Päivä Liisan kanssa: Live Aid Suomi!
Freelancer-muusikolla ei oikeastaan ole tyypillisiä työpäiviä, joten pähkäilin pitkään, minkälaisen päivän työstäni haluan esitellä täällä blogissa. Lauantaille osui sopivasti Live Aid -konserttipäivä, joten valinta oli helppo. Päivä oli nimittäin ehdottomasti postauksen arvoinen!
Uusi Lastensairaala 2017 -keräys on jo toivottavasti kaikille tuttu. Varoja uuden lastensairaalan rakentamiseen on kerätty yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä jo helmikuusta 2013, sillä julkiset varat eivät riitä sairaalan rakentamiseen, vaikka tarve on suuri. Tarkempaa infoa hankkeesta voi lukea Uusi Lastensairaala 2017 -nettisivuilta.
Keräys huipentui Live Aid 2015 -megakonserttiin, jossa oli mukana joukkio nimekkäitä artisteja, kuten Jenni Vartiainen, Sunrise Avenue, Jari Sillanpää ja Adam Lambert ja lukuisia muita! Olin itse esiintymässä Higher Ground -gospelkuoron riveissä kolmessa eri biisissä, joissa säestimme Riki Sorsaa, Johanna Kurkelaa, Juha Tapiota, Mira Luotia, Mikko Leppilampea ja Chisua.
Higher Ground on Hanna-Maria Heleniuksen luotsaama loistava suomalainen gospelkuoro, joka ammentaa amerikkalaisesta modernin gospelin perinteestä. Omien gospelkonserttiemme lisäksi meitä kutsutaan usein laulamaan tv-ohjelmiin, studiosessioihin ja konsertteihin Suomen eturivin artistien taustalle, ja juuri Higher Groundin kautta olen päässyt kokemaan aikamoisen läpileikkauksen suomalaisen viihteen tekemisestä. Työryhmissä onkin nykyään useimmiten tuttua porukkaa, ja voin sanoa, että tätäkin konserttia tehtiin mielettömällä innolla ja sydämellä – ja täysin talkoovoimin; rakentajat, äänen ja kuvan tekijät, artistit ja ihan kaikki olivat mukana ilmaiseksi lastensairaalan hyväksi.
Live Aid -konsertti järjestettiin Helsingin Olympiastadionilla ja osa porukastamme kävi soundcheckissä paikan päällä jo perjantaina. Oma urakkani alkoi ”vasta” aikaisin lauantai-aamuna, jolloin paikalle piti kipitellä kirpsakkaan klo 07.20 aikaan ja esiintymisvaatteet jo päällä kameraharjoitusta varten. Sain sisäänkirjautumisesta rannekkeen, jolla talossa pääsi liikkumaan jokaisella ovella seisovien järkkäreiden ohi, jonka jälkeen siirryimme porukalla takahuoneeseen jättämään tavarat ja odottelemaan lisäohjeita. Kaikilla esiintyjillä oli konsertissa oma ”lapsenvahti”, joka piti huolen, että artistit olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Meidän kuoromme ihana host Karita oli minulle tuttu Uuden Musiikin Kilpailusta, jossa olin taustalaulajana vuonna 2013. Kenraalin alkaessa siirryimme Green Roomiin niiden artistien kanssa, jotka olivat mukana konsertin ensimmäisessä kappaleessa. Green Roomissa odotellaan lavalle menoa ja siellä ovat paikalla aina ne esiintyjät, jotka ovat menossa lavalle seuraavan noin puolen tunnin sisään. Green Roomista siirrytään vielä lavan taakse kun esiintymiseen on enää muutama minuutti. Sit menoks!
Sound check oli tehty jo perjantaina, joten klo 8.00 alkoi kenraaliharjoitus, mikä toimi myös kameraharjoituksena koko konsertille. Liikkuvia osia tällaisessa massiivisessa konsertissa on niin paljon, että vaihdot on harjoiteltava etukäteen minuuttiaikataululla. Mahdollisien ongelmien ja vaihtojen selvittämiseen saattaa kuitenkin mennä aikaa, joten aikataulu monesti venyy vielä harjoituksessa. Konsertissa näin ei tietenkään voi olla, joten kaikki bugit onkin hyvä selvittää etukäteen. Oma harjoituksemme oli nopeasti ohi ja sujui suuremmitta ongelmitta. Kuorolle oli järjestetty oma mikitys, noin 2-3 laulajaa per mikki ja haimme nopeasti sopivan asennon, missä osuisimme kuoromikkiin, mutta näkisimme samalla leaderimme ja prompterit (joista näimme juonnot ja laulujen sanat sitä mukaa kun biisi meni eteenpäin). Muutkin artistit olivat paikalla verkkareissaan ja ilman meikkiä tunnollisesti aamutuimaan. Konsertin käynnistänyt Karhunpoika sairastaa räjähti lyhyen balladi-intron jälkeen melkoiseksi rumputykitykseksi.
Ensimmäisen osuutemme jälkeen alkoi piiiitkä ja uuvuttava suvantovaihe. Muut biisit checkattiin lavalla yksi kerrallaan, ja me pääsimme hommiin seuraavaksi vasta klo 13 maissa.
Tauon alussa Karita johdatti meidät aamupalalle. Vatsa olikin jo herännyt uniltaan tässä vaiheessa (en syönyt mitään herättyäni), joten leipä ja puuro maistuivat hyvin. Syömisen jälkeen takahuone, jonka jaoimme Kansallisoopperan orkesterin ja Cantores Minores -kuoron kanssa, oli täynnä porukkaa, joten muutama meistä nappasi meikit mukaansa ja siirryimme lähes tyhjään artist loungeen. Viihtyisän loungen sohvalla oli mukava laittaa päivän maski naamaan, jonka jälkeen loogisesti nukuinkin täydessä tällingissä makeat torkut pehmoisella sohvalla. :) Tunnustan, että vetelin hirsiä muutamankin kerran päivän taukojen aikana, ja niin tekivät monet muutkin. Yksiltä päiväunilta herätessäni huomasin Johanna Kurkelan torkkumassa upeassa puvussaan vastapäisellä sohvalla.
Toinen osuutemme harjoituksesta, jossa vedimme kaksi biisiä peräkkäin, koitti puolen päivän jälkeen. Artisteja oli tässäkin vedossa melkoisesti. Aluksi verioimme Riki Sorsan kanssa toisinnon All You Need Is Love -biisistä, joka esitettiin alunperin Live Aid 1985 -konsertissa, minkä jälkeen seuraan liittyivät Mikko Leppilampi, Mira Luoti ja Juha Tapio laulamaan Joe Cockerin legendaarisen sovituksen Beatlesin With A Little Help From My Friends -kappaleesta. Tässä viimeisessä biisissä pääsimme laulamaan kunnon gospel-tyylillä, joka on meille aina mieluisinta ja ainakin minulle paras osuus konsertista.
Beatles-vetojen jälkeen oli lounasaika kahvilassa. Meillä oli runsaasti aikaa syödä ja höpötellä ihan muita asioita ja ihanien kuorolaistemme kanssa jutellen aika meni siivillä. Syömisen jälkeen kulutin aikaani toisilla torkuilla, meikin ja tupeerausten lisäämisellä, Candy Crushia pelaamalla ja treenaamalla muiden kanssa illan biisejä ja lauleskellen kaikkea muuta mukavaa.
Kellon lähestyessä viittä Green Room kutsui meitä jälleen ja tällä kertaa vuorossa olikin the real deal eli suora lähetys ja liveshow konserttiyleisölle. Aamun kaunis, aurinkoinen ilma oli vaihtunut sateeseen, mutta juuri meidän vuoromme alkaessa aurinko pilkahteli esiin. Veto meni hyvin ja ilolla. En oikeastaan jännitä kuoromme keikkoja ollenkaan, mutta keskityn laulaessani sitäkin suuremmalla tarkkuudella sanoihin, oikeaan fraseeraukseen (mitä ei voi tehdä vain sinnepäin kuorolaulussa) ja omiin ilmeisiin sekä asentoihini. Hassua, mutta juurikin hyvältä näyttäminen ja hymyily on tosi tärkeää tv-lähetystä tehdessä, sillä sekunninkin lopahtaminen keskittymisessä on kaikella todennäköisyydellä juuri se kohta, kun lähikuva naamastani lävähtää ruudulle – näin on käynyt minullekin, mutta en kerro milloin. :D Vedon jälkeen valtasin jälleen sohvapaikan artist loungesta. Kulutin suurimman osan konsertista siellä, sillä konserttia pystyi seuraamaan loungen telkkarista, mutta kävin myös muutaman kerran pihalla katsomassa esiintyjiä livenä. Päivälliseksi söimme samaa ruokaa kuin lounaalla ja vetelin Daim-kakkua vähän liiankin antaumuksella.. :)
Puoli yhdeksältä Green Room kutsui minua viimeistä kertaa, kun valmistauduimme kuoron kanssa Beatles-kappaleiden vetoon. Esiinnyimme tammikuussa Johanna Kurkelan kanssa SuomiLoven päätöskonsertissa, joten äänenavauksena lauloimme sovitustamme Rakkauslaulusta samalla kun Kurkela veti biisiä lavalla. Lauluun yhtyivät Juha Tapio ja oopperalaulaja Mari Palo, ja sulosävelet houkuttelivat oman osuutensa juuri hoitaneen Samu Haberinkin paikalle kehaisemaan, kuinka hyvältä kuulostamme. We know, Samu! ;)
Lava ja katsomo näyttivät ihanilta hiljalleen hämärtyvässä illassa ja pidimme lavalla hauskaa ihan kympillä viimeisen vedon aikana. Meidät kutsuttiin muiden esiintyjien tavoin vielä loppulauluun mukaan, mutta itse skippasin sen, sillä siinä vaiheessa iltaa stadion-päiväni oli kestänyt jo reippaat neljätoista tuntia. Keräsin kamppeeni ja hipsin bussille, ennen kuin koko muu stadionin porukka liittyisi seuraani pysäkille.
Kotona olin melkoisen poikki, mutta kyllä kannatti! Hieno päivä hyvässä seurassa ja sairaalalle kerättiin yli kahden miljoonan euron potti!