Tämä mimmi on nyt musiikkipedagogi (AMK)! Neljä ja puoli vuotta opiskelussa kesti, mikä tuntuu toisaalta ihan aika lailla oikealta – tätä hommaa kun ei oikein tenttimällä opita – ja toisaalta vähän hassulta – sairaanhoitajaksikin opiskelee vähemmässä ajassa, ja siinä työssä ollaan kuitenkin vastuussa ihmishengistä. Toisaalta, kuten tuoreiden kollegojemme kanssa tuumasimme valmistumisjuhliemme huuruisena iltana: emme ole vastuussa ihmishengistä, vaan ihmishengestä. Kuulostaa hyvältä minulle.

Todistusten jaon ja opettajien halailujen jälkeen juhlinnat kestivät opiskelijaporukkamme kanssa aamun tunneille saakka, jonka jälkeen lähdin ei-niin-raikkain silmin kotiin Kymenlaakson sydämeen siivoamaan ja valmistautumaan seuraavan päivän sukulaispainotteisiin valmistujaisjuhliini. Tässä iässä, kun suurin osa ikätovereistani on valmistunut ja ollut työelämässäkin jo useita vuosia, oma valmistuminen tuntuu jo odotetulta ja ehkä vähän arkiseltakin. Kuitenkin, ystäväni ruudun toisella puolella, tässä neuvoni teille: juhlikaa! Jokaista virstanpylvästä, uutta työpaikkaa, suoritettua tutkintoa ja saavutusta kannattaa kilistää edes vaikka maitolasilla lähimmän ihmisen kanssa, koska elämässä pitää olla puurtamisen lisäksi myös vähän palkintoja ja selkään taputusta. 

Olen saanut nauttia parin päivän aikana monien läheisten seurasta, onnitteluista ja lahjoista. Hyvältä tuntuu! Nyt onkin aika taputtaa itseään olalle hienosta syksystä ja käpertyä viltin alle nauttimaan muutaman viikon lomasta. Kohta voikin alkaa pikku hiljaa valmistautua tulevaan kiireiseen alkuvuoteen, mutta tällä hetkellä se on vasta kaukaista tulevaisuutta..

Onnea kaikille valmistuneille ja ennen kaikkea ihanaa, rauhaisaa joulua! <3