Usein kysyttyjä kysymyksiä kulttuurialasta

Jos mielit suuntautua kulttuurialalle, kannattaa ottaa huomioon, että moni tapaamasi tyyppi ei ymmärrä, mitä teet työksesi. Olen koonnut tähän kolme yleisintä kysymystä (ja vastausta), joihin olen törmännyt milloin missäkin tilanteessa sukujuhlista kaikenlaisiin ensitapaamisiin.

talo1_0.jpg

Ai saako siitä rahaa? / Paljonko saat palkkaa?

Yleensä työstä kuin työstä maksetaan palkkaa. Toki joskus teen mielelläni pienemmällä palkalla tai palkatta, jos projekti on mielenkiintoinen, auttaa minua eteenpäin tai jos yksinkertaisesti joku ystävistäni kaipaa apua. Tietenkin jos budjetoisin jonkun projektin todella pieleen, en ehkä voisi/kehtaisi nostaa omaa palkkaani.

Minusta ei ole kamalan kohteliasta kysellä ventovieraiden ihmisten palkoista, joten minun on melko vaikea ymmärtää, miksi kulttuurialan työntekijöiltä kysytään usein melko tarkkoja palkkasummia. En minäkään tiedä, mitä vaikkapa joku biokemisti tekee työkseen, mutta en olisi heti ensimmäisenä kyselemässä hänen palkkatietojaan. Toki palkoista on hyvä puhua, jos kokee sen esimerkiksi kollegoiden kesken tarpeelliseksi, mutta raha-asiat ovat minusta melko huono keskustelunavaus. Niin ja tämän alan palkoillahan ei rikastu – ellei satu olemaan vaikkapa Cheek.

talo2.jpg

Miksi sulla on noin monta työpaikkaa?

Kulttuurialalla työn luonne on useimmiten projektiluontoinen. Esiintyjät kiinnitetään tiettyyn produktioon (festivaalille, oopperaan, konserttiin, näytelmään) vain kyseistä teosta varten. Tämä on alan normaali työtapa ja vuoden työsopimusta kutsutaankin leikkimielisestä joidenkin friikkujen kesken ”hautakivisopimukseksi”. Oikeasti hautakivisopimus tarkoittaa teattereihin 1980-luvun alussa solmittuja näyttelijöiden pitkiä työsopimuksia eli suoria kiinnityksiä eläkeikään saakka.

talo3.jpg

Sun työ on varmaan tosi coolia, kun pääset tekemään duunia julkkisten/näyttelijöiden/maailmantähtien kanssa?

Toki kulttuurialalla työskenteleminen voi olla joillekin tosi siisti juttu, mutta kyseessä ei ole mikään selfieitä ja skumppaa -ala. (Tosin kaiketi sitä kohti voi aina pyrkiä.) Tämä on ihan samanlaista duunia kuin mikä tahansa muukin epätavallisine työaikoineen (festivaaliaikana helposti yli 100 tuntia viikossa), ja vaikkapa teatterityössä lauantai-illat eivät ole koskaan vapaita.

Lisäksi työpaikoista on kova kilpailu ja alalle koulutetaan (omasta mielestäni) liian paljon väkeä. Näin ollen suosittele hakemaan kouluun ainoastaan sen vuoksi, että haluaa olla vaikkapa tuottaja – pitää olla jotain kiinnostusta ja (substanssi)osaamista.

Mitä asioita sinulta kysytään eniten omaan työhösi liittyen?

Kuvituksena muutama otos keväältä lempipaikastani Cafe Talosta. Ja sangriasta, koska toisinaan lauantai-illat vaativat sitä.

Niin ja muistathan äänestää meitä Indiedays Blog Awardsissa täällä.

Puheenaiheet Työ Ajattelin tänään

Tiedonjanoa ja aineistohakua

Syyslomaviikko on täällä, jippii! Loma on tosin minulla tänä syksynä enemmän henkistä laatua, sillä yhtä opetuspaikkaani lukuun ottamatta kaikki työni, treenini ja kouluhommani kulkevat ihan normaalia tahtia ilman tietoakaan syyslomasta. Se on tässä kohtaa kyllä ihan ok, sillä parin kuukauden päässä häämöttävä valmistuminen on minulle ihan tarpeeksi lähellä. Lisäksi, oli tai ei hetkellinen puuska, tässä taloudessa on onnistuttu tekemään töitä oikein hyvää vauhtia. Myös kevään duunit alkavat pikku hiljaa hahmottua, joten nyt ei muuta kuin ykkönen silmään ja opparin kirjoitukseen..!

Olen tällä hetkellä suurin piirtein puolivälissä työtäni ja vielä jossain määrin kiinnostunut aiheestani – ystäväni viisas neuvo tehdessäni muinoin kandityötäni kuului: ”kun oot ihan täysin kyllästyny aiheeseesi, etkä jaksa ajatellakaan sitä ilman välitöntä migreeniä ja yrjötystä, oot valmis!” Ihan niin kypsä en ole, joten sanottavaa löytynee vielä, ainakin tämän ystäväni teorian mukaan.

img_20140204_133256.jpg

Toistaiseksi kirjoitusurakka on sujunut suurin piirtein hymyssä huulin, toisinaan tahattomastikin. Tekstinkäsittelyohjelmallani on hyvä huumorintaju oikeinkirjoituksen suhteen ja se yrittää jatkuvasti jekuttaa minua korjaamaan muun muassa Dave Grohlin grilliksi, Charles Mingusin mangustiksi, riffit treffeiksi tai vaihtoehtoisesti fyffeiksi (näköjään ohjelma on ns. ihan megessä slangisanaston kanssa) ja polyrytmiikan pölyrytmiikaksi. Kiitän Wordiä kovasti korjausehdotuksista, mutta pärjänen ilmankin. Tosin tekisi mieli printata itselle tällainen mad libs -versio opparista sitten kokonaisuudessaan, kun se on valmis. Ja jos siitä tulee sillä tavalla parempi, saatan palauttaakin työn niin.. 🙂

Kirjalliset lopputyöt ovat ihan oma maailmansa, sillä ne käsittelevät aika yksityiskohtaisiakin aiheita alan sisältä. Monia musiikin alan töitä selailtuani olen löytänyt paljon mielenkiintoisia aiheita, joista kirjoittaminen ei olisi tullut minulle mieleenkään! Hyvistä oppareista voikin oppia paljon uutta, ja oman alani työt ovat parhaimmillaan tosi kiinnostavaa luettavaa. Olenkin selaillut viime aikoina paljon Theseusta, josta löytyy suomalaisissa ammattikorkeakouluista valmistuneiden opiskelijoiden töitä. Theseuksesta löytyvät kaikki elektronisessa muodossa julkaistut työt, mutta paperiversiot löytyvät ammattikorkeakoulujen omista kirjastoista.

img_20151012_124428.jpg

Gradut, diplomityöt, ja väitöskirjat kannattaa etsiä yliopistojen omista E-thesis -tietokannoista, mutta monien suomalaisten yliopistojen työt löytyvät yliopistokirjastojen yhteistietokannasta Melindasta. Aineistohaku pitää rajata opinnäytetöihin, sillä Melindasta löytyy kattavasti muutakin aineistoa ja kirjallisuutta opinnäytetöiden lisäksi.

Huomasittehan muuten jo, että 40 hours and counting on ehdokkaana Indiedays Blog Awardseissa? Lifestyle-blogiehdokkaita voi käydä kurkkimassa ja äänestämässä täältä. Me olemme näppärästi listalla heti ensimmäisenä, ja arvostamme kovasti, jos käytte lahjoittamassa äänen kaikkien hienojen blogien joukosta juuri meille!

Kulttuuri Musiikki Opiskelu