Pitkien ja kiireisten työpäivien keskellä muistutan itseäni siitä, että viikonloput eivät tuntuisi niin ihanilta, ellei arki olisi välillä tylsää, kuluttavaakin.

Kaksi viime viikonloppua ovat maistuneet jotenkin erityisen makialta.

Viime viikonloppuna kävin pikavisiitillä Kouvostoliitossa katsomassa vanhempiani. Juoksin kevätauringossa metsässä rakkaan Nana-koiran kanssa ja ihailin vierestä, kun veljeni nuorin lapsi otti ensiaskeleitaan ilman tukea. Helsinkiin palattuani kävimme Iin ja Maiskin kanssa leikkimässä järkkäreillä Suvilahdessa, kun ilma oli mitä kaunein ja teki mieli viettää aikaa ulkona.

Tämä viikonloppu alkoi Robert Mapplethorpen paljon polemiikkia herättäneellä valokuvanäyttelyllä Kiasmassa. Etukäteen olin suhteellisen varma siitä, ettei mikään valokuva voisi shokeerata minua. Pakko kuitenkin näin jälkikäteen myöntää, että osa näyttelyn K-18 huoneen kuvista jätti itselleni epämukavan fiiliksen. Jäin miettimään sitä, voiko kaikkia seksuaalisia outouksia näyttää suurelle yleisölle taiteen nimissä. Monet Mapplethorpen kuvat (erityisesti ne Patti Smithistä otetut) olivat puolestaan nerokkaita, vangitsevia. Summa summarum: suosittelen kyllä katsastamaan tämän näyttelyn. Harvoin sitä muualla näkee kalla-kukkia ja miesten sukupuolielimiä vuorotellen kauniissa rivissä. Mapplethorpe itse kuvaili visiotaan näin: ”My whole point is to transcend the subject. Go beyond the subject somehow, so that the composition, the lighting, all around, reaches a certain point of perfection. That’s what I’m doing. Whether it’s a cock or a flower, I’m looking at it the same way.”
Tämän kokemuksen jälkeen tuntui sopivalta kontrastilta viettää ilta leffateatterissa Disneyn Cinderella-leffasta nauttien. ”Have courage and be kind.” Taisin tirauttaa muutaman kyyneleenkin. 

Ja mitä olisivat viikonloput ilman hyvää ruokaa ja kaffea. Viime aikoina viikonlopuissa tätä tärkeää roolia ovat näytelleet mm. Fratellon cappuccinot, Sushibarin korneri- & california-makit sekä Pjazzan ja Mille Mozzarellen brunssit. <3