Häikäilemätön kyseenalaistaminen & kutkuttava itsevarmuus

Puunatessani viime viikolla uuden asuntoni uunia toista tuntia saavuttaakseni edellisen vuokralaisen jäljiltä neuroottisen siisteyden Etelä-Helsingissä päähäni pilkahti ajatus siitä miten tähän on päädytty. Siis Lohjalta Turun, Madridin ja Chilen kautta pääkaupunkiin Helsinkiin, vientikonsultiksi, kuukausittaisten työmatkojen innostamaksi ja vuosittain satojen firmojen auttajaksi. Vastauksesta saankin hienon aasinsillan tämän kertaiseen aiheeseen: kauppakorkeakoulun pääsykokeeseen lukeminen.

Keväällä 2007, suoraan ylioppilaskirjoitusten ja niitä edeltävän lukemisen jälkeen, pänttäsin kauppakorkean viittä kirjaa (nykyisin neljä kirjaa) maaliskuun lopusta kesäkuun ensimmäiseen viikkoon asti (Valintakoekirjat ja muut koevaatimukset 2015). Kuten blogimme juristi ius, muodostin ennen valmennuskurssin alkua kokonaiskuvan kaikista kirjoista lukemalla ne läpi pääpirteittäin, suuret kokonaisuudet selvittäen.

Kurssin jokaisella viikolla keskityttiin yhteen viidestä kirjasta, ja viikon lopussa järjestettiin välikoe kirjan kohdista, joista kurssin opettajat arvioivat tulevan todennäköisimmin kysymyksiä. Välikokeet auttoivat myös hahmottamaan minkälaisia kysymyksiä tulisi itse koepäivänä odottaa. a), b), c), d) vaihtoehtoja, oikein ja väärin-valintoja, listoja jonne on sujautettu väärä määre tai verbi ja joka pitää osata sulkea pois jne. Kurssin lopussa pidettiin vielä viimeinen testipääsykoe, jossa sai hyvän kuvan kuinka paljon olisi vielä luettavaa itsenäisesti seuraavien kahden viikon aikana ennen h-hetkeä.

Viisi kirjaa tuli yhteensä luettua läpi muistaakseni noin viisi kertaa. Tämän sanottuani monet kauppakorkeassa opiskelleet ystäväni olivat lukeneet kirjat esimerkiksi kolme kertaa, tai kymmenen kertaa. Itse luin kunnes omatunto ei enää vaivannut päässä jonkin kirjan osalta. Kuten monet muutkin neuvovat: kerroilla ei sinänsä ole merkitystä. Jokainen tietää miten asiat alkavat jäädä muistiin ja ymmärrykseen.

Tein muistiinpanoja eri värisille post-it lapuille. Viisi väriä, viisi kirjaa. Kauppakorkean pääsykokeissa on suurehko määrä listoja, joita on pakko opetalla ulkoa (varsinkin johtamisen, strategian ja markkinoinnin kirjoissa). Soveltavia kysymyksiä on myös, mutta listojen pänttäyksellä kuulemma kehitetään ja testataan istumalihaksia, joita joka tapauksessa tarvitsisit opintojen aikana.

Kehitin listoihin muistisääntöjä. Näitä muistisääntöjen kehittämistä varten on internet neuvoja pullollaan (Abitreenit-tue muistiasi). Itselleni toimi se, että yhdistin numeroita tiettyyn listaan. Jos listaan liittyi esimerkiksi 10 muistettavaa termiä tai määrettä, jaottelin termit samalta kuulostaviksi tai toisiaan lähellä oleviksi ryhmiksi ja opettelin näiden ”sisäryhmien” numerot. Eli: jos asiaan tai teoriaan kuului useita määreitä annoin asialle sopivan otsikon, tämän jälkeen laskin, että määreitä tässä teoriassa on yhteensä 10. Määreet voi omille aivoille helpoksi tuntuvan ja muistettavan logiikan mukaan jakaa esimerkiksi ryhmiin joissa kaikki alkavat a:lla, k:lla tai ”muilla”. K-kirjaimella alkavia oli  kolme, a:lla neljä, jolloin ”muita” jäi jäljelle kolme. Olisi siis opeteltava kolmen ryhmän määreet, joissa määreitä oli 3-4-3, ja jotka kaikki liittyivät yhteen teoriaan, joka selitetään siis kymmenellä määreellä.

Muista kuitenkin valita muistin tukemiseen ne työkalut, jotka toimivat sinulle itsellesi parhaiten. Lukupaikan ja asennon vaihtelu auttoivat myös minua. Ravinnoksi söin normaalia ruokaa ja aimo annokset jäätelöä. Tanssiharrastuksesssa kävin läpi lukemisen neljä kertaa viikossa, jotta aivot saisivat välillä nollapisteen ja lisää verta.

Ehkä kuitenkin tärkeimmät neuvot, jotka voin tarjota ovat häikäilemätön kyseenalaistaminen ja kutkuttava itsevarmuus.  

Häikäilemätön kyseenalaistaminen. Jos jokin asiayhteys tai teoria ei tunnu millään loogiselta, tai sen seurauksia ei ymmärrä, älä epäröi selvittää mikä teoriassa on se hankala asia ja mistä saat vastauksen askarruttavaan yksityiskohtaan. Pureskele ongelma paloiksi (miksi näin, miten niin, siis mistä se sitten johtuu jne.) äläkä pelkää esittää tökerön typeriltäkin tuntuvia kysymyksiä. Esität niitä sitten ystävillesi jotka myös lukevat, valmennuskurssin opettajille, vanhemmillesi tai sukulaisillesi, joilla on ammatillista ymmärrystä asiasta, internetille tai mielitietyllesi. Itse kamppailen edelleen välillä sen kanssa, miten uskallan esittää perusasioista täydentäviä kysymyksiä. Just do it.

Kutkuttava itsevarmuus. Kun kuukausien valmistautumisen jälkeen sinusta alkaa aina joskus tuntua siltä, että tästä asiasta hallitset jo niin paljon, että voisit mielelläsi opettaa asian muille tai on se tunne, että tekisi mieli kommentoida kirjan sivulle takaisin jotakuinkin seuraavasti: ”joo joo, tiedän mitä aiot sanoa seuraavaksi, mutta minä osaan sen jo, joten silmäilen sen vain varmuudeksi nopeasti ja menen seuraavaan asiaan”. Read it till you break it. Tähän kutkuttavaan itsevarmuuden tunteeseen oli hyvä nukahtaa viimeisenä yönä ennen koetta.  (ja kuten kuvasta näkee, lukuprosessin loppua kohden ja kesän lämmetessä nukahtaminen parvekkeelle kirja vielä kädessä oli arkipäivää). Koeaamuna isoisäni ajoi minut Turun kauppakorkean pihaan ja olin kokeessa lähes viimeiseen minuuttiin asti. En panikoinut, vaikka suuressa salissa oli tuolloin enää neljä muuta jäljellä. Oma vastaustyylini on hitaampi kuin monen muun. Tiesin tekeväni parasta omaa suoritustani ja olin päättänyt, että niin tekisin myös seuraavana vuonna, jos tällä kertaa kaikki mokkapalan nonparellit eivät asettuisi okeisiin kohtiin.

Heinäkuussa perjantaina ennen Ruis Rockia 2007 kello 09 aamulla avasin tietokeen vapisevin sormin. Ystäväni lähettämä messengerin pikviesti saavutti minut ennen kuin sain virallista hyväksyttyjen listaa edes auki. Sinä aamuna join teekupin sijasta lasin kuohuviiniä.

Tsemppiä juuri sinulle lukumiseen ja itse koepäivään! Opiskelupaikat odottavat ahkeria, itsevarmoja, innovatiivisia, älykkäitä ja innokkaita.

 

(http://www.delmiller.ca/yes-you-can-my-7-rules-for-success-planning/)