Inhorealismia työhaastattelussa

Ennen kuin käyn tarkemmin läpi omaa reittiäni diplomi-insinööriksi ja nykyiseen työhöni (näistä tulen kertomaan myöhemmin), päätin kirjoittaa siitä, kuinka helppoa on olla saamatta työpaikkaa vain olemalla rehellinen. Ennen nykyistä työtäni hain pariin työpaikkaan ja valmistautuessani työhaastetteluihin aloin pohtia, kuinka hölmö rekrytapa työhaastattelu oikeastaan on. Tai ehkä pahimmillaan voi olla.

Työhaastattelussa hakija näyttää aina käytännössä vain parhaat puolet itsestään – mikä on aina vain osa totuutta, sillä kaikilla meillä on myös salatut kökköytemme. Työhaastattelu käytännössä mittaa usein pahimmillaan vain sitä, kuinka hyvin hakija osaa esittää hyvää hakijaa. Huonojen puolien tai heikkouksienkin kertominen rajoittuu usein tavanomaisiin kliseisiin: kärsimättömyys, aikataulutusongelmat, stressinsietokyky ja niin edelleen, taputeltuna vieläpä kauniisti ”mutta tiedostan nämä ja yritän parantaa tapaa jaadajaada” –pedille.

Mitä tapahtuisi, jos kerrankin olisi työhaastattelussa täysin rehellinen. TÄYSIN rehellinen. Jopa INHOREALISTINEN? Esitän viisi erilaista skenaariota pohdittavaksi:

 

• Mitkä ovat heikkoutesi tai mitä puolia itsestäsi haluaisit kehittää?
• Olen melko laiska, jätän asiat aina viime hetkeen ja pidän välillä turhan pitkiä lounas- ja kahvitaukoja. Tiedostan nämä ominaisuuteni, ja voisin sanoa yrittäväni parantaa, mutta tuskin tulen niin tekemään.

 

• Miten toimit erityisen stressaavissa tilanteissa?
•  Menen itkemään vessaan. Tiuskin muille.

 

• Miksi hait tätä työpaikkaa? Miksi juuri sinut pitäisi valita tähän työhön?
• Koska työ sopii koulutukseeni ainakin melkein, ja tarvitsen rahaa.

 

• Onko tämä ja tämä prosessi sinulle tuttu?
• Ei, mutta googlasin sen nopeasti ennen työhaastattelua, jotta vaikuttaisin pätevämmältä. Oikeasti en osaa näistä asioista juuri mitään, ja toivon, että ne opetetaan perehdytyksessä uudestaan. Jos ei, pitää kysyä joltakulta apua.

 

• Mitä muuta meidän olisi hyvä tietää sinusta?
• Saatan olla menkkakipujeni vuoksi saikulla kerran kuussa. Mikäli en ole saikulla, en halua tuolloin puhua kenenkään kanssa.

 

Palkkaisitko sinä hänet? Etkö? Miksi et?

Kaikki yllä olevat esimerkit ovat tuttavapiiristäni – ihmisistä, jotka ovat hyviä ja arvostettuja työssään. He eivät tosin kertoneet yllä olevia asioita työhaastattelussaan. Mutta näin he voisivat vastata ystävälleen.

Mitä sinä vastaisit yllä oleviin kysymyksiin, jos olisit täysin rehellinen?

Miksi työhaastattelussa ei olla normaaleja ihmisiä? Olenko minä ainoa, joka on miettinyt tätä? Onko universumi hautautunut sokerikuorrutukseen? Onko hovimestari aina syyllinen?