Mitä teet kun kuulet kolme päivää ennen elämäsi ensimmäistä täyspitkää neljän viikon kesälomaa, että koko organisaatiota jossa olet töissä ei välttämättä ole edes loman jälkeen olemassa. Tai ainakaan kovin pitkään ja parhaimmassakin tapauksessa lafkasi rakenteita tullaan moukaroimaan Thorinin työkalupakkia käyttäen.  Lyhyesti, erilaisia epävarmuustekijöitä olisi siis yhtäkkiä lukematon määrä.

<http://memegenerator.net/instance/59133065>

Kyllä, kyseessä oli vasta epävirallinen uhkakuva. Kyllä, asun yksin vuokralla, vastuullani ei ole lapsia ja kuten monet suomalaiset, olen työttömyyskassan täysvaltainen jäsen. Olen nuori ja CV:n monipuolisuuden ansiosta jotain töitä löytyisi suhteellisen nopeasti. En vertaakaan itseäni vaikkapa Microsoftin viimeaikaisten vähennysuutisten uhreihin. Silti, vaikka ihminen tiedostaa, että mikään ei ole pysyvää ja että toiset ovat selviinneet paljon haastavimmista tilanteista, meistä jokainen on todennäköisesti aina hetken kuin puulla päähän lyöty kun kohtaa vastaavaa itse.

Täytyy myöntää, että parikin tuntia meni siinä, että löysin taas motivaation tehdä jäljellä olevat neljä työpäivää normaalilla aktiivisuudella. Aluksi olin myös aivan varma, etten pystyisi rentoutumaan lomalla. Italian ja Turkin matkat nyt vähintään menisivät pieleen, kun kyttäisin organisaation intraa wifien avulla. Sitten päätin että hitot: oliko tilanteessa jotain mitä voisin itse tehdä parantaakseni tilannetta? Hyvin vähän oikeastaan. Voisin ehkä katsella avoimia työpaikkoja normaalia passiivista selailua aktiivisemmin, mutta Suomen kesälomakauden ollessa huipussaan ei sekään aiheuta päivässä suurta työsarkaa. Mitä murehtiminen siis auttaisi kun en itse ollut lähelläkään tilanteen ohjaimia? Ei yhtään mitään. Teinkin tilanteesta itselleni luonteenkasvatuksellisen harjoituksen priorisoimalla rentoutumisen, matkustamisen, lomafiiliksen ja siirtämällä minulle tyypillisen panikoinnin niin syrjään kuin suinkin mahdollista neljän viikon ajaksi. Loman jälkeen olisi tilanteesta enemmän tietoakin.

<http://dartfordbridgecps.com/?p=6528>

Olen kuullut monen käyttävän samanlaista huolien arkuttamista ja piilottamista loman/breikin tieltä. Gradun kirjoittaja tai itseopiskelija päättää, että hän on nyt kaksi viikkoa miettimättä lähteiden määrää, eikä sivujen määrän kasvattamattomuudesta saa tuntea huonoa omaatuntoa tämän ajan sisällä.  Ne jotka jäivät esimerkiksi ilman opiskelupaikkaa tai ne jotka hakevat töitä saattavat hyvin harkita sitä, että uuden lukukierroksen ja uusien hakemusten kirjoittaminen onnistuu laadukkaammin kun levänneet aivot pääsevät loman jälkeen puurtamaan. Loma olisi tietenkin täydellisempää, jos kaikki muutkin asiat elämässäsi olisivat mallikkaasti. Sellaista lomaa ei moni elämänsä aikana kuitenkaan koe. Elämä on paljon yllättävämpää ja moninaisempaa kuin sadut ja ihanteet joita Aurinkomatkojen ja kumppanien mainokset meille kertovat. Usein myös lähempänä arjen tylsyyttä, kuin extremeä surffailua unelmiesi uros tai naaras hartioillasi.

<http://www.islandartcards.com/shop/Hawaii-Northwest-Orient-Airlines-Hawaiian-Tandem-Surfing-Giclee-Art-Print-Poster-WAP1748.html>

Sitäpaitsi melkein koko Suomen kansa on joutunut muuttamaan käsitystään tämän kesän ja kesälomansa tarjoamista mahdollisuuksista. Kaikki me 5,5 miljoonaa sielua puimme kesä- ja heinäkuun päällemme sade- ja tuulitakkeja. Ja kun asiaa ajattelee pessimistisesti, olimme sitä jo tehneet edelliset  11 kuukautta ilman pitkiä taukoja. Hellehameet ja toppahousut ovat kummatkin jääneet tänä vuonna kaappeihin. Meillä suomalaisilla onkin ehkä maapallon pisimmät lomat ja lyhyin kesä, kaikki samassa kivassa paketissa. ”Jippii!”

Säistä ja irtisanomisista huolimatta olemme sen velkaa itsellemme, että edes yritämme ottaa lomistamme kaiken mahdollisen ilon irto. Nöyrinä olemmekin nyt elokuussa ryömineet kellareistamme ja nurkistamme palvomaan loppukesän aurinkoa puistoihin, terasseille ja rannoille. Suurin osa on joutunut palaamaan jo töiden ja opintojen ääreen ja scheduloimaan auringon jonnekin illan ja viikonlopun laitamille. Ja pakkohan se on ollut. Aurinko ja loma ovat vähän kuin alla oleva thug life –kisu: ei niitä vain kiinnosta. Loma loppuu ja valo vähenee. Kiukuttelu ja panikointa ei auta. Itseleivottu mustikkapiirakka tai loppukesän puistobisset auttavat…vähän.

(PS. Loman jälkeen työpaikka on muuten ainakin vielä paikallaan. Välitön uhkakuva on poissa, mutta muutospaineet jatkuvat ja tilanteen kanssa tehdään normaalisti töitä kunnes toisin ilmoitetaan.)