Musiikkitieteen opiskelusta – opiskelu Helsingin yliopistossa
Perusasiat musiikkitieteestä on nyt käsitelty, joten siirryn tarinoimaan opiskeluajastani yliopistolla.
Omat opinnot
Aloitin opintoni vuonna 2006 ja tällöin musiikkitieteilijöitä otettiin opiskelemaan yhteensä 22 (kaksi ruotsinkielisten kiintiössä). Sisäänottoa on kuitenkin pienennetty melko paljon tuosta vuodesta lähtien ja nykyään opiskelemaan pääsee vuosittain 15 opiskelijaa. Tämä on hyvä määrä, sillä kulttuurialalle koulutetaan jatkuvasti liikaa väkeä (erityisesti kulttuurituottajakoulutuksen aloituspaikkamäärät ovat nousseet melko suuriksi avoimiin työpaikkoihin nähden).
Ensimmäisenä vuonna opiskellaan kasaan musiikkitieteen perusopinnot, jotka nykyään ovat johdantokursseja musiikkitieteen osa-alueisiin. Voimassaolevan opinto-oppaan mukaan siis luvassa olisi seuraavaa:
Johdatus musiikkitieteeseen
Johdatus etnomusikologiaan
Johdatus tietokoneavusteiseen musiikintutkimukseen
Johdatus länsimaisen taidemusiikin historiaan
Johdatus maailman musiikkikulttuureihin
Johdatus populaarimusiikin historiaan
Musiikkitieteen opiskelukaverit osoittautuivat huipputyypeiksi ja fuksivuonna istuimmekin kaikki samoilla luennoilla, jaoimme toistemme jälkkärikarkit ja muistiinpanot ja joku soitteli perään, jos luento oli jäänyt välistä. Opiskelu jatkui hieman päämäärätietoisemmin seuraavina vuosina, jolloin valitsin sivuaineikseni teatteritieteen ja viestinnän.
Pääsääntöisesti musiikkitieteen opiskelijat tekevät ensin kandintutkinnon kolmessa vuodessa ja siirtyvät tämän jälkeen opiskelemaan kaksivuotista maisterintutkintoa. Minulla kandivaihe meni vuodella pitkäksi, mutta maisterinpaperit sain käteen tavoiteajan puitteissa. Pro gradu -tutkielmani kirjoitin jazzfestivaalin tuottajan ammattikuvasta eli kyseessä oli hyvin työelämälähtöinen ja taidehallintoa käsittelevä tutkimus.
Opiskelijajärjestöt
Ainejärjestötoimintaan päädyin vahingossa mukaan, sillä menin opiskelukavereiden kanssa hallituksen varjokokoukseen, jossa minulle jo soviteltiin jo jotakin pientä virkaa. Musiikkitieteen ainejärjestö on nimeltään Synkooppi ja se järjestää bileitä, ekskursioita, seminaareja, toisinaan jopa kursseja ja toimittaa omaa Synkooppi-nimistä lehteä. Synkoopilla on plussapallonoranssit haalarit (kuten myös nykyään aika monilla muilla opiskelijoilla, matkijat). Musiikkitieteen ainejärjestössä tuli tehtyä kaikenlaista, sillä järjestin muun muassa sävellyskonsertin, ammattikuvaseminaarin ja päätoimitin Synkooppi-lehteä useamman vuoden.
Synkooppi-lehden perustaja, kirjailija ja musiikkielämän vaikuttaja Pekka Hako totesi jossain musiikkitieteen tilaisuudessa ”Synkooppi on hyvä foorumi, sillä siinä saa vielä mokata. Työelämässä ei enää saa”. Tämä oli hyvä ohjenuora kaikenlaiselle touhuamiselle ja täytyy kyllä sanoa, että jos en opiskeluaikana olisi väsäillyt esimerkiksi ensimmäisiä apurahahakemuksiani Synkoopille, olisin ollut työelämässä aivan paniikissa, kun sellainen olisi tullut eteen ensimmäisen kerran.
Synkoopin lisäksi opiskeluaika kului mukavasti myös Kymenlaakson Osakunnassa, jonka senioritoiminnassa (voi tuska, me valmistuneet todellakin olemme seniorikansalaisia!) olen edelleen mukana. Osakunnasta lisää joku toinen kerta, mutta kyseessä ei tosiaan ole pönötystä ja kymenlaaksonlaulua ja vaan skumppaa ja hyviä frendejä. Avartaa muuten maailmankuvaa kummasti, kun istuu iltaa porukassa, jossa kaikki opiskelevat aivan eri asioita.
Kun mietin opiskeluaikoja, jään harmittelemaan kahta asiaa. Tulen aina miettimään, miksi en mennyt estetiikan oppiaineen järjestämälle Viinin estetiikka -kurssille, josta kurssilaiset tulivat Ylioppilasaukion Unicafeen syömään pienessä hiprakassa. (Kurssia ei järjestetty koskaan uudelleen.) Toinen onkin sitten hieman vakavampi juttu, sillä en ikinä lähtenyt vaihtoon ja nyt se ei enää ole mahdollista, sillä olen liian vanha. Harvoin itse asiassa tunnen olevani liian vanha mihinkään, mutta let’s face it – oikeasti olen liian vanha yöpymään festareilla teltassa ja lähtemään vaihtoon.
Seuraavassa postauksessa ajattelin keskittyä kertomaan enemmän musiikkitieteestä ja työelämästä. Aikaisemman postauksen musiikkitieteestä löydät täältä.