Kulttuurimaisterin aakkoset

Helsingin Sanomissa oli noin kuukausi sitten mielipidekirjoitus kulttuurimaistereiden tarpeellisuudesta. Sisällöstä voi jokainen olla mitä mieltä tahansa, mutta terminä kulttuurimaisteri on minusta loistava, todella osuva ja toimiva! Kirjoituksesta inspiroituneena haluaisinkin avata työtäni kulttuurimaisterin aakkosten avulla.

Avustukset ja apurahat. Kulttuurialaa tuetaan paljon erilaisilla avustuksilla, jotka ovat naurettavan pieni osa valtion budjetista. (Opetusministeriön koko kulttuuribudjetti vuonna 2014 oli 429 miljoonaa euroa eli alle prosentin valtion koko 52 miljardin budjetista.) Kyse ei siis ole millään muotoa isoista rahoista, vaikka moni kansalainen tuntuu niin ajattelevan – harvan kokonaisen alan perustoiminnot kun pyörivät tuolla summalla. Olen sitä koulukuntaa, joka mielellään näkisi kulttuuria rahoitettavan muillakin rahoitusmalleilla Jenkkilän tyyliin, mutta syystä tai toisesta esimerkiksi lakimuutos kulttuurialojen varainhankinnan mahdollistamisesta on vasta nyt tulossa käsittelyyn.

Budu eli budjetti. Yksi tärkeimmistä työvälineistä. Koska rahaa on käytössä rajoitetusti (ja yleensä vähän), ylityksiä ei yksinkertaisesti saa tulla.

Cc. Yksi parhaimpia ominaisuuksia tiedonjakoon koskaan – sähköpostin cc-toiminto.

Deposit. Ulkomaisille artistille maksettavan palkkion ensimmäinen puolikas. Usein artisteille maksetaan puolet keikkapalkkiosta etukäteen ja loppuosuus esiintymisen jälkeen.

Excel. Tuottajan paras apuväline oikeastaan kaikkeen mahdolliseen työntekoon. Excelissä pyörivät niin budjetti- ja työaikaseuranta kuin kaikenlaiset kontakti-, hotellimajoitus- ja lentolistatkin.

Freelancer. Friikkuna tai yrittäjänä työskenteleminen ovat varmasti kaksi yleisintä tapaa ansaita elantonsa kulttuurialalla. Freelancer on projektityöntekijä, joka myy osaamistaan ja näin ollen hänen työtapansa ja välineensä ovat jatkuvasti ajan tasalla.

Gradu eli maisterin lopputyö. Tein ensimmäisen graduni vuonna 2012 jazzfestivaalien tuottajien ammattikuvista. Nykyinen tekele toivottavasti valmistuu ensi vuonna ja pyörii niinikään festivaaliteeman ympärillä. Tällä kertaa käsittelyssä festivaalin taloudelliset ja imagolliset vaikutukset siinä kaupungissa, missä tapahtuma järjestetään. Tästä varmasti lisää syksymmällä.

lontoo1.jpg

Humanistinen koulutus. Jos minusta ei olisi tullut humanistia, olisin ehdottomasti halunnut opiskelemaan käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan. Ihmiset ja ihmisläheisyys kiinnostavat minua. Haluan ajatella asioista ihmislähtöisesti ja tällä hetkellä yleissivistävä, monitieteinen, laaja, analysoiva, uudistumiskykyinen, ja asiantuntijavetoinen humanistinen koulutus musiikista ja teatterista on ollut itselleni aivan kullanarvoinen.

I-perhe. Vannon Applen tuotteiden nimiin, sillä omassa käytössäni ne vain kestävät paremmin kuin muut laitteet. Työpaikallamme on kaikilla macit ja tekniikkatukihenkilömme oli suorastaan pöyristynyt huomatessaan harjoittelijan työpöydällä Asus-merkkisen koneen. Kommentti oli tyly: ”Kuka on tuonut tänne pc:n?”

Jazz. Lempimusiikkini, jota ilman en pystyisi elämään. Jotkut sanovat, että jazzia on vaikeaa ymmärtää, mutta omasta mielestä musiikin rakenne on yksinkertainen: jazzissa on teema ja soolo. Jälkimmäinen voi tosin kestää vaikkapa useita tunteja.

Karonkka. Kun töissä saadaan yksi projekti (ensi-ilta, mainoskuvaus, festivaali, tuotanto) päätökseen, juhlitaan sitä karonkassa, johon kaikki asianosaiset kutsutaan. Veikkaisin, että nämä juhlat saattavat toisinaan olla sitä pahinta firman pikkujoulut -osastoa.

Lälläri eli radiopuhelin. Suurien tuotantojen tärkein kommunikointiväline, jota ilman olen pärjännyt kaikki nämä festivaalivuodet. Mutta silti juuri lälläreiden metakka tuo tekemisen meininkiä festaritoimistoon.

Minna Parikat. Jos olisin ns. siisteissä sisätöissä, käyttäisin lempisuunnittelijani kenkiä varmasti koko ajan, mutta pidempinä päivinä ainoa vaihtoehto ovat lenkkarit.

lontoo2.jpg

Nauru. Jos töissä ei naurata tarpeeksi usein, silloin pitää vaihtaa työpaikkaa. Tämä pätee kaikkiin elämän osa-alueisiin – jos huomaan naamallani Sibelius-rypyt naururyppyjen sijaan, pitää jonkin asian muuttua.

Opiskelu ja oppiminen. Tuskin kenellekään on jäänyt epäselväksi, että kannatan opiskelua ja uuden oppimista. Koen, että koulutus antaakin meille suuren läjän substanssiosaamista, mutta työelämässä on silti oltava valmis opettelemaan jatkuvasti uutta. Tähän aikaan ensi vuonna minulla on toivottavasti kahdet maisterin paperit, mutta en pidä mahdottomana, että kouluttautuisin vielä lisää, jos työ sitä vaatii.

Projektiluontoisuus. Vaikka yleisesti puhutaan pätkätöistä ja niiden yleistymisestä, kulttuurialan rakenteet ovat aina sallineet projektiluontoiset työt ja monet vaihtavatkin sujuvasti projektista toiseen tai tekevät useampia keikkoja päällekkäin.

Quote eli lainaus. Yksi elämäni parhaimmista lainauksista on äitini suusta. Kun muutin pois kotoa, hän antoi minulle kaksi neuvoa: ”Älä ota nuorempaa miestä, äläkä opintolainaa.”

Raideri tai rider. Näistä löytyvät ne artistien kummallisimmat toiveet erikoistyynyistä ja violeteista takahuoneista Cristal-samppanjaan ja merkkiviskeihin.

Shotti. Ilmestyvät yllättäen jostain usein suurena laumana lautasella (esimerkiksi kohdassa K) ja häviävät sitten kuin laivat yöhön. Kumma juttu.

lontoo3.jpg

Turvallisuus. Kaikki yleisötapahtumat, teatteriesitykset ja festivaalit tulisi aina järjestää niin, että turvallisuus pidetään mielessä. Teattereissa on aikojen kuluessa syttynyt useita tulipaloja, ja festivaaleilla koettu paljon kuolemantapauksia – Suomessa viimeisin Sonispheressa muutamia vuosia sitten, jonka jälkeen useat yleisötapahtumien turva-asetukset muuttuivat. Tiesitkö, että teatterin lavalla palovartijan on oltava läsnä silloinkin, kun näyttelijä sytyttää vain vaivaisen tulitikun? Tiesitkö myös sen, että Suomessa festivaaliteltat ja muut rakenteet on pystytetty niin, että ne eivät lähde lentoon tai kaadu sateella? Tässä maassa on turvallista käydä yleisötapahtumissa ja turvasuunnittelu näkyy myös lipun hinnassa.

Ura. Ura tarkoittaa itselleni sitä, että pystyisin työllistymään valitsemallani alalla, mielekkäissä työtehtävissä kivojen ihmisten kanssa, jotenkuten nousujohteisesti eläkeikään asti. Vanhana minusta voisi tulla juuri se ”kukkahattutäti”, joka viilettää kulttuurilaitoksen rappusia Marimekkoon pukeutuneena. Rahan takiahan tätä hommaa ei kukaan tee (paitsi ne ruotsalaiset, jotka ovat osanneet tuotteistaa osaamisensa jo vuosikymmeniä sitten ja se yksi tyyppi, joka perusti Exit-festarin), mutta se ei ole itselläni ollut koskaan se ykkösasia alavalintoja tehdessä. Uraa kulttuurialalla kannattaa alkaa miettiä jo opiskeluaikana. Koska joka ovelle on jonoa, työkokemuksen kasvattaminen opiskelujen ohella on elintärkeää.

Verkostot ja verkostoituminen. Kukaan ei voi olla asiantuntija kaikissa asioissa, joten on hyvä tietää sellainen tyyppi, jolta kysyä neuvoa. Koskaan ei tiedä, milloin täytyy buukata hieroja bäkkärille, etsiä sousafoni tietyssä vireessä kahden tunnin varoitusajalla tai hoitaa oikeanlainen vodka takahuoneeseen sunnuntaina. Suurin osa verkostoistani on puhelimessani, ja vaikka talletankin yhteystiedot pilveen säännöllisesti, olisi puhelimen häviäminen maailmanloppu.

Wifi. Varmaan itsestäänselvyys monelle meistä näinä aikoina. Toimiva wifi mahdollistaa myös etätyöt käteväsi mistä päin maailmaa tahansa.

X eli tuntematon. Pidän siitä, että olen tällä hetkellä lähempänä kolmeakymppiä kuin että olisin vasta parikymppinen. Vaikka tietyt asiat ovat elämässä yleisesti ja urankin suhteen täysin sumun peitossa, osaan suhtautua epävarmuuteen huomattavasti tyynemmin kuin aiemmin. Olen melko kärsimätön ja haluan nopeuttaa asioita, mutta kolikon kääntöpuolena on tällöin usein itsensä liiallinen väsyttäminen.Pitäisi aina muistaa, ettei kaikkea tarvitse tietää vielä ja pitää jäädä mahdollisuuksia yllätyksillekin.

Yhteisöllisyys. Projektiluontoisuuden vuoksi kulttuurialan työryhmistä tulee usein melko tiiviitä yhteisöjä, jotka painavat sata lasissa juuri sitä yhtä tavoitetta (ensi-iltaa, elokuvaa, keikkaa, festivaalia) kohti. Kun töitä tehdään ympäripyöreitä päiviä stressaavissa olosuhteissa, on sanomattakin selvää, että samassa veneessä soutavat tyypit tuntevat minut eri tavoin kuin muut. Tällä on myös se kuuluisa toinen puoli, sillä esimerkiksi festivaaliurakan jälkeen minun on vaikea nähdä muita ihmisiä. Koen, että he eivät tajua, mitä minulle on tapahtunut ja mitä kaikkea lyhyessä ajassa olenkaan käynyt läpi. Toisaalta en välttämättä juuri silloin ole parasta seuraakaan, sillä puhuisin vain työjutuista.

lontoo4.jpg

Zn eli sinkki. Varmaan osa tämän blogin kirjoittajista ihmettelee, kun meikäläinenkin muistaa vielä jonkun kemiallisen lyhenteen, heheh 😉 Mutta siis, syön melkein joka aamu sinkkiä, koska olen melko tiuhaan flunssassa. Tämä aamurutiini on kuitenkin tuntunut auttavan ainakin omalla kohdallani.

Åhå. Inhoan mokailua ja pyrin aina milloin minkäkin projektin tai yhteisön kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Nykyään tosin annan itselleni jo aika paljonkin anteeksi, koska aina ei voi onnistua ja duunia ei voi painaa kellon ympäri tavoitellessa karkuun lipsuvaa virheettömyyden tunnetta.

Äidinkieli. Vaikka opiskelu englanniksi onkin heikentänyt meikäläisen oikeinkirjoitustaitoja enemmän kuin laki sallii, liputan silti äidinkielen osaamisen ja kunnioittamisen puolesta. Tähän lokeroon mahtuu sekä yhdyssanavirheiden että kapulakielen vihaaminen, mutta myös nollatoleranssi turhan sivistyssanapuuron ja vierasperäisten sanojen käytölle. Ehkä tämä on kummallista puhetta akateemisen koulutuksen saaneelta ihmiseltä, mutta ihan oikeasti – jos sanalle on jo suomenkielinen vastine, käyttäkäämme sitä!

Öiset asiat. Öisin maailma näyttää toisenlaiselta. Rakastan yöllisiä keskusteluja, lumisadetta yöllä, alkusyksyn öiden kirpeää tuoksua ja öistä toimistohysteriaa viikkoa ennen festaria, jolloin työpäivät venyvät pikkutunneille asti.

Suhteet Oma elämä Työ Ajattelin tänään

Tämän diplomi-insinöörin aakkoset

A eli asiantuntijuus. Asiantuntijana työskennellessä kuumottavinta on, että mitä enemmän tietää jostain asiasta, sitä paremmin tietää myös, miten paljon on vielä tietämättä. Ja miten paljon tulee jäämään tietämättä, koska yksi tai montakaan ihmiselämää ei ikinä riittäisi ymmärtämään kaikkea, mitä haluaisi ymmärtää. Ja koska aivokapasiteetti ja muisti on rajattu, mitä enemmän tietää jostain tietystä asiasta, sitä vähemmän tietää enää laajasti kaikesta. Tuoreena ylioppilaana koin, että tiedän aika paljon asioita, mutta nyt en uskalla sanoa pärjääväni enää edes Trivial Pursuitissa. Anssi Kela kiteytti hyvin: ”Kun lakit päähän vedettiin, kaikesta kaikki tiedettiin. Mitä vanhemmiksi vartutaan, sitä tyhmemmiksi muututaan, enkä minä ainakaan mistään tiedä paskaakaan”. Huoh.

B eli BAT eli Best available technology. Termi jota käytetään tekniikoista ja esimerkiksi tuotantosuunnitelmien toimintatavoista, jotka minimoivat ympäristövaikutuksia. Tällaista teknologiaa pyrimme kehittämään metallien valmistukseen jatkuvasti.

C eli hiili. Hiilen kemiallinen merkki on C, ja kaikki orgaaninen elämä ja aines sisältää hiiltä. Tämän takia hiiliyhdisteiden kemiaa kutsutaan orgaaniseksi kemiaksi. Orgaaninen kemia ei ollut valtaisa suosikkini opiskeluaikana, mutta perusasioiden hallitsemisesta on ollut yllättävän paljon hyötyä.

D eli diplomityö. ”Dippa” on teekkarin gradu, ja omalla kohdallani se oli elämäni ehkä piinaavin urakka. Dippaani sisältyi erittäin laaja kokeellinen osa tuotantolaitoksessa, mikä muuten olisi ollut kiinnostavaa, mutta Murphyn lain mukaisesti mittalaitteistostani kaikki, mikä pystyi menemään rikki, meni rikki (mukaan lukien kunnianhimoisen DI-työntekijän hermot). Dippa kuitenkin mutkien kautta valmistui, ah sitä huojennusta! Joku vanhempi tieteenharjoittaja sanoi minulle joskus: ”Muista, että dippa on vain yksi harkkatyö muiden joukossa. Loistava ohje – kaiken sen diplomityöstä stressaamisen olisi voinut hyvin käyttää hauskempiin asioihinkin, ja silti dippa olisi valmistunut.

E eli empatia. Väitetään, että pehmeistä arvoista ei olisi hyötyä ”kovilla aloilla”. Ei muuten pidä paikkaansa.

F eli fiilis. Minulle erittäin tärkeää jaksamisessa ovat työyhteisö ja työpaikalla leijaileva positiivinen tunnelma. Inhoan aamuja yli kaiken, mutta töihin on silti (lähes) aina kiva mennä, koska työilmapiiri on niin loistava ja vastaanottavainen. Saan olla höperö oma itseni, ja siitä huolimatta ammattitaitoani arvostetaan ja minuun luotetaan. Siitä tulee järkyttävän hyvä fiilis.

G eli Google. Loistava työkalu esim. kaikkeen, töissä ja vapaa-aikana. Teen varmaan 100 sanahakua Googlessa päivässä.

H eli huumori. Elämäni yksi tukipilareista. Ei ole niin rankkaa aihetta, että siitä ei voisi (oikean porukan sisällä) heittää huumoria. Huumorilla elämään suhtautuminen tekee vastoinkäymisistä pienempiä ja iloista isompia. Huumorin lempilajejani ovat sarkasmi, musta sekä tilannehuumori.

I eli insinöörit. Upeita ihmisiä, joiden hienouksia eivät kaikki ulkopuoliset aina huomaa ehkä epämuodikkaiden vaatteiden tai kuivan koodaushuumorin ja irkkinikkien takaa. Ilman insinöörejä meillä ei ihan oikeasti olisi juuri mitään tekniikkaa käytössä. 

J eli jaksollinen järjestelmä. Tekniikan alan perustyökalu, joka on olennainen etenkin kemiassa. Tämä alkuainetaulukko on edelleen tasaisin väliajoin käytössä työssäni. Naureskelin aikaisemmin, että nämäkin aakkoset olisin voinut coolisti hoitaa pelkillä alkuaineilla, ja tadaa, kaikki lukijat olisivat oppineet enemmän kemiasta lopettaneet lukemisen viimeistään b-kirjaimen kohdalla.

K eli kiltatoiminta. Käytin suuren osan vapaa-ajastani opiskeluaikana ylioppilaskunnan alaiseen yhdistystoimintaan. Killat ovat Otaniemessä saman alan opiskelijoista koostuvia yhdistyksiä, jotka järjestävät kaikenlaista hauskaa tekemistä jäsenilleen sekä esimerkiksi yritysvierailuja oman alan firmoihin. Killan tapahtumissa tutustuin luentoja paremmin opiskelukavereihini, ja killan toimihenkilöksi ja hallituslaiseksi lähteminen toi minulle valtavasti kokemusta erilaisten tapahtumien järjestämisestä budejttien hallitsemiseen ja organisoimiseen. Kiltatoiminnan jälkeen jatkoin ylioppilaskunnan alaisiin teekkari- ja kansainvälisyysjaostoihin. Uskaltaisin melkein väittää, että tärkeimmät opit työelämää varten olen saanut opiskeluaikana yhdistystoiminnasta.

L eli lyhenteet. Työni on täynnä kolmikirjaimisia lyhenteitä. Pyysin kollegaani joskus työsuhteeni alussa selventämään minulle yhtä prosessia, ja hänen puheensa kuulosti minulle about tältä: ”Sit nää tiedot täältä OMG:ltä tallentuu tonne WTF:lle ja otat sit käyttöön ton FTW:n että saat nää LOL:n tiedot haltuun suoraan VMP:lle.” Sittemmin olen oppinut itsekin käyttämään sujuvasti lyhenteitä ja siirtynyt näin coolien ammattilaisten joukkoon.

M eli MacGyver. Yksi lempisarjoistani lapsena. Kuka ei haluaisi oppia tekemään jalkapallosta, sanomalehdestä, pumpulista ja oliiviöljystä kuumailmapalloa tai kaktuksesta paristoa?

N eli nainen tekniikan alalla. Naiset ovat edelleen erittäin selvässä vähemmistössä tekniikan alalla. Tästä huolimatta (tai ehkä juuri tästä johtuen) en ole kokenut missään niin tasa-arvoista kohtelua, kuin opiskeluympyröissäni Otaniemessä ja töissäni tekniikan alalla. Teekkaripiireissä taitojani ei ole koskaan oletettu hyviksi tai huonoiksi, ajatuksiani tulkittu etukäteen tai kiinnostuksen kohteitani päätelty sen perusteella, että olen nainen. Muissa ympyröissä olen silloin tällöin kuullut kommentteja kuten ”no naiset nyt ei oo niin hyviä näissä kovissa aineissa”, ”toi on tollasta naisten logiikkaa”, ”en halua hävitä tytölle”, ”ei naisia niin kiinnosta tää urheilu”, ”heittää kuin tyttö” tai yksi raivostuttavimmista kommenteista ”sä oot yks jätkistä”. Esimerkiksi oman kokemukseni mukaan Kauppakorkeakoulu on huomattavasti sukupuolettuneempi opinahjo, ja miesten ja naisten välillä on selvästi enemmän seksuaalista jännitettä näkyvissä (onko muilla samoja kokemuksia?). Pahimmassa tilanteessa tämä voi johtaa siihen, että ihmisiin suhtaudutaan hieman eri tavalla sen perusteella, onko puhuja mies vai nainen. Itse en osaa flirttailla enkä käyttää tätä jännitettä hyväkseni, eikä se tunnu luontevalta minulle. Mieluummin tulen kohdatuksi ensin ihan vaan ihmisenä.

O eli onnellisuus. Koska se on tärkeintä. Onnellisuus minulle on rakkaiden ihmisten läsnäoloa, hetkessä elämistä ja pienistä asioista nauttimista.

P eli prosessitekniikka. Kiinnostava tekniikan ala, jolla on erittäin pitkät perinteet Suomessa esimerkiksi metalli- ja paperi- ja kemian teollisuuden myötä. Kuten kirjoitin aikaisemmin postauksessani Syy ja seuraus, olisin saattanut yhtä hyvin päätyä konetekniikkaakin opiskelemaan. Prosessitekniikka on mielestäni kiinnostavaa, sillä se sitoo yhteen monta eri tekniikan alaa – tehtaissa tarvitaan konetekniikkaa, sähkötekniikkaa, energiatekniikkaa, tietotekniikkaa ym., jotta halutut tuotteet saadaan valmistettua prosessissa.

Q eli q (lausutaan kuu, ei guusekä äidinkieli ja oikeinkirjoitus. Äidinkieli on minulle erittäin arvokas asia, ja kärsin suuresti, kun joku häpäisee sitä tietämättömyyttään esimerkiksi sortumalla lausumaan q-kirjaimen muodossa ”guu”. Tunnustaudun myös oikeinkirjoituskiihkoilijaksi, ja olen kantapään kautta huomannut opiskelu- ja työympäristöistäni, että esimerkiksi matemaattinen ja kielellinen lahjakkuus eivät aina kulje käsi kädessä. Insinööriorganisaatioissa oikeinkirjoitusta ei aina hallita täydellisesti, ja saadessani erityisesti paljon yhdys sana virheitä sisältävän työ sähkö postin joudun oikein pinnistelemään, että saan keskityttyä viestin sanomaan. Pliis, kuunnelkaa siellä äidinkielen tunneilla, se on oikeesti tärkeetä! Hyvä oikeinkirjoitus – oli kirjoituskieli mikä tahansa – antaa aina ammattimaisemman kuvan ja viesti menee paremmin perille. Samalla mä lupaan yrittää rentoutua.

R eli Ranska. Olen asunut kahteen otteeseen Pariisissa, ensin kesätöissä, ja muutama vuosi myöhemmin opiskelijavaihdossa puoli vuotta. Vaihtoon lähteminen oli yksi parhaita päätöksiäni opiskeluaikana; en ollut kovinkaan hyvä ranskassa ennen vaihtoa, ja Ranskaan päästyäni joudun elämään epämukavuusalueellani yli kolme kuukautta ennen kuin huomasin, että minähän oikeasti ymmärrän mitä nuo puhuvat ja osaan vastatakin! Ihana maa ja ihana kieli.

S eli speksi. Opiskeluaikani ehkä siistein juttu oli Teekkarispeksi. Olen rakastanut aina esiintymistä, ja Teekkarispeksi mahdollisti minulle näyttelemisen, improamisen ja laulamisen yhteensä tuhansien ihmisten edessä näinä seitsemänä vuonna, joina olen ollut produktiossa mukana.  Sen lisäksi olen päässyt mm. sanoittamaan ja sovittamaan biisejä, suunnittelemaan ja toteuttamaan upeita pukuja, maskeeraamaan ja tekemään nenävarjostuksia sekä kiertueelle viihdyttämään kanssaspeksiläisiä. Lähdin speksiin mukaan alun perin esiintymisen ilosta, mutta sain jotain vielä parempaa: yhteen hiileen sykkivän ja innostavan yhteisön, uusia rakkaita ystäviä sekä valtavan määrän hauskuutta ja onnea elämääni.

T eli teekkarius ja teekkarilakki. Minulle teekkarius merkitsee ryhmähenkeä, pilkettä silmäkulmassa, hauskoja jäyniä, tekemistä, talkoilua, yllätyksiä, salaisuuksia ja hauskoja perinteitä. Oma teekkarilakkini on yksi rakkaimpia omistamistani esineistä. Se muistuttaa niin monesta ihanasta ja tärkeästä hetkestä, sekä symboloi koko opiskeluaikaani ja edustamaani ihmislajia, teekkareita. Fuksivuoden wappuna lakin saa päähänsä keskiyöllä vain jos sen on työllään ansainnut. Lakin jokaisella tahralla on tarinansa (Toi nokitahra tuli ylioppilaiden soihtukulkueessa itsenäisyyspäivänä 2009./Muistatko kun juotiin shampanjaa teekkarilakeista Eiffel-tornin alla?) Ennen kaikkea teekkarilakki symboloi sitä, kuinka järkyttävän onnellinen ja ylpeä olen siitä, että saan olla osa tupsukansaa, teekkareita.

U eli unohtaminen. Pääni on niin täynnä laulujen sanoja ja Disney-reploja tärkeitä muistettavia asioita, että en yhtäkkiä muistakaan, mitä olen tehnyt esimerkiksi toissapäivänä. En uskalla luottaa pelkästään muistikapasiteettiini enää juuri minkään tärkeiden tapahtumien ja tapaamisten suhteen ollenkaan, joten kannan aina mukanani paperikalenteria, josta voin kätevästi tarkistaa kysyttäessä, että mitä tein eilen illalla.

V eli vappu eli minulle wappu. Teekkarit kirjoittavat wapun tuplaveellä, ja wappu on tekniikan opiskelijalle joulu, uusivuosi ja juhannus yhdessä karnevaaliasuun naamioituneessa paketissa.

W eli wikipedia. Lempisivustoni koko internetissä. Pystyn ihan oikeasti viettämään tuntikausia lukien Wikipedian eri sivuja. Jokaiselta sivulta löytyy yleensä myös kiinnostavia linkkejä, ja ne avaan toiseen välilehteen odottamaan. Wikipedia on myös kätevä töissä, jos pitää nopeasti tsekata joku juttu. Ja joo, en tietenkään käytä Wikipediaa lähteenä tieteellisessä kirjoituksessa, mutta Wikipedian listaamia tieteellisiä lähteitä saatan käyttääkin. Hyvät ystäväni perustivat taannoin yleissivistävää rockia soittavan bändin nimeltä Wikirock (löytyy esim. Spotifystä), jonka biisien sanat tulevat suoraan kunkin biisin nimen mukaisesta Wikipedia-artikkelista. Tämän takia tiedän tolkuttoman paljon esim. lasereista ottaen huomioon, että en ole koskaan opiskellut lasereista mitään.

X eli .xls eli Microsoft Excelin tiedostoformaatti. Excel on edelleen yksi käytetyimpiä työkalujani töissä muiden, edistyneempien analyysiohjelmien ohella. Käytän Exceliä kotonakin paljon mieluummin kuin taskulaskinta. Exceliin saa myös kivasti tehtyä erilaiset kululaskelmat ja budjetit tapahtumia järjestettäessä, sekä pakkauslistat matkalle lähdettäessä. For real!

Y eli yö. Yöt ovat aina olleet tehokasta työ- ja opiskeluaikaani. Ei häiriötekijöitä, ei muuta kuin aikaa! Pystyin opiskelemaan tarvittaessa vaikka aamukuuteen asti tenttien edellä, mutta aamukuudelta herääminen tenttiaamuna opiskelemaan ei olisi tullut kysymykseen.

Zn eli sinkki. Yksi lukuisista metalleista, jonka kanssa työskentelen paljon. Teen työtä mm. sinkin ja kuparin rikastusprosessien parantamiseksi kestävällä tavalla.

Å eli ååppa nyt rehellinen. Nää on ihan kamalia nää kirjaimet, joita ei käytetä suomenkielisissä sanoissa. En ole käynyt Åressa enkä tunne ketään Åkea.

Ä eli äiti. Äitini on myös diplomi-insinööri, ja täydellisen puolueellisesti väitän, että äiti on yksi fiksuimmista ihmisistä, jonka tunnen, sekä loistava esimerkki siitä, kuinka nainen pystyy tekemään mitä haluaa siinä missä mieskin.

Ö eli överit on parempi ku vajarit. Koska joskus more is more. Esim. post-it -lappujen, hyvän lounasruoan, karkin, laulamisen tai urheilun suhteen.

Puheenaiheet Opiskelu Työ Ajattelin tänään