Mitä tapahtuu sivistykselle?

Tänään aamulla olin ryystää aamukahvit väärään kurkkuun. Entiset opiskelukaverit jakoivat kilvan musiikkitieteen aineryhmän professori Eero Tarastin päivitystä, jonka mukaan yliopiston säästöpaineet olivat johtaneet kahden klassisen musiikin opettajan irtisanomiseen – ja näin ollen koko lehtoraatin lopettamiseen.

Väitän ymmärtäväni, että YT-neuvottelut ovat arkipäivää monelle firmalle ja itsekin joudun jatkuvasti töissäni säästämään rahahanojen tyrehtyessä, mutta miksi juuri tämä tehtävä?

Kyseessä on siis lehtoraatti, joka on perustettu Helsingin yliopistoon vuonna 1640, ja sitä ovat pitäneet hallussaan muun muassa Fredrick Pacius, Ilmari Krohn, Robert Kajanus, Jean Sibelius, Leevi Madetoja, Erkki Salmenhaara ja Kalevi Aho. Tällä hetkellä lehtoraattia hoitivat yhdessä säveltäjät Harri Vuori ja Harri Suilamo. On vaikea ymmärtää, millainen ihminen kokee oikeudekseen kuopata suomalaista sivistystä tekemällä tällaisen päätöksen.

Yksi syy minulle valita juuri musiikkitiede, oli – ja on edelleen – oppiaineen lähes 400-vuotinen historia yliopistolla. Olen aina ollut äärimmäisen ylpeä musiikkitieteilijä ja kannatan hautaan asti humanistisia arvoja. Mutta on musertavaa katsoa vierestä tieteenalani järjestelmällistä alasajoa, ja samalla menee roskikseen suuri osa opettajieni ja kollegoideni elämäntyöstä musiikintutkimuksen parissa.

Ajattelin osallistua seuraavaan oman tiedekuntani promootioon. Täytyy toivoa, että yliopistollamme on tällöin halua (tai rahaa säästössä melko suuren ylijäämän vuoksi), jotta se voi tilata säveltäjältä vaikkapa kantaatin juhlistamaan tilaisuutta vai joudummeko mahdollisesti bailaamaan vaikkapa Cheekin tahtiin? Onneksi en enää vietä akateemista vappua – ei nimittäin olisi minkäänlaisia fiiliksiä siihen.

Tästäkin vaahtoamisesta huolimatta toivotan astetta parempaa perjantaita kaikille ruudun toisella puolella!