Olen Maria, 29-vuotias viestinnän ammattilainen Helsingistä. Olen viihtynyt jo kymmenen vuotta merellisessä Lauttasaaressa, vaikka henkinen kotini taitaakin edelleen olla Kouvolassa, missä vietin lähes koko elämäni ylioppilaaksi kirjoittamiseen saakka.  

Lapsuudessa toiveammatit vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Ensimmäinen toiveammattini alle kouluikäisenä oli kaupan myyjä, sillä he saivat käyttää minua suuresti kiehtonutta laitetta, joka sanoi piip, kun ostoksen veti laitteen vierestä. Sen jälkeen olen halunnut olla ainakin kanttori ja kirjailija. Toiveammattini yläasteikäisenä oli ulkomaankirjeenvaihtaja, ja se vaikuttikin lopulta siihen, mille uralle päädyin, vaikkei minusta ulkomaankirjeenvaihtajaa tullutkaan.  

Opiskelin Helsingin yliopiston Valtiotieteellisessä tiedekunnassa pääaineena sosiaalipolitiikkaa ja sivuaineina viestintää, saksaa, ranskaa ja johtamista. Vietin myös yhden vuoden vaihdossa Bambergissa, piparkakkutalokaupungilta näyttävässä baijerilaiskaupungissa Saksassa. Valmistuin keväällä 2011 kuuden vuoden opiskelun jälkeen.  

Kun seiskaluokalla keksin, että haluaisin ehkä isona ulkomaankirjeenvaihtajaksi, selvitin, minkälaisesta koulutuksesta voisi olla alalla hyötyä. Löysin Valtiotieteellisen tiedekunnan, ja vaikka urahaave sittemmin jäikin, tiedekunta kiinnosti edelleen. Viisi vuotta myöhemmin istuin Helsingin yliopiston päärakennuksessa satojen muiden toiveikkaiden kanssa pääsykokeessa, ja kaksi kuukautta myöhemmin postilaatikkoon tipahti paksu kirje yliopistosta, joka kertoi, että olin saanut opiskelupaikan. Olin alun perin suunnitellut valtio-opin opintoja, mutta viime hetkillä päädyin kuitenkin minua enemmän kiinnostaneeseen sosiaalipolitiikkaan.  

Valmistauduin pääsykokeisiin jälkikäteen ajateltuna aivan liian huonosti. En voi sanoa lukeneeni erityisen ahkerasti, ja minulle tulikin vähän yllätyksenä, miten vaikea pääsykoe oli ja millaisia asioita se testasi. Olin opetellut teoriat ja mallit, mutta en sitä, kuka kyseisen teorian oli kehittänyt. Hyvät lähtöpisteet yo-kokeista auttoivat minut kuitenkin onneksi sisälle tiedekuntaan, joten myös ylioppilaskirjoitukset itsessään olivat valmistautumista pääsykokeita varten.

Parasta, ja toisaalta myös hankalinta opiskeluajassani oli vapaus. Opetusta oli moneen muuhun tiedekuntaan verrattuna hyvin vähän, ja suuri osa opiskelusta oli itsenäistä lukemista tentteihin. Se tuntui alkuun vaikealta, sillä opintojen etenemisestä oli vastuussa itse, eikä ollut mitään helppoa, koulumaista opintoputkea, joka olisi vienyt eteenpäin. Toisaalta lukujärjestyksen sai laatia itse, sivuaineita ja mielenkiintoisia kursseja pystyi valitsemaan todella vapaasti, ja myös opiskelijajärjestötoiminnalle jäi paljon aikaa. Myöhäisiksi venyneet illat ja myöhäisiksi venyneet aamut eivät olleet ongelma, kun opetusta saattoi olla vasta neljältä iltapäivällä. Parasta opiskelussa oli myös opiskelijajärjestötoiminta: toimin paljon yliopiston osakunnissa, mikä oli paitsi todella mielekästä, myös hyödyllistä työelämää ajatellen: osakuntavirat olivat hyvä lisä CV:ssä kesätöitä etsiessä, ja opettivat myös käytännön työelämän taitoja kuten palaverikäytäntöjä ja esiintymistä.

Alallani voi hakeutua todella laajasti erilaisiin töihin. Viestinnän alalla voi työskennellä esimerkiksi toimittajana, konsulttina tai tiedottajana yksityisellä tai julkisella sektorilla tai järjestöissä. Opiskelukaverini Valtsikasta ovat suuntautuneet muun muassa viestintään, henkilöstöhallintoon, tutkijoiksi, toimittajiksi, vakuutusyhtiöihin, poliittiselle uralle ja asiantuntijoiksi erilaisiin järjestöihin. Omat pää- ja sivuainevalinnat vaikuttavat varmasti työllistymiseen, mutta viestinnän pääaine ei ole edellytys työskentelyyn viestintäalalla. Kollegoistani lopulta aika harva on opiskellut juuri pääaineena viestintää, ja kaikkein suurin merkitys omalla urallani on ollut työkokemuksella.

Ensimmäinen viestintäalan kesätyöpaikkani oli sosiaalialan järjestössä toisena opiskelukesänäni. Seuraavana kesänä olin kesätiedottajana Ajoneuvohallintokeskuksessa, ja sen jälkeen vietin kesän Ilmatieteen laitoksen viestinnässä. Viimeistään siinä vaiheessa tiesin, että olen oikealla alalla: pidin vaihtelevista päivistä, kirjoittamisesta, sisällöntuottamisesta, toimittajien kanssa työskentelystä ja organisaation sisäisenä viestintävalmentajana toimimisesta. Aivan opintojen loppuvaiheessa pääsin näkemään uuden puolen viestintämaailmassa, kun sain harjoittelupaikan viestintätoimistosta. Ensimmäinen vakituinen työni valmistumisen jälkeen olikin viestintäkonsultin työ viestintätoimistossa, jossa pääsin työskentelemään monipuolisesti viestinnän eri osa-alueilla yritysviestinnästä, B2B-viestinnästä ja kriisiviestinnästä kuluttajatuotteiden markkinointiviestintään.

Kuva: Saara Autere

​Nykyään työskentelen kuluttajatuotteiden markkinointiviestinnän parissa Berner Oy:ssä osastolla, joka valmistaa ja maahantuo muun muassa kosmetiikkatuotteita, elintarvikkeita ja lastentarvikkeita. Vastaan muun muassa Bernerin omien brändien Herbinan, LV:n ja XZ:n viestinnästä osana markkinointi-viestinnän tiimiä. Työ on vaihtelevaa ja jokainen päivä on erilainen; työhöni kuuluvat muun muassa viestinnän suunnittelu, erilaisten projektien johtaminen, lehdistöviestintä, verkkoviestintä, sosiaalinen media ja sisällöntuotanto eri kanaviin. Työskentelen myös lukuisien sidosryhmien kanssa toimittajista ja bloggaajista mainos- ja mediatoimistojen yhteistyökumppaneihin ja päämiehiin ulkomailla.  

Kolme neuvoa alalleni suuntaaville:

1. Lue ja kirjoita paljon. Opettele hyväksi kirjoittajaksi – saat ihan luvan kanssa olla pilkunviilaaja kielioppisäännöissä 🙂 Useimmiten alalla odotetaan sujuvaa tekstintuotantoa myös englanniksi.

2. Hakeudu alalle esimerkiksi kesätöihin mahdollisimman aikaisin opiskelujen aikana. Käytännön työtä ei opi luentosaleissa. Hakeudu ennakkoluulottomasti erilaisiin organisaatioihin: viestinnän lainalaisuudet ovat samankaltaiset, olitpa viestimässä yrityskaupoista, helleaalloista tai kosmetiikkatuotteista.

3. Pysy mukana teknologian kehityksessä. Viestintä muuttuu koko ajan digitaalisemmaksi, ja tulevaisuuden viestijöille voi olla paljon hyötyä esimerkiksi ohjelmoinnin perusteiden hallitsemisesta. Uusimmista sosiaalisen median kanavista ja digitaalisen viestinnän mahdollisuuksista kannattaa olla edes vähän perillä. 🙂

Työn lisäksi tykkään matkustella, lukea, käydä elokuvissa, nähdä kavereita ja lenkkeillä Lauttasaaren merimaisemissa. Notkun myös vapaa-ajalla aika paljon tietokoneella ja luen blogeja ja selailen somekanavia, joten välillä työ ja vapaa-aika menevät aika sekaisin. Olen myös innokas pubivisailija ja penkkiurheilija – mikään ei rentouta kiireisen työviikon jälkeen yhtä hyvin kuin intensiivinen keskittyminen KooKoon peliin tai formuloihin!

Toivon, että tulevaisuudessa pystyn kehittämään jatkuvasti ammattitaitoani ja pysymään mukana viestintäalan muutoksessa. Kymmenen vuotta sitten sosiaalinen media oli vasta yleistyvä termi – on jännittävää nähdä, mistä kymmenen vuoden kuluttua puhutaan!