Muusikon aakkoset à la Liisa

Auto – tärkeä muusikon työssä, vaikken muuten autoilusta hirveästi välitä. Tänä vuonna pisin keikkareissuni on ollut Lappiin ja matka taitettiin soittimien takia vanhalla kunnon autokyydillä. Note to self: seuraavan mahdollisen Levi-reissun voisi mielummin lentää, tai mennä edes yöjunan kyydissä..

Babies – oma musiikkini on tietysti minulle sydämen asia ja rakkain musaprojektini. Esiinnymme yhtyekokoonpanolla seuraavan kerran heti TÄNÄÄN eli maanantaina 29.6 klo 19.00 Espan lavalla, tervetuloa kuuntelemaan!

C-duuri – helppo sävellaji, josta musiikinopetus usein lähtee liikkeelle. C-duurissa ja sen rinnakkaissävellajissa luonnollisessa A-mollissa ei ole ollenkaan ylennyksiä tai alennuksia, joten pianolla näitä asteikkoja voi soittaa kätevästi pelkästään valkoisilla koskettimilla. Itsekin olen oppini saanut ja oppia myös jakanut C-duurista liikkeelle lähtien.

Disney-musa – erittäin kattavasti edustettuna opetusmateriaalissani. Kaikki musikaalimateriaali on laulajalle suurta herkkua: täynnä upeita, koukukkaita melodioita, vahvoja tarinoita ja mielenkiintoisia kertojahahmoja. Erityisesti murrosikäiset tytöt pääsevät (joutuvat?) veivaamaan Disney-musiikkia ja muita musikaalibiisejä läpi tunneillani – kaltaiselleni true fanille se on aina paras osa opetuspäivää!

Elacinit – korviin valetut kuulosuojaimet, omani vaimentavat tasaisesti 15dB kaikkia taajuuksia. Korvani ovat varsinkin viime vuosina olleet tosi herkät melulle, korvatulpat tulevat siis todella tarpeeseen treeneissä ja keikkoja katsoessa. Esiintyessä en tykkää käyttää tulppia edelleenkään muuten kuin äärimmäisessä hädässä (=infernaalisessa metelissä), mutta harjoittelen tätäkin pikku hiljaa, sillä haluan pysyä hyväkuuloisena tulevaisuudessakin.

Freelancer-verokortti – tätä pääsee jakelemaan ympäri maita ja mantuja joka vuosi. Se löytyykin tallennettuna sähköpostista, puhelimesta, koneelta ym. helposta paikasta siltä varalta, että yllättävä tarve omien tulojen verottamiseen iskee!

Gospel – upea musiikkityyli, joka on tullut minulle tärkeäksi erityisesti Higer Ground Vocals – gospelkuoron myötä. Olen laulanut HG:n riveissä jo kaksi vuotta ja oppinut aivan mielettömästi gospelista, laulamisesta yleensäkin ja vähän muidenkin tyylien estetiikasta. Seuraava keikkamme Timo Lassyn kanssa Pori Jazzeilla 15.7 yhdistelee vanhan gospelin ja negrospirituaalien soundeja jazziin, tervetuloa tsekkaamaan!

Haaveet – kukapa ei haluaisi olla IRS, international rock star? ;) Useimmiten muusikon ammatti – vaikka loistohommaa onkin – on kuitenkin aivan tuiki tavallinen työ, ja glamour loistaa poissaolollaan esimerkiksi kun yrittää väistellä kolmen setin ajan kännisiä, esiintymislavalle domino-palikoiden tavoin kaatuilevia keski-ikäisiä miehiä.

Ihana – sana, jota käytän maneerisesti noin sata kertaa päivässä (viesteissäni sitä ryydittävät lisäksi sydämet ja lukuisat huutomerkit) ja välillä kuulen siitä leikkimielistä kuittailua. Laitoin vähän aikaa sitten eräälle soittokaverilleni vahvistuksen yhdestä keikasta ja hän vastasi minulle vähän piruillen yksinkertaisen lakonisesti: ”ihanaa”.

Joulu – ihana (hih) perhejuhla pimeän talven keskellä. Voinette arvata, että rakastan myös joululauluja. Lempparini ovat Sylvian joululaulu ja Kun joulu on – aika synkkää ja perinteistä, eikö! Olen itsekin yllättynyt, mutta niin ne vain vievät sydämeni uudelleen joka joulu.

Kalenteri – minulla on vieläkin vanha kunnon paperikalenteri ja olisin kyllä hukassa ilman sitä. Opetuksia lukuun ottamatta päivät ja viikot vaihtelevat minulla sen verran, etten muista ilman sitä, mitä minäkin päivänä tapahtuu. Ehkä vielä siirryn joskus pysyvästi digiaikaan, mutta ainakin vielä minusta on jotenkin turvallisempaa nähdä kaikki menoni mustaa valkoisella.

Larynx latinaksi, kurkunpää suomeksi ja tuttavallisemmin vanha kunnon aataminomena on ammattini keskiössä. Naisten kurkunpää on pienempi kuin miesten – siitä johtuu myös naisten korkeampi ääni – eikä se välttämättä erotu naisilla ulospäin, mutta piileksii yhtä lailla kaikilla kaulan keskellä. Tämän pikkuisen paketin kääreenä on suojeleva rusto, joka kätkee sisäänsä muun muassa äänihuulet. Olen kuluttanut paljon aikaa tämän pikkukaverin ymmärtämiselle ja tämän tekstin perusteella puhunkin siitä näköjään kuin jostain lemmikistä. :)

Monitori eli muusikon kuuntelu keikalla. Muusikko ei kuule yleisöön suuntaavista kaiuttimista omaa soittoaan tarpeeksi, ellei kyseessä ole todella intiimi akustinen keikka, joten hänellä on joko oma kaiutin eli kulma- tai etumonitori tai vaihtoehtoisesti kuulokkeisiin liitettävä korvamonitori. Itse tykkään enemmän kulmamonitoreista, mutta korvamonnareillekin on aikansa ja paikkansa. Etenkin tv-keikat ja isommat lavakeikat toimivat tekniikan takia useimmiten korvamonnareiden kanssa.

Nuotit – luen ja kirjoitan nuotteja, kuten muutkin koulutetut muusikot, ja opetustyössä täytyy useinkin tulkita biisejä pelkästään nuottien perusteella. Nuotinluku vaikuttaa kuitenkin joidenkin oppilaideni silmissä myyttiseltä erikoistaidoilta, jota oppii suurinpiirtein yhtä helposti kuin hepreaa. En toki osaa hepreaa, mutta luulen nuottien lukemisen olevan hieman helpompaa. :) Kaikille teille, jotka epäröitte, että voiko laulu/soittotunneille/kuoroon mennä ilman nuotinlukutaitoa (koska tätä minulta kysytään usein): totta kai voi! Siellähän sitä juuri opetellaan instrumenttitaitojen lisäksi.

Opiskelu ei oikeastaan lopu koskaan tässä työssä. Oman opiskeluni seuraava iso pläjäys on oppari ja laulunopettajan ammattiin valmistuminen, niistä tulee varmaan kerrottua (ja tuskailtua) lisää blogin puolella syssymmällä.

Porukka – tuntuu hassulta kutsua bändikavereitani kollegoiksi tai työkavereiksi, vaikka sitä he toki ovat. Ennen kaikkea työkaverini ovat minulle kuitenkin kavereita, joiden kanssa tehdään musiikkia, keikkoja ja opetushommia. Opiskellessa ja töitä tehdessä olen tutustunut isoon joukkoon lahjakkaita muusikoita ja onkin mahtavaa, että jostain löytyy aina tarvittaessa esimerkiksi tuuraaja keikoille.

Queen – minulle niin rakas bändi! Ihastuin Queenin musaan 12-vuotiaana ja rakkaus yhtyeeseen roihuaa edelleen. Monet nykyisistä lempparibändeistäni olen ”löytänyt” lapsena tai teini-iässä ja Queen on niistä ensimmäisten joukossa. Muita minulle tärkeitä bändejä ja artisteja teinivuosiltani ovat mm. Nirvana, Mariah Carey, Bon Jovi ja Minnie Riperton. Aika laajaa skaalaa kieltämättä..! Soitan lemppariartistieni biisejä tietysti tosi mielelläni myös itse cover-keikoilla.

Roudaus eli laitteiston vieminen keikkapaikalle ja kamojen pystytys on monesti puuduttavin osa keikkapäivää. Se sujuu ammattilaisporukalla kuitenkin melko nopeasti ja rutiinilla, varsinkin jos käytössä on tuttu ja hyvä PA eli äänentoisto. Roudauksen jälkeen tehdään soundcheck, ja sitten odotellaankin keikan alkua, huonossa lykyssä useampi tunti.

Sairastaminen on laulajan kauhistus, sillä pienikin köhä vaikuttaa ääneen. Monet instrumentalisti-kaverini ihmettelevät aina välillä, miten laulajat ovat niin usein kipeänä. Vastustuskyvyissä on toki yksilöllisiä eroja, mutta mielestäni laulajat vaikuttavat ulkopuolisen silmissä sairastavan muita useammin, koska pieninkin flunssa oikeasti vaikuttaa työhömme. Ennen laulajanuraani en edes pistänyt merkille pientä kurkun kutitusta tai tukkoista oloa, mutta nykyään vahdin olotilojani muutoksia haukan lailla. Pientä lenssua äänestä ei ulkopuoliset onneksi huomaa, mutta itselläni on tietenkin aina rennoin ja paras olo laulaa silloin, kun ääni on parhaimmillaan.

Teksti – olen ollut lapsesta saakka innokas lukija ja kirjoittaja. Lempparikirjani ovat varmaankin koko Harry Potter -sarja, niihin tuskin kyllästyn koskaan. Päiväkirjamerkintöjen lisäksi kirjoitan itse runoja ja lauluntekstejä, osa teksteistäni pääseekin ulos pöytälaatikosta musiikkini muodossa.

Ulkonäkö – tosi tärkeä osa esiintyjän ammattia, mutta yritän suhtautua siihen käytännöllisesti ja liikaa stressaamatta. Olen tottunut kuulemaan laulamiseni lisäksi paljon palautetta ulkonäöstäni ja yritänkin aina pukeutua esiintymiseen tilanteen mukaan. On todella tärkeää ja osa ammattitaitoa, että esiintyjä ”näyttää kuuluvansa” esiintymisympäristöönsä, mielestäni vielä mielummin ihan ripauksen ylipukeutuneena. Vapaa-ajalla ja muissa töissä kuin keikoilla olen todella rento pukeutuja (minulle kotivaatteet = joka paikan vaatteet) mutta vaatekaapistani löytyy hurjasti erilaisia hienompiakin kuteita kaikenlaisia tilaisuuksia varten. Monet ystävistäni myös kuolaavat ja/tai vähän naureskelevat myös valtavalle meikkivarastolleni, jota olen karruttanut vuosien varrella etsiessäni kaikenlaiset hyppimiset ja hikoilut kestäviä meikkejä – kaikissa sateenkaaren väreissä totta kai.

Viritys – tarkistan soittimen tai laulun vireen old schoolisti ääniraudasta, pattereilla toimivasta viritysmittarista tai nykyään näppärästi kännykästä äänirauta-appin tai -sivuston kautta.

World Wide Web – vietän päivittäin aikaa netissä ihan luvattoman paljon. Työvälineisiini kuuluu perinteisen sähköpostin lisäksi myös ei-niin-perinteisiä foorumeja, kuten Facebook, jossa sovitaan paljonkin työjuttuja. Some ei ole minulle siis pelkästään ystävien elämän seuraamista ja viihdettä, vaan sieltä pitää tarkistella aikatauluja, sopia treenejä, pyytää ja tulla pyydetyksi keikoille ja niin edelleen. Sen takia iltaisin laitankin netin usein pois päältä, sillä en jaksa (ja monesti ihan periaatteesta halua) alkaa vastailemaan klo 22 sunnuntai-iltana meseketjussa töihin liittyviin kysymyksiin.

X-asento – olen vähän stressaajaluonne ja syyllistyn usein töiden tekoon myös vapaa-ajalla, mutta sen vastapainoksi osaan myös rentoutua isolla ärrällä, useimmiten hyvän ruoan ja seuran parissa.

Yö – en tarkoita tässä bändiä vaan ihan sitä itseään, yöaikaa. Olen ehdottomasti iltavirkku ja tarmokkaimmillani myöhään illasta ja silloin usein muusikon työpäiväkin vasta alkaa.

ZzZz – ja edelliseen liittyen, öisin on tarmonpuuskien ja keikkojen jälkeen uni maistuu, tosin ei heti keikan jälkeen. Adrenaliiniryöpystä tokenee viimeistään parissa tunnissa kotiinpääsystä, joten ennen kuin Nukkumatti tulee vierailulle aika kuluu keikkaöisin Netflixin tai koneen kanssa. Myös päiväunet on ihania – olisinpa edelleen pikkulapsi, jolloin niitä pääsisi kiskomaan päivittäin..

År – olen elänyt itse koko aikuisuuteni tähän mennessä ajatellen tulevaa elämää eteenpäin vuoden kerrallaan. Opiskelujen takia vuosisuunnitelma-ajatus onkin toiminut hyvin tähän asti, en osaakaan tehdä pidemmän ajan suunnitelmia. Varsinkin tuleva vuosi pitää kuitenkin sisällään niin paljon elämänmuutoksia, että tällä hetkellä vuosisuunnitelman loppupää näyttää kysymysmerkkiä. Mutta antaa elämän viedä ja katsotaan, mitä tapahtuu!

Äänenhuolto – sinkki, vesi ja uni! Siinä laulajan (tai no, minun) avaimet onneen, ei ainoastaan sairastaessa, vaan muutenkin. Unen tärkeys lienee selvää, itse huomaan huonojen yöunien vaikutuksen äänessä käheytenä ja kuivuuden tunteena, ja myös yleisesti kropassa voimattomuutena. Vettä pyrin litkimään vähintään 1,5 litraa päivässä, näin kesäisin hiukan enemmän. Lisäksi syön sinkkitabletteja ravintolisänä ja koen juuri niiden ansioksi, että sairastan melko harvoin. Bonuksena sinkki myös puhdistaa ihoa! Eron huomaan ihon kunnossa ja flunssa-alttiudessa aina jos unohdan ostaa uuden sinkkipurkin vanhan loputtua.

Ö-duuri – C-duurin vastapainoksi vähän eksoottisempi sävellaji. :) Jos soittaa tai laulaa vähän sinnepäin, voi aina sanoa soittaneensa ö-duurista, heh!