Aion nyt edetä kirjoituksissani epäloogisesti ja aloittaa kirjoittamalla siitä, miksi juuri sinusta pitäisi tulla hammaslääkäri. Palaan opiskeluaikaani myöhemmin. (Jos huvittaa – työnteko on niin paljon mukavampaa kuin opiskelu. Aika ei ole ainakaan vielä kullannut muistoja.)

Nyt siis ammattini parhaisiin puoliin:

Loistava työllisyystilanne. Asia, jota ei tule aliarvioida koskaan tässä taloustilanteessa. Hammaslääkärien työllisyys taitaa lähennellä tällä hetkellä sataa prosenttia. Tietenkään tilanne ei aina tule olemaan sama, mutta jos jollakin, niin terveydenhuoltoalalla riittää töitä taloustilanteesta huolimatta. Saan jatkuvasti sähköpostiini (keikka)työtarjouksia, ja yritän muistuttaa itseäni, ettei se ole ihan normaalia ja samalla myhäillen onnitella itseäni hyvästä alavalinnasta.

Työajat, jotka ovat hyvinkin inhimilliset ja säännölliset ja ylityöt, joita ei ole. Aluksi todettakoon, että tässäkin on ilman muuta suurta vaihtelua riippuen siitä, miten ja missä haluaa työskennellä. Kuitenkin perushammaslääkärinä perustyöaikani on 37 tuntia viikossa (37 hours and counting!), puoli kasista kolmeen. Päivystää ei tarvitse ja ylitöitä ei juurikaan kerry. Joskus harvoin olen valittanut läheisilleni, että saakeli kun meni myöhään töissä, pääsin vasta neljältä! Yleensä saan vastaukseksi huvittuneita katseita, vaikka itse koen tehneeni suurenkin uhrauksen yhteiskunnalle.

Työt jäävät töihin eikä niitä tarvitse eikä oikeastaan edes voi viedä kotiin. Kun työpaikan ovi sulkeutuu klo 15:00, on päivä pulkassa. Voisin arviolta heittää, että ehkä kerran kuussa saatan jäädä pohtimaan jotain potilastapausta vielä työajan jälkeenkin. Aika vähällä siis pääsee.

Tietää tekevänsä tärkeää ja arvokasta työtä. Motivaation ollessa hukassa kuudelta aamulla herätessäni tämä ajatus auttaa jaksamaan ja motivoi joka kerta. Voin olla varma, että minua tarvitaan tänäänkin ja olen jälleen avuksi hoitoa tarvitseville.

Akateeminen käsityöammatti. Mikään ei ole mielestäni palkitsevampaa kuin ihailla potilaan suussa kaunista paikkaa, ja huomata potilastiedoista, että kas, olen itse tehnyt sen vuosi sitten. Oman käden jäljen näkee alati. 

Valmiiksi saamisen ilo. Tämä työ on myös siinä mielessä palkitsevaa, että saa jatkuvasti valmista. Aloitan työn, ja puolen tunnin päästä se on valmis. Aloitan seuraavan työn, jne. Keskimäärin kymmenen kertaa päivässä saan aloittamani työn valmiiksi, ja siinä samalla koen parhaimmillani suuria onnistumisen tunteita ja ylitän itseni. Se, jos joku, motivoi.

Palkka. Kolmestakymmenestäseitsemästä tunnista maksetaan kelpo korvaus.

Positiivinen palaute. Sanotaan, että lääkärit harvoin saavat positiivista palautetta, mutta itse olen huomannut, että lähtiessään suurin osa potilaista kiittää hyvästä hoidosta. Kaikkein suurin tunnustus tietenkin on, kun sama potilas palaa vastaanotolleni vapaaehtoisesti kerta toisensa jälkeen. Silloin tiedän tehneeni jotain oikein.

Tiedän, nyt viimeistään sinäkin mietit, että siinäpä vasta loistoammatti.

Terveisin,

S, joka nauttii paraikaa täysin sydämin viikon lomastaan ja toivottaa teille kaikille mukavia työ- ja opiskelupäiviä!