Keskikesän terveiset

Puolivälissä kesää mennään jo, voiko olla! Tämä kesäpäivän tasaus kului minulla tiukasti kotikyläni maisemissa Kymenlaakson laulun soidessa – sekä päässä että muutamissa yhteislauluhetkissä. Vaikka juhannus pääsi vasta kunnolla vauhtiin sunnuntaina säiden lämmetessä, viikonloppu oli kaiken kaikkiaan tapahtumarikas ja täynnä elämää! Tänään vuorossa siis pientä kuvakertomusta menneestä viikonlopustani.

PhotoGrid_1435001608843.jpg

Perjantaina aloitimme juhannusaaton leikkimällä kaveriporukkamme kanssa teini-ikäisiä kunnon kotibileiden merkeissä. Ilta sujui grillatessa, karaokea veivaten ja yöttömässä yössä nuotiokitaran kanssa fiilistellen. Ei vanha enää jaksa, mutta siitäkin huolimatta nukkumaan pääsin melko myöhään – vai aikaisin, aamun puolelle kun mentiin.. Lauantai vietettiinkin sitten rauhallisissa tunnelmissa perheen luona toipuen perjantaiyön vähistä unista.

Haave perinteisestä mökkijuhannuksesta ei onnistunut ihan kunnolla tänä vuonna, mutta lauantaina saatiin vähän perinteistä kiinni, kun illansuussa tie vei kavereiden mökille. Rantasaunasta rohkaistuneena jätin järveen viimein talviturkin. Rantasauna – olen tainnut sitä täällä blogissa hehkuttaa ennenkin, mutta syystä! Järvivesi ei syleillyt niin lämpimästi kuin olisin toivonut, mutta toivottavasti päästään vielä sellaisiin lukemiin myöhemmin kesällä, että uskaltasin uimaan toistekin (ja muutenkin kuin vain kastautumaan). Muistin taas myös nuotiolla, kuinka paljon rakastankaan Offia! Hyttyset eivä ole tämän kesän säillä päässeet liiemmin vielä kiusaamaan, mutta sekin otettiin takaisin korkojen kera viikonloppuna. Vuoraan itseni hyttysmyrkyllä ja allergialääkkeillä varmaankin syyskuuhun saakka..

PhotoGrid_1434996613471.jpg

Viikonloppuna juhlittiin juhannuksen lisäksi kolmet eri synttärit – kaikki toki mansikkakakun voimin! Sunnuntaina tutustuin lisäksi kummityttäreni luona moniin uusiin eläinkavereihin. Kummityttöni perheellä on montakymmentä kotieläintä ja uutena tuttavuuksina tapasin tällä kertaa muun muassa kaksi suloista lammasta, Minin ja Lakun. Pupulassa ja kanalassa oli myös vilskettä uusien tulokkaiden myötä ja parin viikon päästä taloon odotetaan syntyväksi suloisia nelijalkaisia – minipossuja! Minipossu-emo Elisabeth lyllerteli pihalla tukevan raskausmahansa kanssa ja etsi mukavaa asentoa siinä onnistumatta. Kovin sääliksi kävi tulevaa äitiä! 🙂

PhotoGrid_1434998046988.jpg

Hep ja käsi ylös kaikki te, jotka olette kesälomalla! Itsellä on käsi puoliksi ylhäällä elokuuhun asti, sillä teen töitä vaihtelevasti kesä- ja heinäkuun vietellen freelancerin elämää. Tällä hetkellä olen palannut arkiaskareisiin Helsinkiin, mutta ainakin muutamia maaseutureissuja on tulossa kesän edetessä. Toivottavasti pääsen vilauttamaan teille esimerkiksi edellämainittujen pikkupossujen kuvia ensi kuun lopussa.. <3

Tarkoituksenani olisi kypsytellä lomailun ohessa uutta musiikkia, ja palailenkin varmaankin raportoimaan myös tänne, miten luovuus kukkii (vai kukkiiko ollenkaan). Ensi maanantaina omaa musiikkiani pääsee sillä välin kuulemaan Espan lavalla klo 19.00. Tapahtuma on ilmainen ja ulkosalla, joten lämpimästi tervetuloa kaikille kuuntelemaan meitä! Ensi viikolla on tulossa myös teemapostausta, jonka toteuttavat vuorollaan kaikki 40 hours and counting -blogin kirjoittajat. Pysykäähän siis linjoilla, oikein ihanaa viikkoa kaikille!

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Matkat

Päivä JEron kengissä

Äidin ”aamupala on päivän tärkein ateria” -oppi ei koskaan mennyt kohdallani perille. Olen niin toivoton aamutorkku, että maksimoin aina arkiaamuisin unen määrän ja siten skippaan aamupalan. (Viikonloput ovat poikkeus. Silloin teen aamupalasta arjen juhlan, käytän kauniita astioita, asettelen kaiken huolellisesti tarjottimelle ja nautin aamiaisen kiireettömästi parvekkeella.) Mutta koska eilen oli keskiviikko, aamiainen jäi väliin. Torkutin kaksi kertaa (mikä on poikkeuksellisen vähän), kömmin ylös sängystä ja laitoin päälle mustavalkoista päästä varpaisiin. (Onhan nyt kesä ja värikäs pukeutuminen kuuluu asiaan, ajattelin.) Hemikorvikset ja voimaponnari viimeistelivät kokonaisuuden. Olen todella laiska meikkaamaan ja siksi arjessa tyydyn silmänrajauskynään, ripsariin ja huulikiiltoon. Joskus saatan sipaista kalmankalpeille kasvoilleni hieman poskipunaa, jos oikein villiinnyn. Näkymätön, mutta tärkeä jokapäiväinen asusteeni on Versacen Vanitas-parfyymi, joka vaihtuu iltariennoissa Narciso Rodriguezin For Her -tuoksuun.

2.jpg

20 minuuttia sängystä noustuani suljin ulko-oven ja suuntasin IBM Digitalist Leadership Forumiin. Tapahtumaa luonnehdittiin Digitalistin sivuilla seuraavin sanoin:

”IBM ja Digitalistit kutsuvat yritys-, talous- ja tietohallintojohdon pohtimaan toimintaympäristön
muutoksia, uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia ja johtamisen haastetta murroksessa.
Lavalle nousee Suomen mielenkiintoisimpien yritysten johtajia kaupan, palveluiden ja teollisuuden alalta.
Isäntinä yhdessä IBM ja Digitalistit.”

Aamu oli aika täydellinen. Aurinko paistoi ja Bio Rexin terassilla sai seurata Mannerheimintien ihmisvilinää, juoda aamukahvin ja nauttia vuohenjuustociabattan ennen varsinaisen ohjelman alkua.

digitalist.jpg

Joka alalla on omat hypesanansa ja teknologia-alalla tämän hetken suurimpia juttuja ovat mm. big data, internet of things (IoT) ja digitalisaatio. IT ei ole enää pelkkä liiketoiminnan tukifunktio; se nähdään yhä useammin aitoa lisäarvoa ja kilpailuetua tuottavana ydinkyvykkyytenä. Aamupäivän aikana kuultiin tarinoita johtajuudesta ja siitä, miten Suomen suuryritykset sekä julkinen sektori hyödyntävät dataa ja miten digitalisaatio vaikuttaa eri toimialoilla. Tämä tapahtuma viimeistään vakuutti minut siitä, että meillä on Suomessa aivan huikeita puhujia. Usein nimittäin hehkutetaan amerikkalaisten esiintymistä ja samaan hengenvetoon valitellaan sitä, miten suomalaiset eivät hallitse tätä lajia. Erityisesti Pauli Aalto-Setälän, Petteri Kilpisen ja Visa Honkasen puheet jäivät mieleen ja menivät ihon alle. Oli etuoikeus olla kuuntelemassa heidän tarinoitaan ja näkemyksiään. 

Seminaarin jälkeen hyppäsin ratikkaan ja siirryin toimistolle. Vietin puolisen tuntia yrityksen sisäisessä puhelinneuvottelussa, jonka jälkeen kipitin asiakastapaamiseen keskustelemaan Hadoopista, R:stä ja Sparkista. Vielä kahden vuoden jälkeenkin koen välillä olevani yhtä kotonani näissä tapaamisissa kuin kala kuivalla maalla, mutta aina näistä jotenkin selvitään (toisin käy ehkä sen kalan). Loput työpäivästä käytin vastaillen sähköposteihin ja valmistellen huomisaamun presentaatiota.

Töiden jälkeen suuntasin Paloheinän golfkentälle pelaamaan etuysin. Yleensä pelaan niin huonosti, että ”golf is a good walk spoiled” on mielestäni osuvasti sanottu, mutta nyt oli mukava pelata; aurinko paistoi ja seura oli priimaa. 

3.jpg
Ennen nukkumaanmenoa keitin kupillisen Valkoinen Unelma -teetä, jota hamstraan aina Porvoon Skafferista. Kertailin päässäni seuraavan aamun esitystä ja katsoin myös jakson Gilmoren tyttöjä, jonka löysin nyt uudestaan melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen. Oli jännittävää huomata, että tämä ”pahapoika” Jess, johon olin niin kovin ihastunut teinivuosina, aiheuttaa minussa nykyään lähinnä ärsytystä ja silloin aikanaan niin tylsältä tuntunut Dean onkin itseasiassa aika ihana. Jotain on siis ehkä opittu vuosien varrella. 😉

Toivottavasti viihdyitte kengissäni, jotka olivat tänään tällaiset.

1.jpg

Suhteet Oma elämä Työ Ajattelin tänään