappucino maitojauhe pelastaa sateisen ja harmaan aamun. Jogurttia lusikoiden on energiaa lueskella päivän uutiset ja uutiskirjeet eri sektoreilta läpi.
Yleistiedon ylläpito on ehdottoman tärkeää tässä työssä, ja pidämme jatkuvasti silmät auki markkinoiden kehitykselle. Siirryn niihin posteihin joihin on vastattava. 1) Kysyn Ruotsin kollegalta voisimmeko soitella iltapäivällä liittyen mahdolliseen yhteiseen ruoka- ja juoma sektorin projektiin. 2) Vastaan pidempään tietokyselyyn kertoen Suomen luomu- ja luonnonmukaisten tuotteiden markkinoista: tilastoja, trendikäyriä, kuluttajien preferenssejä, kilpailijoiden nimiä ja niiden markkinaosuuksia, jakelijoiden sekä maahantuojien toimintaa tällä sektorilla jne. 3) Ehdotan uudelle maahantuoja kontaktille tapaamista ensi viikoksi. Kello lyö 10:50 ja on pakko printata tarvittavat paperit tämän päiväistä tapaamista varten ja lähdettävä ulos toimistosta”takaisin sateeseen”.
Tapaaminen elintarvikkeiden maahantuojan kanssa on todella mielenkiintoinen. Kävimme läpi suomen food service (=HoReCa) sekä vähittäiskaupan markkinoita ja suurimpia toimijoita, kuluttajien trendejä nyt sekä lähitulevaisuudessa, kasvustrategioita, mutta myös Suomen markkinoiden haasteita. Haasteisiin voi lukea esimerkiksi markkinoiden pienen koon, mikä taas on Suomessa johtanut toimijoiden suhteelliseen pieneen määrään. Hienosti ilmaistuna: ”Suomen vähittäiskaupan markkinat ovat Euroopan keskittyneimpiä”.
Matka takaisin toimistolle sujuu uuden tiedon ja ideoiden aiheuttamassa positiivisessa fiiliksessä.Toimistolla soitan Ruotsin kollegalle, sovimme seuraavan puhelun tiistaille, tällä kertaa myös asiakkaamme kanssa. Vastailen sähköposteihin vielä pari tuntia ja suuntaan edelleen jatkuvassa sateessa kauppaan.
Suunnitelmissa on tehdä vappupiknikille munkkeja perjantaina. Tarvitsen siis pullataikinan ainekset. Palaan kotiin ja löydän kumisaappaat eteisestä. Huoh…tuleehan noita uusia keväisiä sadepäiviä :D
